torstai 25. elokuuta 2016

Neuvolassa vko 22+0

Meidän tiitinen on aika liikkuisa kaveri. Päivän aikana huomaan monen monta kertaa, miten hurjaa rallia tuolla masussa oikein vedetään. Alkuillasta meno rauhoittuu, mutta sitten kun olisi mun aika käydä unten maille, alkaakin kunnon disko jälleen pauhaamaan. Mulla on jotenkin tullut aika vahva fiilis, että tiitinen tulee kovasti isäänsä :D Niksuhan on illan virkku siinä missä minä voin helposti nukahtaa jo yhdeksän aikaan yöunille. Olen nyt joka yö herännyt kolmen aikaan vessaan ja silloin meno on kanssa melkoista. Jokohan tästä voi päätellä jotain, millaista elämä tulee olemaan synnytyksen jälkeen. Mä haluan uskoa siihen, että meillä menee Niksun kanssa nukkumiset ja valvomiset varmaan aika nappiin, koska Niksu jaksaa illat ja yöt, minä kun taas helposti nousen aamulla ajoissa. Vähän ollaan näistä aiheista jo keskusteltukin ja on ihanaa huomata, miten toinen on koko ajan siinä läsnä ja kiinnostunut kaikeasta. Eikä tästä ole kuin ihan muutama minuutti, kun Niksu totesi, miten kauniiksi olen tullut. Kai tää raskaus tekee sitten jotain. Joko mun ulkonäölle tai sitten Niksun mielelle :D


Tänään oli taas neuvolapäivä. Juteltiin mun voinnista ja tietysti katsottiin ne perusjutut. Kuunneltiin tiitisen sydänääniä. Ne ovat olleet koko raskauden ajan noin 150+. Kohtu on kasvanut todella hyvin ja on nyt reippaasti yli navan. Tänään ensimmäistä kertaa mitattiin mun mahaa mittanauhalla. Olin vähän hämilläni, kun sellaista ei ennen oltu tehty. Epäselväksi vielä jäi, että mitä sillä mitalla sitten tutkitaan, mutta äitiyskorttiin se mitta muistaakseni laitettiin. Mun neuvolatäti on aivan ihana tyyppi. Kovin kova juttelemaan ja siinä kun meitä on kaksi kovaa höpöttäjää, niin välillä puhutaan päällekäin. Olen hyvin voinut jutella hänelle voinneistani, peloistani ja huolistani. On ihanaa, että sieltä aina tulee rauhoittavia kommentteja ja hänen olemuskin on sellainen johon voi tukeutua. Tänään sitten mainitsin ensimmäistä kertaa sen, että mua on alkanut vähän pelottaa itse synnytys. Tai ne pelot ehkä tuli mulle sen takia, kun mä näin niin kamalia painajaisia, että mulla repesi paikat ihan riekaleiksi eikä niitä saatu korjattua. Kai mä sitten unissani näen niitä, mitkä mua huolettaa. Mutta hän otti kuitenkin heti mun huolen tosissaan ja sanoi, että synnärille pääsee puhumaan etukäteen peloista, jos tuntuu että on tarpeellista. Katsotaan nyt, kun tästä eteenpäin vielä mennään. Ja ainiin, hemoglobiinikin oli hyvä, 128. Ei siis tullut sanomista mistään.

Tänään oli myös päivä kun sain neuvolasta lääkärintodistuksen raskaudesta. Lappunen, joka siis toimitetaan niin Kelalle kuin työpaikallekin. Ja sekös mua jännittää. Huomiselle on sovittu palaveri, jossa sitten tämä iso uutinen kerrotaan johtoon. Pääsevät töissäkin järjestämään mulle äitiyslomasijaista ja mä pääsen sopimaan palkasta ja mistä kaikesta lie. Toinen ihana juttu mitä tämä lappu tuo tullessaan, saan vihdoin pistää tilaukseen Kelalta äitiyspakkauksen. Mä en oikeastaan malta odottaa, että saan sen kotiin ja pääsen tutkimaan sisältöä. Vaikka vaatteita on saatu ja ostettukin muutama, niin silti siinä äitiyspakkauksessa on oma viehätyksensä. Kävin Kelan sivuilla ja näin pakkauksesta vilauksen, mutta en halunnut jäädä tutkimaan kuvaa yhtää enempää, sillä kivempi niitä on tutkia sitten omissa hyppysissä. Eli tästä voitte siis varmasti päätellä, että meillä valittiin äitiyspakkaus rahan sijaan :D


Mua jännittää ihan tajuttoman paljon kertoa töissä raskaudesta. Siis iloinen uutinenhan tämä on, ainakin siis meille, mutta vaikea sitä on arvioida mitä firman omistaja tästä uutisesta tykkää. Ymmärrän toki asian hänenkin näkökulmasta. Oma työntekijä lähtee pidemmäksi aikaa pois ja pitää hoitaa tuuraajia tilalle. Pitäkää peukkuja, koska mua oikeasti jännittää ihan sikana.

Kaikki on siis tällä hetkellä raskausrintamalla oikein hyvin. Mun olo on ollut ihan super hyvä, äärettömän onnellinen joskin väsynyt, edelleen. Tää arki verottaa multa vielä aika paljon voimia, mutta muuten mulla alkaa olla energiaa kuin pienessä kylässä. Tällä hetkellä voisin sanoa olevani elämäni parhaimmassa hetkessä ♥

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Reppu selkään ja menoksi

Mähän olen oikea laukkufriikki. Mä himoitsen laukkuja tasaisin väliajoin ja himoitsen omistukseeni vaikka ja vallan mitä ihanuuksia. Onneksi tää nykyä osaan jo hieman hillitä kylläkin näitä himoja. Mutta sitten tuli sellainen himo, mistä en päässyt millään ilveellä yli. Metsästin sopivaa yksilöä vaikka kuinka kauan ja kun sen löysin, olin ihan myyty. Michael Korsin musta nahkainen reppu Stockan hyllyllä huusi nimeäni ihan rääkyen. Olin ihan valmis kantamaan repun kassan kautta kotiin, mutta hinta lopulta pysäytti. 350€ olisi kirpaissut ihan liikaa muutenkin melkein tyhjyyttään ammottavaa tiliä. Haikein kyynelsilmin jätin siis repun hyllylle notkumaan ja jatkoin etsintää. Pakkohan vastaava olisi jostain löytyä. Eksyin jopa Ebayn ihmeelliseen maailmaan, vaikka olen vakaasti päättänyt pysyä sieltä poissa. Miedän perheessä saa olla yksi ebay hullu ja se saa olla tuo ukko kulta :D

Metsästys siis jatkui ja tasaisin väliajoin himotus nosti päätään sen verran kovasti, että tutkin erilaisia nettikauppoja täydellisen repun merkeissä. Sitten mun työkaveri mainitsi tilanneensa Asos.comista itselleen festarirepun. Olinhan mä kaupasta kuullut monen monta kertaa, mutta enpä itse ollut sinne vielä kertaakaan eksynyt. Melkein siltä istumalta klikkasin tieni sivustolle ja reppuja tutkailemaan. EI VOI OLLA TODELLISTA! Sieltä THE reppu löytyi melkein ensimmäiseltä sivulta. Siitähän se himotus sitten vasta kattoon nousikin.


Kotona sitten höpöttelin Niksulle, että voi miten kivan repun löysin ja olisi niin kiva saada se. Tuo ihana sitten sanoi ostavansa sen. Olin ihan haavi auki, miten helposti Niksu suostui sen mulle ostamaan, vaikka en edes periaatteessa sitä pyytänyt. Ihan vaan vähän yritin käyttää lumoavaa salakieltä ja nähtävästi se onnistui. Mutta ei kyllä reppu kamalasti lompakkoa edes kiduttanut. Repulla oli meinaan hintaa vain pikkasen yli 42€, eli ei paha ollenkaan. Olisin kyllä ostanut sen itse, jos Niksu ei sitä olisi maksanut :D


Sitten piti vain hetken aikaa odotella, että reppu kotiutuisi. Voi sitä ilon päivää, kun postipoika paketin kotiin kiikutti! Avasin paketin silmät loistaen ja edelleen samanlainen fiilis valtaa, kun tuon ihanaisen heitän selkääni. Reppu on siis River Islandin ja laatu tällä tuntuu olevan erittäin hyvä. Keinonahkaahan tuo on, mutta kultaiset vetoketjut liikkuu sulavasti ja pintaan ei ole ainakaan vielä parin kuukauden käytöllä ole tullut. Olen siis aika vakuuttunut, että tämä oli hyvä valinta. Värimaailmakin on tässä täysin mieleeni. Musta nahka kultaisin osin. Kaksi vetoketjua, jonne saa tavaraa ja alhaalla olevat kaksi vaakaviivaa on vain koristeita.


On myös todella kiva, että tämä reppu muuntautuu myös laukuksi, jos tarve vaatii. Hihnat saa vedettyä ylhäältä suoraksi ja näin muuntautuu olalle laukuksi. Kaksi osainen reppu on sopivan kokoinen. Sinne mahtuu mukaan kaikki tarpeellinen, mutta ei silti vie koko selän tilaa. Oikeastaan reppuhimotus mulle nousi uskomattomiin sfääreihin siinä vaiheessa, kun tajusin miten helppoa siinä olisi vaikka kuljettaa vauvan juttuja, kun johonkin lähtee vaikka ostoksille. Voi toki olla, että se perinteinen hoitolaukku pitää kuitenkin hommata, mutta mun mielestä tämäkin sopisi hommaan oikein mainiosti. Toki vasta sitten tiedän, että riittääkö tämän koko, kun pienokainen on saapunut ja niitä reissuja aletaan tekemään. Mutta oli miten oli, mun reppuhimo on tyydytetty.


Reppu siis selkään ja menoksi. Kädet saa viuhtoa vapaana ja pääkään ei ota itseensä, kun toisella puolella vaan kannattelee painavaa laukkua. Sanoisin, että tämä oli kaikin puolin mahtava hankinta. Tulee varmasti käyttöön niin kovin, että jossain vaiheessa harmittaa, jos sille jotain sattuu :D

Onkos teistä kukaan yhtä hulluna reppuihin? Kumpaa siis kannat mieluummin, reppua vai laukkua?

tiistai 23. elokuuta 2016

Jännitystä ilmassa

EDIT: Damn you weather! Turhaan siis jännitin. Keli tuli estämään meidän pallolennon. Vartti ennen lennon alkua jysähti ukkonen melkein yläpuolellamme ja räsähti samassa hetkessä. Lentoporukka sanoi, että odotetaan tunnin verran, josko sää paranisi. Eipä parantunut ei. Ukkonen jäi pyörimään suoraan siihen yläpuolelle. Aika ei antanut enää myöden, oli pakko siirtää lento seuraavalle viikolle. Ensi keskiviikkona uusi yritys, jos keli siis suostuu olemaan mukana hommassa.

Pakko myöntää, silti harmittaa....


Nyt jännittää. Jännittää niin kovin, että meinaa kaki tulla pöksyy. Jännitystä on todellakin ilmassa, kohta konkreettisesti ilmassa. Me ollaan ihan just kohtsillään lähdössä kuumailmapallolennolle. Kyllä, sillä lennolle, joka ostettiin Niksulle 30-vuotis lahjaksi. Koko aamun olen selvinnyt ilman jännitystä, mutta nyt se sitten tuli ja aika olan takaa. Mä olen kyllä normaalistikin aika kova jännäilijä. Mutta nyt tällainen ihan täysin uusi kokemus on samalla kiehtova, hurja kuin pelottavakin, niin kai sitä vähemmästäkin jännittää. Niksu, äiti ja minä todellakin kohta ollaan tuolla yläilmoissa. Kamera saa luvan laulaa kovaa tahtia, jos siis kykenen.


Ajatuksia tällä hetkellä päässä...

... pysyyhän se pallo ilmassa?
... onkohan mulla korkeanpaikan kammoa?
... tuleeko siellä paha olo?
... pyörrynköhän mä?
... kai me nyt edes selvitään hengissä alas :D

Eli pitäkäähän peukkuja, että kaikki menee putkeen. Nyt on jo pakko lähteä valmistautumaan. Voihan jännäkaki xD

maanantai 22. elokuuta 2016

Viikko 33

Voihan väsymys, kolotus ja jumitus. Mä en ole viime yönä oikein saanut nukuttua. Mun kipuileva yläselkä piti mua hereillä monta kertaa yön aikana eikä mikään asento tuntunut auttavan. Näinköhän tää mun alati kasvava vatsa tekee mun selän kipeäksi? Olen yrittänyt kiinnittää huomiota ryhtiini, etten vain päästä itseäni könöttämään huonoon asentoon, mutta silti sain vaivoikseni selkäsäryn. Olen tänään ollut ihan ärrinpurrin väsymyksestä ja kivuista sekä tietysti ihan jäätävästä työkiireestä. Meillä on töissä nyt joki ihme kiirebuumikin menossa, eli saa painaa menemään tuhatta ja sataa. Ei, vieläkin kovempaa. Välillä tuntuu, ettei todellakaan pysy perässä, kun hommaa on niin kamalan paljon. Ja lisää vaan sysättäisiin. Työstressi on tällä hetkellä aika.... no liian kova ja en pidä siitä yhtään. Nää kaikki mun tuntemukset kun kuitenkin vaikuttaa tiitisen oloonkin.


Viikonloppu tuli jälleen kerran tarpeeseen. Lepäsin taas kunnolla, koska sitä mun kroppa todellakin kaipaa. Lueskelin kirjoja, lepäilin ja katselin telkkaria. Tietysti perus kotihommat piti hoitaa ja Sirja ystävääkin näin, mutta muuten erittäin rauhallista menoa. Tälle hektiselle työviikolle tarvitsee oikeasti kunnon levähdyksen ja vapaana olon. Siitä ei kyllä ole tietoa tällä viikolla lainkaan. Siitä levosta meinaan :D On tiedossa vaikka ja vallan mitä tekemistä ja menemistä. Viikonloppuna mennään juhlimaan kummitädin ja hänen miehen 120-vuotis juhlia, joten voipi olla, että ens viikolla sitä vasta väsynyttä porukkaa onkin :D


Mä olen ollut ihan äärimmäisen onnellinen. Viime viikko oli niin rakkauden täyteinen. Meidän 10-vuotis saavutus oli jotenkin niin mahtava. Yks kolmasosa elämästä tullut vietettyä yhden ja saman ihmisen kanssa. Olen tainnut löytää sen oman toisen puoliskoni tai sit me ollaan vaan kasvettu niin hyvin yhteen. Mutta onnellisuus, se on ollut mulla niin vahvana tunteena nyt, että en voi kuin hymyillä. Kaikki tuntuu nyt menevän niin hyvin, että ihan jopa pelottaa. Voiko tää kaikki kaatua sit ryminällä...? Ei sais pelätä vaan pelkästään nauttia <3



Nyt mä lähden käymään ostoksilla, vauvanvaateostoksilla. Meidän kylän facebook kirppiksen kautta on löytynyt jo vaikka mitä kivaa, vaatteita itselle ja tulokkaalle, joten käyn hakemassa lisää juttuja. Pitäiskin muuten postailla siitä, että mitä kaikkea pitäisi vielä hankkia. Meinaan meillä ei ole mitään muuta kuin vaatteita vähän. Ei kai niillä ole vielä kiire :D

Ihanaa alkanutta viikkoa muruset <3

torstai 18. elokuuta 2016

Rimmel - Moisture Renew Sheer & Shine huulipunat

Mun on pakko myöntää, että mulla alkaa olla huulituotteita ehkä pienen armeijan verran. Tosin, huulipunat on yksi helpoin meikkituote, jonka nimeen voin puhua ihan satasella. Jos olet uupunut eikä mikään meikki tunnu peittävän uupumustasi niin superkirkas huulipuna vie huomion kaikesta tästä. Suosittelen ehdottomasti, että jokaiselta löytyy meikkipussista vähintään yksi räväkkä puna, joka voi mahdollisesti pelastaa huonon päivän. Riitää kun sipaiset ripsaria silmiin ja ihanan punan huuliin, olet valmis päivän touhuihin. Olinkin ihan innoissani joo, jälleen kerran :D kun sain blogin kautta testattavaksi Rimmelin uutuus huulipunat. Moisture Renew Sheer & Shine punat ovat kevyitä ja jättävät huulille läpikuultavan ja kiiltävän lopputuloksen. Kahden punan kohdalla olen kyllä vähän eri mieltä. Niissä on niin tuju pigmentti, että multa meinasi tipahtaa silmät päästä! Ihan tajuttoman hyvää laatua, yllätyin.


Ihaniin vaaleanpunaisiin ja hopeisiin hylsyihin pakatut huulipunat tulivat keväällä myyntiin ja sopivatkin täydellisesti kesähuulille. Punat ovat varustettu aurinkosuojakerroin 20 eli kesähuulet on suojattuna ja samalla ihanan sävyiset. Huulipunia tuli myyntiin viidessä ihanan kesäisessä sävyssä. Punissa on vieno tuoksu, joka mulle tuo jonkun kirpeän hedelmäkarkin.



  • 200 Glow-Rious Pink, ihana vaaleanpunainen läpikuultava
  • 300 Pink Rules, tumma pinkki ja erittäin pigmenttinen, hieman kuultaa läpi
  • 500 Red-Y, Set, Go!, upea lämmin punainen ja pigmenttinen, hento läpikuulto
  • 600 Spin All Spring, korallinen herkku hyvällä läpikuullolla
  • 700 Better & Brighter, nude hyvällä läpikuullolla


Huulipunat olivat erittäin kevyet ja hoitavan tuntuiset huulilla. Huulet eivät tuntuneet päivän aikana lainkaan raskailta, mutta mielestäni punaa sai lisätä päivän aikana hieman, jos halusi sävyä enemmän.

700 // 600
500 // 200
300

Nämä punat saivat mut ihastuksiin ihan totaalisesti ja voin suositella lämpimästi kevyistä punista pitäville. Itselläni nämä ainakin ovat koko ajan esillä ja käytössä kovasti. Kesän aikana eniten ovat olleet käytössä nude, koralli ja kevyt vaaleanpinainen. Ehdottomasti omat suosikit. Helpot yhdistää lähes meikkiin kuin meikkiin. Nämä kaksi pigmenttisempää kaveria jäivät vähän vähemmälle testaukselle, vaikka ihania ovatkin.

*tuotteet saatu blogin kautta