Kaksi vuotta sitten sinä synnyit. Synnytyssalin täytti hiljaisuus. Normaalia itkua ei kuulunut, ei vauvan ensi rääkäisyä. Joka hetki sitä vain toivoi, että josko se kuitenkin kohta kuuluisi. Sitä ei koskaan tullut. Sinun oli pitänyt jo lähteä, vaikka me emme olleet siihen millään lailla valmiita. Ei sinun olisi vielä kuulunut lähteä! Vieläkin odotan, milloin herään tästä painajaisesta. Ja silti jokainen aamu, tämä on todellisuutta. Pieni enkelipoikamme, olet meille niin rakas. Hypi pilvien päällä, loista lailla auringon. Lennä ja liidä, hymyile.