Musta tuntui eilen aamulla silmät avatessani, että päässäni oltaisi käyty kolmatta maailmansotaa isoilla pommeilla. Pään sisällä jyskytti niin kovin, että pelkäsin sen halkeavan. Ei muuta kun soittoa töihin, etäpäivä tulisi tarpeeseen. Jatkoin vielä tunnin sängyssä pötköttelyä, mutta eihän unesta tullut enää mitään. Siirryin sohvalle tekemään töitä. Tai ainakin yritin. Tuntui, että kuolema oli tullut hakemaan. En muista milloin olisi viimeksi ollut niin kova kipu. Ihan hirveetä. Työt meni vähän vasemmalla kädellä tehden. Tein vain kaikkein pakollisimmat. Onneksi puhelin ei kamalasti pirissyt. Torkuttelin koko päivän ja kun työpäivä vihdoin loppui, käänsin vain kylkeä ja otin kunnon unet. Eipä auttaneet nekään. Ihan illan viimesille minuuteille asti särki tajuttoman kovaa ja koko yönkin nukuin todella levottomasti. Vieläkin päätä jomottaa todella kovaa, mutta sentäs jaksan pitää silmiä auki. Ainakin jotenkin.


Harmittaa ihan hirmuisesti, kun pakkailut ja kaikki muut seisovat tän kipuilun takia. Tänään on pakko yrittää. Muuttohan on ihan just! Huuui! Koetan palata iltasella kivemmilla jutuilla. Pitäkää peukkuja, että päänsärky tajuaa väistyä pois. Mulla on liikaa tekemistä, enkä todellakaan ehtisi sairastaa :(