Meillä oli eilen illalla ja yöllä oikein kunnon bileet käynnissä. Nukkumaan mennessä tiitinen aloitti iltajumpat ja mahassa kävi todellinen vilinä ja vilske. Olen tuntenut liikkeet todella hyvin sen jälkeen, kun ne ensimmäiset oikein kunnolliset liikkeet tunsin. Sitä ennen oli jonkinlaisia tuntemuksia, mutta kun en oikein tiennyt, että oliko ne omaa kuvitelmaa vai liikkeitä. Nyt ei tartte enää miettiä, ne on todellakin liikkeitä :D Ja omat liskodiskot alkoikin siinä kahden maissa. Muutaman hassun tunnin nukuin kunnolla ja sen jälkeen vain torkahdin hetki ennen kellon soittoa. Tänään on ollut vähän tötterö olo. Kiirettäkin piti ja samalla jännitti ihan tuhottoman paljon. Kerroin tänään lomalta palanneelle esimiehelleni, että juu, ihan sellainen pieni info tähän väliin. Oon jäämässä mammalomalle tuossa marras-joulukuun vaihteessa. Olihan hän hieman hölmistynyt ilmoituksestani, mutta kovasti onnitteli mua ja Niksua. Jännitin kertomista niin paljon, että meinasin pissata housuihin :D Sen jälkeen oli oikeasti pakko juosta vessaan pää kolmantena jalkana. Muuten viikko on alkanut ihan jees.


Viime viikko olikin oikein mukava. Kävin pitkästä aikaa moikkaamassa bloggajakolleegaani Annia ja käytiin sitten nauttimassa jäätelöt. Oli kiva jutella kuulumiset ja sain Annilta myös mielenkiintoisen kirjan lainaan. Siitä pitänee kertoa sitten ihan omassa postauksessa, jos siihen asti inspiroi.



Mutta huomaan kyllä, miten arki verottaa multa normaalia enemmän tämän raskauden myötä. Ne kuuden seitsemän tunnin unet ei enää riitä millään ilveellä, kun vielä ennen tätä pystyin toimimaan moitteetta viiden tunnin rykäisylläkin. Nyt musta tuntuu, että olen ihan kujalla, jos unta ei ole saanut tarpeeksi. Viikonloppuna piti pyhittää jälleen aikaa unelle. Jotenkin sitä ei vaan arkena malta mennä kahdeksan aikaan nukkumaan, että saa tarpeeksi lepoa. Nytkin kello lähentelee sitä ja ei toivoakaan, että menisin unille. Jos ysin jälkeen kerkeisi kömpimään.



Rakenneultrasta jäi ihan himruisen hyvä mieli. Tieto, että tiitisellä on masussa kaikki hyvin ja on kehittynyt normaalisti. Se on meille ehdottomasti tärkeintä. Vaikka olihan se kiva kuulla, kumpi sieltä on tulossa ;) Me ollaan kyllä suunniteltu menevämme vielä 3D ultraan, koska nyt on kaikki ultrat käytynä. Mikä on meidän mielestä aika mälsää. Nyt koko loppu puolisko meneekin vaavia näkemättä, joten 3D:hen on todellakin suunniteltu menevämme. Ja ainakin niin kauan pidetään salassa tieto, kumpi siellä masussa köllii, kunnes saadaan toinenkin varmistus siitä, kumpi siellä on. Vaikka ultratätin mukaan ei sitoaan ollut epäilystäkään kumpi on, mutta silti. Eihän ne aina ole ihan sata varmoja.


Perjantaina käytiin hakemassa jotain ihan mahtavaa Rautiasta. Pari kyytiä piti heittää, että saatiin noudettua meidän uusi laminaatti kotiin. Tiedättekö miten intopiukeana olen tästä!? En mitenkään malta odottaa, että saadaan lattia asennettua. Meillä olisi tarkoitus saada suurimmat pinnat valmiiksi ennen pienokaisen tuloa, eli olkkari, keittiö ja molemmat makkarit. Kodinhoitohuone valitettavasti jää niille sijoilleen. Se kun pitäisi pommittaa maan tasalle. Kokonaan uusiksi lattiasta kattoon, mutta siihen kun ei rahat ihan riitä. Mikä on ehkä eniten harmi. Lotto vetää joka lauantai. Olen kovasti jo miettinyt, että pitääkö pistää Viikkari ja Eurojaakkokin vetämään, josko jostain saisi kunnon voitot ja kodin kokonaan valmiiksi. No, sitä ihmettä odotellessa säästellään rahaa pikkuhiljaa ja rempataan sitä mukaa. Nyt kuitenkin on lattia, mikä odottaa asennusta. Meidän makkari pitää tosian maalata vielä ennen asennusta.


Lauantaina käytiin moikkaamassa vielä veljen perhettä ja samalla siskokin lapsineen tuli sinne. Ihanaa, miten lapset kuunteli mun masua ja arvailivat, kumpi siellä on. Skeit se vaan silitteli masua ja tutki mua päästä varpaisiin tietääkseen, kumpi tulee. Puolin ja toisin on kovasti tullut arvailuja. Se on joko tai ;) Sunnuntai, pyhitetty lepopäivä. Paitsi pari koneellista pyykkiä :D Sen jälkeen olikin ihan hyvä aloittaa uusi viikko.

Mitäs teille kuuluu? :)

Mä muistan hyvin huhtikuun lopun, kun mun olo alkoi kummallisesti muuttumaan. Mulla oli vahvasti sellainen olo, että nyt ei ole kaikki ihan samalla tavalla kuin ennen. Me oltiin Dixi-blogin Helenan kanssa menossa seuraavana päivänä Indiedaysin Inspiration Dayhin. Mä en puhunut Niksulle kamalasti vielä tuntemuksistani silloin illalla, mutta sitten myöhässä olevat menkat pisti mut kertomaan jotain. Totesin vaan, että myöhässä ollaan ja siinä se. Helenalle oli myös pakko sanoa heti olosta. Kaipasin sanoa jollekin, missä mennään. Helena oli niin ihana ja jaksoi kuunnella mun epäilyitä ja oli itsekin kovasti hengessä mukana. Oli jotenkin rauhoittavaa puhua jollekin. En halunnut vielä puhua omalle perheelleni, koska jos epäilyni pitivät paikkansa, haluaisin yllättää heidät ihan kasvotusten. Koko illan sitten olin ihan vesilinjalla, koska kroppa kertoi muutoksesta jollain muotoa. Ehkä se tieto vaan päässä, että myöhässä ollaan tai joku muu, tiedä häntä. Vahva tunne kuitenkin oli, että tää ei nyt jää tähän.

Mähän tosiaan lopetin e-pillerit kokonaan viime vuoden syyskuun puolessa välissä. Niiden sopimattomuuden takia tehtiin lopulta päätös olla kokonaan ilman. Niksun kanssa siis yhdessä. Mitä järkeä on vuotaa oikeasti vähän päästä. Puhuttiin Niksun kanssa pitkään, että mikä olisi seuraava vaihtoehto ehkäisyksi ja lopulta tulimmekin siihen tulokseen, että käytetäänkö muuten yhtään mitään. Lapsi saa tulla jos on tullakseen. Me ei olla yrittämällä yritetty, eikä asiasta juuri pillereiden lopettamisen jälkeen edes puhuttu. Annettiin asioiden mennä ihan omalla painollaan. Meidän mielestä lapsia kun ei tehdä, niitä saadaan jos luoja niin suo. Se kun ei todellakaan ole mikään itsestään selvyys, että koskaan edes lapsia voisi saada. Me ei siis todellakaan haluttu stressata asiasta ja oikeastaan unohdettiinkin koko asia lopulta.


Sunnuntai aamuna, kun Niksu vielä palautteli itseään yövuoron tuomasta väsymyksestä, mun oli ihan pakko mennä raskaustestin kanssa vessaan. Olin saanut testin Minna ystävältä, joka siis on terveydenhoitaja ammatiltaan, jo aikapäivää sitten. Minna toi mulle heti jemmaan pari testiä, kun kuuli että pillerit jää nyt kokonaan pois kuvioista. Aamulla tosiaan kaivelin kaapit läpi, että mihin ihmeeseen olin koko testin edes laittanut ja lopulta se käsissäni mietin koko ajan, että kehtaanko edes tehdä. Mitä jos mä olenkin ihan väärässä koko asian suhteen? Hetken pähkäiltyäni hiivin hiljaa vessaan ja tein testin. Testissä oli muistaakseni muutaman minuutin varoaika, kunnes näyttää lopulliset lukemat. Ai mikä varoaika? Mullahan lävähti testiin välittömästi kaksi viivaa ja mä en kerennyt edes valmistautua. Siinä mä housut kintuissa, suu apposen ammollaan yritin saada ajatuksiani kasaan. Eihän siitä mitään tullut. Meinasi jopa pieni paniikki iskeä. Oliko tuo testi nyt oikeassa? Mitä ihmettä mä nyt oikein teen? Lopulta kun aivosoluni kykenivät kohtaamaan ja ajattelemaan edes kohtuullisella järkitasolla, menin herättämään Niksun. Ainut vaan, että enhän mä saanut sanaa suusta. Kulta, kulta...kato... Toinen ihan unen pöpperössä ihmettelee, mikä oikein on homman nimi. Heti kun Niksu tiesi mistä on kyse, nousi hänelle valtava hymy naamalle. Ja sit mä aloin vollottamaan. Ihan jäätävän paljon. Enkä edes tiedä miksi :D Siinä me vaan halattiin ja Niksu rauhoitteli. Miksi sä rakas itket? Nii, senkun tietäis. Ehkä se oli vaan ne kaikki tunteet, jotka samaan aikaan hyökkäsi päälleni. Onni, jännitys, pelko, ilo, rakkaus, huoli.. Ihan kaikki.

Seuraavana päivänä eli maanantaina kipitettiin yhdessä vielä apteekkiin ja ruokakauppaan. Hyvä ettei tyhjennetty hyllyjä kaikista raskaustesteistä. Me haluttiin nyt todella varmistua asiasta ja ostettiin kolme testiä lisää. Halusihan Niksu olla vielä siinä paikan päällä, että yhdessä varmistuttaisiin vielä. Niin me sitten kolmen lisätestin jälkeen halattiin ja oltiin hämmästyksen onnesta soikeana. Meistä on tulossa isä ja äiti. Jos siis kaikki menee ihan putkeen alusta loppuun.


Me siinä sitten sovittiin, että ei kerrota asiasta vielä kenellekään. Eihän se ollut edes varmaa, että kaikki tulee menemään hyvin. Eihän tästä lopulta sitten mitään oikein tullut. Ei ehditty odottaa ensimmäistä kolmannesta loppuun, vaikka niin oltiin vähän suunniteltu. Jännä juttu vaan, sillä ihmiset alkoivat kyselemään juuri sopivalla hetkellä aiheesta ja meidän äiti...no sanotaanko, että häneltä ei voi pitää salassa yhtään mitään. Hän olikin lopulta ensimmäinen henkilö virallisesti, joka sai kuulla raskaudesta. Olihan hänestä tulossa uudestaan mummo, jo viidennen kerran. Mein äidillä on jotain ihmeellisiä kykyjä. Hän tietää aina kaikista asioista etukäteen ja mulla olisi tästä ihan tuhannen monta tarinaa kerrottavana. Eikä muuten tämäkään raskaus äidiltä jäänyt tuntematta jollain tsyykkisillä kyvyillään. Heti alkoi ihmeellinen kysely, kun oltiin testi tehty. Seuraavalla viikolla käytiin lenkillä ja samalla sitten tässä meillä istuessa kerrottiin, että saat taas pienokaisen syliin. Ja pikkuhiljaa on kerrottu asiasta myös muille. Skeit arvasi, kun mentiin heille kylään ja mä tutkin juuston sisältöä :D Yritin vielä salavaivihkaa lukea, mutta johan hän heti arvasi mistä on kyse. Ja niin on sitten kaikille kerrottu, kun kasvotusten on nähty. Niksun äiti oli niin onneissaan. Kerrottiin myös hyvissä ajoin, kun kävivät kylässä täällä meillä. Hän oli todellakin niin onneissaan. Tämä on hänelle kuitenkin ensimmäinen lapsenlapsi :) On kuitenkin vielä yksi henkilö, tärkeä henkilä, joka ei tulevasta pienokaisesta tiedä. Mun isä. Vaikka kuinka olen yrittänyt saada häntä tapaamaan tai käymään kylässä, niin viesteihin ei vastata. Enkä mä tällaista uutista halua puhelimessakaan kertoa. Katsotaan mitä päivät tuo tullessaan.

Aika on kulunut kuin siivillä ja nyt jo ollaan sitten raskauden puolivälissä. Miten tää on voinutkin mennä niin kamalan nopeasti? Tällä hetkellä mun olo on oikeastaan todella hyvä. Olen onnellinen, seesteinen ja kaikki on hyvin. Mitä nyt sitä väsymystä edelleen on ilmassa. Mulla oli ensimmäisellä kolmanneksella meinaan tosi paha olo. Mä ihmettelin, kun ihmiset puhui aamupahoinvoinnista. Mikä ihme se sellainen on? Mulla kun olot kesti aamusta iltaan ja yölläkin jouduin siihen heräämään. Banaani oli mun pelastus tuolloin. Yöllä pari haukkua suuhun ja aamulla ei tarvinnut nousta oksentamaan. Juu, sitäkin piti harrastaa. Onneksi ei montaa kertaa, kun sen oikean rytmin syömiselle löysi. Ja ruoka, kun mikään ei olisi maistunut ei sitten millään. Mut on pelastanut ruisleipä juustolla ja kurkulla. Niitä mä voisin syödä vaikka kuinka monta päivän aikana. Olo alkoi onneksi ensimmäisen kolmanneksen jälkeen helpottaa ja nyt ruokakin maistuu ihan kohtuu hyvin. Eikä väsymys paina enää ihan niin pahasti.


Kyllä sitä on mielessä pyörinyt sen tuhat ja sata asiaa. Mieli on muuttunut onnellisesta pelokkaaksi ja takaisin onnelliseksi. Tähän päivään asti mua huolestutti, että onhan tuolla meidän tiitisellä varmasti kaikki hyvin. Kasvaahan se oikein ja terveeksi? Tänään tosiaan oli rakenneultra, jossa selvitettiin paljon asioita. Siellä on kaikki hyvin. ♥ Tämä oli meille se onnellisin uutinen. Pienellä on kaikki hyvin ja se on turvassa. Mutta kaikenlaista sitä on tosiaan ehtinyt miettimään. Ensin ihan vain pieniä juttuja. Sitten ajatukset alkoivat siirtymään vakavempiin. Tullaanko me olemaan hyvät vanhemmat? Osataanko me kasvattaa lapsesta kunnon kansalainen? Kaikki asiat vähän huolettaa, mutta samalla haluan uskoa siihen, että kaikki tulee menemään hyvin. Me tullaan olemaan parhaat vanhemmat meidän lapselle ja me tehdään parhaamme siinä, että pienokaisesta kasvaa oikeudenmukainen, toisista huolehtiva ja muut huomioon ottava aikuinen. Koska se on jotain, mitä me Niksun kanssa molemmat arvostetaan. Haluan uskoa, että me osataan se mitä tarvitaan.

Maha tosiaan kasvaa ja pienokaisen ensimmäiset liikkeet on jo tuntuneet. Parin viikon ajan olen ollut melko varma, että jotain siellä mahdollisesti liikkuu, mutta viime lauantaina olin jo aivan sata varma. Oli sen verran selkeä tunne vatsassa ja vielä useamman potkun verran, että ei ollut enää epäilystäkään. Ja sen jälkeen joka ilta. Aina kun olen käymässä nukkumaan alkaa mahassa hurjat bileet. Mä en voi muuta kuin hymyillä ja kuulostella, mitä se pikkunen siellä oikein puuhaa. Tänään ultrassa hoitaja sanoikin, että meillä on kovin liikkuvainen pienokainen siellä paraikaa. Samalla kun näki toisen liikkuvan ja tunsi sillä hetkellä myös liikkeet, oli kaikki niin hurjaa. Tässä me nyt ollaan, puolessa välissä sitä hetkeä, kun pienokainen on tulossa meidän syleihimme. Jotenkin tosi hurjaa. Ultrassa kesti yhteensä noin 40 minuuttia. Kaikki tutkittiin todella tarkasti ja saatiin taas kuviakin kotiin. Meidän tiitinen oli vain sen verran mysteerikaveri, ettei suostunut naamaansa näyttämään. Ultrakuvat tulikin sitten enemmän päälaesta ja käsistä. Siellä könötettiin niin sumpussa piilossa :D


Tää kaikki on todellakin niin hurjan jännittävää ja innolla odotetaankin tulevaa. Jännityksellisellä innolla :D Meillä olisi vielä monta hommaa hoidettavana ennen pienokaisen saapumista. Meillä olisi tarkoitus vielä remontoida makuuhuone. Tai siis ei siellä tarvitse kuin maalata. Uusi lattia on jo tilattu ja sekin pitäisi ehtiä asentamaan. Ja sitten vielä listat. Pihahommat jätettiin tarkoituksella myöhemmäksi. Kai me jaksetaan tuota kökköistä kivikasaa katsoa vielä seuraavaan vuoteen. Molemmille tuntui tällä hetkellä tärkeämmältä se, että saataisi koti täältä sisältä edes hieman parempaan kuntoon. Sitten on vauvankin parempi saapua tänne. Ja kaikki ne tarvikkeet mitä pitää ostaa. Enhän mä edes tiedä :D Onneksi ystävät, toiset äidit ja google on kova sana. Sieltä saa paljon apua näihin juttuihin. Ja tietysti neuvola. Googlesta tuli muuten mieleen. Olen pysynyt sieltä poissa aika hyvin. Mä en halua maalata itselleni kauhukuvia mistään. Niitä on saanut kuulla jo ihan tarpeeksi monesta paikasta. Toisaalta, kyllähän mä vielä ehdin :D Yritän pitää itseni kovana ja pysyä poissa niistä huonoista jutuista.

Apua, tää on jo ihan kilometripostaus enkä edes tiedä, olenko kertonut mitään järkevää. En varmaan. Mulla oikeasti pyörii sen sata ja tuhat ajatusta samaan aikaan päässä. Ne oikein sinkoilee puolelta toiselle. Tällä hetkellä pääasia on se, että mahassa on kaikki hyvin. Se oli meille kaikkein tärkein juttu. Vaikka kyllä me siellä ultrassa kuultiin tänään pieni lisäjuttu... eli kumpi siellä masussa oikein köllii ;) Mutta mä olen niin ilkimys, enkä kerro sitä vielä kenellekään. En edes äidille, joka kovasti jo yritti arvuutella. Voihan olla, että mieli muuttuu ja kerrotaankin sitten kumpi tulee, mutta ei ainakaan vielä. Sen voin jo kertoa, että meillä kotimatkalla alkoi nimivaihtoehdot kovasti pyöriä päässä. Eihän tässä oikeasti ole enää kauaakaan, kun raskaus on lopuillaan.


Eiku oikeasti, mä oon lörpötellyt jo ihan liikaa. Pakko laittaa teille tuonne alkuun jo varoituksen sana, että pitkä juttu tiedossa. Jätetään jotain seuraavaankin kertaan :D Nyt mä lähden tällä onnellisen muikealla hymyllä tuonne iltapuuhiin ja tsemppaamaan itseni viikon viimeiseen työpäivään. Aamuherätykset, ne on olleet mulle nyt vähän hankalia. Niistäkin on kyllä selvitty :)

Toivottavasti saitte tästä nyt jotain selvää ja kai tässä nyt jonkinlainen punainen lanka on kätkettynä. :)

Mä muistelen teille joskus aiemminkin tämän jo kertoneeni, mutta koska en ole nyt ihan satavarma ja uusien lukijoiden tultua joukkoon tahdon kertoa uudestaan :D Mähän olen ollut lapsena ihan hullu toimistotäti. Mä leikin meidän keittiönpöydän äärellä tärkeää virkailijaa ja mulla oli edessäni kamala määrä eriliaisia papereita, kalentereita, post it-lappuja ja kyniä muine tarvikkeine. Puhelin tietysti myös kuului asiaan, pitihän asiakkaille vastailla ja hoitaa niitä tärkeitä hommia. Meillä oli vanha lankapuhelin, jota sain leikeissäni käyttää ja voi miten mä muistan räpeltäneeni numeroita ja pidin puhelinta olkapäällä kuin aikuiset. Voi niitä aikoja, silloin siellä puhelimessa ei ollut ketään oikeasti vakavaa tyyppiä. Toisin se on nykyään. Toisaalta aika hassua, että mä olen nyt todella se toimistotäti, joka saa käyttää kalenteri, post it-lappuja ja puhua niitä puheluita asiakkaiden kanssa. Yksi lapsuuden haaveistani siis toteutui. Mutta eihän se mun himotus kunnolla tasaannu tuolla työpaikalla. Eihän siellä ne pöytäkalenterit ole mitenkään ihmeellisen ihania, enkä mä kehtaa laittaa tarroja tärkeisiin papereihin. Onneksi tätä himotusta voi helpottaa sitten taas omalla kalenterilla ja lappusilla.

Mikä onkaan sen parempi onni tällaiselle kalenteri/vihko/kirjepaperi/toimistotarvike/jne hörhölle kuin Chic Company. Tämä ei ole ensimmäinen, eikä muuten varmasti viimeinenkään kerta, kun teille kyseistä verkkokauppaa puhtaalla sydämmelläni haluan suositella. Tämä ei todellakaan ole maksettu mainos vaan äärimmäisen tyytyväisen asiakkaan rehellinen kirjoitus. Tämä kauppa jos mikä mielestäni ansaitsee jokaisen hehkutuksen, jonka voin antaa. Koska se nyt vaan on niin ihana!


Chic Company verkkokauppa on täydellinen meille tarvikkeisiin hurahtaneille ja palvelu on oikeasti täysi 10! En muista, missä olisin saanut niin nopeasti vastauksia kyselyihin ja minusta asiakkaana välitetään. Arvostan sellaista tuhannesti ja monesti palaan kauppoihin ihan vain palvelun takia, vaikka tuotteet olisivatkin kalliimpia kuin muualla. Itsekin asiakaspalvelijana tiedän, ettei se homma ole aina kaikkein miellyttävintä, joten osaan arvostaa heitä, jotka sen hoitaa kunnialla. Chic Companyn kanssa asioidessa musta tuntuu, että minulla tilaajana on väliä. Mutta tietysti itse tuotteet, joita kaupasta saa. Mä menin ihan totaalisen sekaisin, kun heidän valikoimiin tuli kalentereita. NIIN IHANIA kaletereita, etten meinannut pysyä pöksyissäni. Eikä siinä vielä kaikki, kalenteriin sai vaikka mitä ihania lisäosia!!!


Mä myönnän nyt jo tässä vaiheessa, että kyllä, homma lähti ihan lapasesta ja mä tilasin tuotteita ihan reippaasti. Koska, ne nyt vaan on aivan liian ihania ja onhan 18 kuukautta mukana kulkevaa kalenteria ihana koristella just täydelliseksi. Tilasin lisäksi tuollaisia kortteja, pahvisia taskuja, tarroja sekä kotiplanner osion.


Kalentereita oli tosiaan useammalla eri kannella ja vähän erivärisellä sisuksella kannen mukaan, mutta muhun iski ihan täysiä tämä vaaleanpunainen hempeä kalenteri. Pioneilla ja ihanalla tekstillä varustettu kansi oli sellainen, jota tiesin haluavani kantaa koko 18 kuukautta mukanani.



Jos jostain haluan mainita, niin tämä kalenteri ei ole sitten mikään ihan pikkuinen, joka mahtuu sopivasti jokaiseen laukkuun mukaan. Mutta mä voin kertoa, että rakastan tätä kokoa täydestä sydämestäni. Kalenteriin mahtuu kirjoittamaan, laittamaan tarroja ja vaikka mitä ihanaa. Jokaiselle kuukaudelle on omat välilehdet, koko kuukausi näkyy yhdellä aukeamalla ja sitten joka viikolle vielä oma aukeama.



Kalenteria voi tosiaan muokata ihan omaksi mieleisekseen. Sivut ovat irroitettavissa ja takaisin laitettavissa. Nuo kartonkiset taskut sopii kivasti tuonne väliin, jos tahdot säilyttää jotain tärkeitä papereita yms. kalenterin välissä. Tuo kotiplanner on myös hyvä. Siellä on viikottaisia ja kuukausittaisia tavoitteita, budjettilaskelmaa ja siivousapuri. Tykkään siitä ihan hirmuisesti :) Ja näistä kaikista jos nyt totta puhutaan.



Kalenterillä oli hintaa 29,90€ ja se kulkee tosiaan mukana sen 18 kuukautta. Eli pitkäaikainen kumppani. On siis todellakin ihanaa, että saa koristella sitä mielin määrin ihanilla jutuilla. Kalenterin sisältä löytyy myös ihania tekstejä, joten se ilahduttaa jokainen päivä.


Tuo kirjoitusalusta ja notes on tilattu aiemmin jo, mutta Chic Companylta löytyy tosiaan myös niitä. Samoin kynät ja nuo klemmarit. Aivan liian ihania juttuja, eikö? Suosittelen todellakin tutkimaan verkkokaupan valikoimaa, sieltä löytyy vaikka mitä ihanaa.

Ja todellakin jotain kivaa järkättiin Chic Companyn kanssa myös teille. Saatte 10% alennuksen tilauksestanne koodilla Janet10.


No, joko kävitte? :)

Kuten teille aiemmin kerroin, mä aion ollut nyt ihan rebeli ja kirjoittaa sekä heinä- että elokuun Livboxeista samassa postauksessa. Sain elokuun boxin eilen hyppysiini ja samalla avasin sitten heinäkuun boxin uudestaan. Olin sen silloin heinäkuussa avannut ja tutkinut, mutta pakkasin kamat takaisin boxiin ja tuotteet jäivät täysin testaamatta. Loma oli lomaa myös uusista kosmetiikkatuotteista. Joten nyt on siis sopiva hetki ottaa tuplasti tuotteita testattavaksi, kun intoa riittää vaikka mihin. Aloitetaan nyt siitä heinäkuun boxista, sen te varmaan olette monesta tuutista jo nähneet, joten räväytän sen nyt esille ilman suurempia peittelyitä :D


Heinäkuun boxin uumeniin upposi yhteensä viisi virallista tuotetta, kaksi näytettä sekä pitkäaikaistilaajalle lisätuote. Herbinan Aqua Spa vartaloemulsio sekä Vuokkosten side näytteet olivat ihan kivat lisät boxin sisältöön, vaikka siteet mulla saa jäädä odottamaan luultavimmin ensi vuotta. Muuten boxin tuotteista kaksi oli näytekokoisia ja kolme täysikokoista. Heinäkuun boxi oli siis kotimaisia tuotteita.

MsChic Mineral Primer meikinpohjustusvoide sai monet tilaajat tuohtumisen partaalle. Tuubissa lukee, että näytettä on 11ml, mutta se ei todella pitänyt lainkaan paikkaansa. Livboxilla ja MsChicillä oli ollut jonkinlaisia kommunikointiongelmia ja tämän vuoksi moni harmistui tuubin sisällön vähäisyydestä. Itsekin ihmettelin, mihin osa tuubista on kadonnut, mutta en sitä lomailun takia sen kummemmin miettinyt. Muuten täst silkinpehmeästä pohjustusvoiteesta sanotaan, että se siloittaa ihon juonteet ja epätasaisuudet tehden meikistä pitkäkestoisen. Parabeniton pohjustus toimii niin voidemaiselle kuin puuterimaiselle meikkivoiteelle. Mähän olen pohjustusvoiteiden, hyvien sellaisten, metsästäjä. Mun kasvot tarvitsee kunnon meikkiin myös hyvän pohjustajan, ettei päivän mittaan öljyyntyminen täysin pilaa meikkiä. Pohjustajia todellakin testaan innolla.

MsChiciltä tuli myös toinen tuote, Natural Beauty Foundation meikkivoide. Mulle tuli sävy 01 Ivory. Meikkivoiteen pitäisi tuntuä iholla ihanan kevyeltä, levittyen helposti tasoittaen ihon sävyn kuulaan kauniiksi ja kaiken lisäksi vielä täydellisen luonnolllinen. Koostumus taittaa kevyesti valoa sekä häivyttää pieniä virheitä ihosta. Tässä on myös SPF15. Kuulostaa ihan täydelliseltä meikkivoiteelta noin luettuna. Ainiin, tämän ei myöskään pitäisi peittää huokosia ja sopii erittäin hyvin herkällekin iholle. Kyllä vaan, siinä on paljon ominaisuuksia pieneen tuubiin. Innolla siis todellakin testaan lunastaako tämä kaiken.

Elivo Arganöljy käsivoide on täydellisen kokoinen tuubi mukaan otettavaksi. Mulla on pakko olla nykyisin käsivoidetta mukana, kun pesen käsiäni meinaan niin paljon, että ne on korput ilman voiteita. Käsivoide sisältää antioksidanttista arganöljyä sekä kotimaista rypsiöljyä, jotka tekevät ihosta pehmeän. Glyseroli, aloe sekä pantenoli taasen kosteuttaa ihoa pitkävaikutteisesti. Tämän pitäisi imeytyä ihoon nopeasti tahraamatta. Toivottavasti, sillä vihaan voiteita jotka jää pyörimään käsiin.

Herbina Body Mist tuoksusuihke tuli minulle Paradise Passion tuoksussa. Tuliko näitä eri tuoksuisina? Body Mistithän ovat hajuvesiä kevyempiä vaihtoehtoja ja sopivat mielestäni kesään ihan täydellisesti. Koko vartalolle sekä hiuksiin soveltuvaa tuoksua on helppo kantaa mukana 100ml pullon vuoksi ja sitä on helppo lisäillä päivän mittaan lisää. Mä olen sellainen tuoksufriikki, että kaikki tällaiset on erittäin tervetulleita mun kokoelmiin :D

Lemon Juice & Glycerine In Shower vartalovoide oli erittäin miellyttävä löytä boxin uumeista. Varmaan jo kymmeniä kertoja olen teille kertonut mun herkästi kuivuvasta ihosta ja laiskana rasvaajana nämä suihkuversiot on mulle ihan ykkösiä. Tämä Lime&Jugurtti voide lähtikin nyt heti tuonne suihkun puolelle ja varmasti tulee testattua ihan tässä piakkoin.


Heinäkuussa pitkäaikaistilaajat saivat kiitoksena Vitaliksen ihovoiteen. Vitalis on itselleni tuttu lapsuudesta, joskin sinne se on myös jäänyt. Ei ole Vitalista tullut käytettyä sen jälkeen. Useita luonnon vajoja ja öljylä sisältävä voide on hengittävä vedetön voide, joka sitoo kosteutta ihoon tehokkaasti. Vitalis on parhaimmillaan huulivoiteena, mutta myös ihanteellinen kynsinauhoille ja karheiden kantapäiden avuksi. Auringon polttama ja pakkasenpurema iho pitää tästä myös ja voidehan käy vauvasta vaariin.


Heinäkuun boxi jätti mut aluksi vähän kylmäksi. Se ei saanut hyppimään suuresti innosta, mutta nyt uudestaan boxin avattuani tajusin, kuinka monta sopivaa tuotetta sieltä oikeastaan tulikaan. Innolla siis lähden kuitenkin testaamaan tuotteita, koska jokainen niistä oli kuitenkin oikein käyttökelpoinen :)


Sitten sujahdetaan uusimpaan boxiin, eli tämän elokuun mysteerilaatikkoon. Boxin avattuani hämmästyin tuotteiden paljoudesta. Boxi sulki sisäänsä yhteensä seitsemän tuotetta, joista kaksi pientä näytekokoa, yksi matkakokoinen ja neljä täysikokoista. Aika huikea sisältö noin määrällisesti ainakin. Ainiin, tulihan siellä yksi minimini hajuvesinäytekin. Jos totta puhutaan, niin meillä tämän boxin avasi Niksu ja luki mulle esittelykortin oikein kunnolla esittäen. Mä en voinut kuin nauraa tuolle höpölle :D Mutta sen saattelemana olin ihan intopiukeana tutkimassa tuotteita.


Ahava Dead Sea Osmoter Concentrate tehoseerumi on toinen näytekokoisista tuotteista. Tehoseerumin pitäisi tehdä ihosta virkeä ja hehkeän näköinen. Ahavaa on tullut boxista ennenkin ja merkki on kyllä yllättänyt positiivisesti. Tätäkin lähden testaamaan oikein innolla.

Neutrogena Visibly Clear Correct & Perfect Complexion Scrub mikä nimihirviö kuorintavoide on mulle tuttu jo entuudestaan. Neutrogenan kanssa olen meinaan erittäin hyvä kaveri ja monia tuotteita olenkin merkiltä testannut. Tämä näytekokoinen tuubi saakin siis jäädä odottamaan matkoja tai jonkun sitä kovasti kaipaavan laukkuun ;) Tämä kuorinta auttaa parantamaan ihon sävyä vähentämällä finnejä ja häivyttämällä vanhoja jälkiä. Kuorintavoide sisältää salisyylihappoa ja hellävaraisia kuorivia biohajoavia mikrorakeita.

Maybelline Color Sensational Vivid Matte Liquid mattahuuliväri, WOOW! Tästä olin ehkä eniten intopiukeana. Meikkejä, niitä on oikeasti aina kiva saada, mutta tämä mattahuuliväri oli oikea superiloinen ylläri. Mulle tuli sävy 05 Nude Flush, joka on aivan mielettömän hyvän sävyinen ja sopii syksyyn. Neliskanttinen puteli vetosi kovasti ja tämä tulee todellakin kovaan käyttöön. Runsaspigmenttinen ja nestemäinen koostumus takaa pysyvän lopputuloksen.

Cien Waterproof Mascara, siis Lidl meikki oli Niksun ensimmäinen kommentti. No kyllä vaan, Lidlin valikoimista löytyy nykyisin vakituiseen Cien meikit ja olen monta kertaa miettinyt, että pitäisiköhän ostaa testattavaksi ihan vain huvin ja uteliaisuuden vuoksi. Ei halpa ole aina huono vaihtoehto. Tässä ripsivärissä pitäisi olla tuuheuttava vaikutus ja innolla lähden tätä todellakin testaamaan.

Cutrin Repair ISM hoitoaine on boxin reilu matkakokoinen tuote. Suojaava ja korjaava hoitoaine tekee hiuksista pehmeät, kiiltävät ja helposti käsiteltävät. Hiuksesta tulee elastisempi jolloin sen ei pitäisi katketa ihan niin  helposti. Okei, kuulostaa ihan mielenkiintoiselta. Nykyisin mulla ei ole enää sitä ongelmaa, että hoitsikat loppuu ennen shampoota, hiukset kun tosiaan lyheni niin radikaalisti. Harmittaa, ettei tälle ole omaa shampoota, mutta samapa tuo, testaan silti :D

Pepsodent White Now Glossy Chic hammastahna. Niksu totesi, että saan käyttää tyttömäisen tahnan ihan yksiskseni :D Oma fiilis oli, että jaahas, taas tahna, mutta johan se edellinen alkaa olla lopussa :D Ei siis tarvitse vieläkään käydä itse ostamassa kaupasta tahnaa, Livbox pitää tosiaan huolen, että hampaita hoidetaan. Glossy Chic on vaniljanmakuinen, mitä ainakin näin kuultuna vierastan. Hammastahnan pitää olla pesevä ja suussa räjäyttävän raikkauden aiheuttava pommi. Mutta kyllähän tämä pinkki tuubi sopii tuonne vessan hyllylle kivasti ;)

Viimeisena vielä Hearts or Nothing- blogin Joannan suosikki tuote Lumene Glow Reveal kirkastava pikakasvohoito. Olen kuullut tästä kotona tehtävästä pokakasvohoidosta pelkkää hyvää, joten tämä oli äärimmäisen iloinen yllätys boxista. Tuotteen ainutlaatuisessa koostumuksessa yhdistyy kuorinta, detox ja ihoa kirjastavat öljyt. Tämä tekee ihosta minuutissa hehkuvan ja iho jää heleän puhtaaksi ja pehmeän tuntuiseksi. Sopii kaikille ihotyypeille ja sitä voi käyttää aina kun iho tuntuu elottomalta ja harmaalta. Tämä tulee varmasti olemaan tarpeellinen siinä vaiheessa kun lapsi on syntynyt. Voin vain kuvitella miten väsynyt silloin tulen olemaan :D Kyllä tää iho nyt jo tarttee apuja. Testaukseen ihan ehdottomasti!


Elokuun boxi saa pitkästä aikaa ihan superisti peukut pystyyn. Olin tämän boxin sisällöstä erittäin innoissani eikä nuo kaksi meikkituotetta todellakaan tätä innostusta vähentänyt ainakaan. Meikit saa multa aina peukkua ja tässä kuussa vielä kaksi kappalein. Nyt siis alkaa armoton testaus ja tulette kuulemaan sitten lopulliset mielipiteet myöhemmin. Mitäs te tykkäsitte näistä boxeista?

Uusi viikko ja uudet kujeet. Eikäs se sanonta niin mennyt? Uusista kujeista en kyllä tiedä, mutta uusi viikko tietää uusia päiviä ja sitä rataa. Mun viikko alkoi onneksi todella kivasti. Kävin jäätelöllä bloggaaja kollega Annin kanssa. Elokuun Livbox saapui, joka aiheutti iloisia ilahduksia pitkästä aikaa ja nyt loppuillan olen saanut kyhnöttää oman rakkaan viekussa Breakin Badia katsellen. Siis se sarja, tiedättehän. Mä olin kuullut tästä vain muutaman kerran, mutta jostain tuo ukko kulta oli nyt saanut sen päähänsä ja katsoo koko sarjan läpi. Mä olen osittain kärryillä mitä sarjassa tapahtuu, mutta mulle tässä hommassa on ihaninta se, että saan köllöttää rakkaan vieressä :D <3


Viime viikko oli Instagramin puolella vähän hiljaista, mutta väsyneenä ei oikein tullut edes muistettua onko kuvia laittanut vai ei :D Paluu takaisin arkeen ja varsinkin töihin oli sen verran rankka, että unille oli päästävä iltaisin jo heti kahdeksan jälkeen. Mikä teki kyllä oikein hyvää. Itse asiassa mun pitäisi nytkin jo kiirehtiä laittamaan huomisia eväitä, että pääsisin pian nukkumaan. Kello menee vain niin kamalaa vauhtia, ettei meinaa perässä pysyä.



Viime viikolla ei tosiaan oikein tapahtunut mitään ihmeellistä. Kovin tavallista arkea ja sen sellaista. Sunnuntaina oli aika korjata meidän marjapensaiden sato. Mustaviinimarjaa sain reippaan viisi litraa ja muutaman hassun punaviinimarjan meidän kasvavasti minipensaasta. Mustat oli niin hyvän maikuisia, että veivät kielen mennessään. Mansikat jäi tänä vuonna saamatta pakkaseen, mikä harmittaa ihan hirmuisesti. Onneksi sain sentäs omasta puskasta ihan hyvän saaliin ja nyt saa talvellakin vitamiineja smoothien joukkoon.


Tällainen superpikainen maanantaipäivitys nyt tähän väliin. Nyt on pakko lähteä valmistautumaan tiistai päivään. Toivottavasti teidän viikko alkoi mukavissa merkeissä :)