Vaikka koko loma aika pitkälti remontin parissa menikin, ei meidän hommat ole lähelläkään loppua. Omakotitaloasumisesta meitä varoiteltiin kun taloa ostettiin. Hommat eivät tulisi loppumaan koskaan. Tiesin siis jo taloa ostaessani mihin ollaan ryhtymässä, mutta en silti osannut kuvitella, että ihan näin isoihin remontteihin jouduttaisiin. Sisäremontit oli tiedossa ja muuta tällaista niin sanotusti normaalia remppaamista. Edessämme oli kuitenkin sen verran isompi remontti, ettei me Niksun kanssa kyllä ihan tällaista osattu odottaa. Tottakai sitä kuvitteli, että talo itsessään olisi rakennettu kunnolla ja siitä olisi vuosien aikana pidetty huolta, mutta toisin olikin. Meidän oli siis aloitettava meidän yksi isoimmista remonteista ikinä. Sala- ja sadevesijärjestelmän uusiminen. Kaikki talon reunat auki vähintään metrin syvyydestä, että uudet putket voitaisiin asentaa.

Ensimmäinen viikko lomasta menikin varaillessa kalustoa, tarvikkeita ostaessa ja homman aluille laittoa noin muutenkin. Kun rippijuhlista saavuttiin apujoukon kera takaisin kotiin, alkoikin kunnon touhuaminen. Ensimmäinen homma oli saada talon seinustat puhtaiksi kasveista, kivistä ja kaikesta mikä vaikeuttaa kaivuuhommia. Eipä ollut muuten mikään nopea homma sekään. Paljon kasveja, laattoja ja isoja kiviä joita me Mintun ja äidin kanssa kärräiltiin selkä vääränä pois tieltä. Sitten Niksu pääsikin tositoimiin ja kaivurin kapteeniksi.

Pikkuinen oranssi Kubota tuli kovinkin tutuksi viikon aikana. Siinä vuokra-ajassa meidän oli saatava seinustat auki ja Niksu paineli jopa yhden kokonaisen yön, ettei aikataulu pettäisi. Koko ajan sai olla apumiehenä lapion kanssa tekemässä pientä kaivuuapua etsien sähköjohdatuksia ja viemäriputkia. Meidän talon piirrustukset oli kaiken huipuksi vielä äärimmäisen puutteelliset ja niiden avulla kun yritettiin paikantaa johtoja, oli se neulan etsintää heinäsuovasta. Pitihän se arvata, että huonosti siinä vielä käy. Vaikka piirrustukset osoittivat paikat suurpiirteisesti, oli ne kuitenkin reippaan metrin pielessä ja eiköhän me raapaistu piuhaan. Nyt meillä on osasta taloa sähköt pimeänä ja sähkömies kävi tilannetta tarkistamassa. Vikaa ei löydetty ja odotellaan tässä seuraavan sähkärin tuloa.

Rapatessa roiskuu, eikös niin aina sanota? Ja niinhän meillä roiskui. Piuhat ottaa kipeetä parissakin kohtaa ja remontin keskellä meidän vanha jääkaappikin sanoi itsensä irti. Se oli antanut pieniä viitteitä siitä jo aiemmin, mutta se yksi kaunis aamu kun Niksu kaatoi kahviinsa kokkelimaitoa, kuului pienet ärräpääsoinnit. Ihan kuin tässä kaivuukommelluksissa ei olisi ollut tarpeeksi. Meidän piti lähteä vielä jääkaappikaupoille heti kun aika antoi vaan periksi. Pari viikkoa yritettiin pärjätä hajonneella kaapilla ja se vasta rankkaa oli.


Onneksi kaivuuhommat saatiin lopulta aikataulun puitteissa valmiiksi ja sitten päästiinkin asentamaan tarkistuskaivoja ja itse sala- ja sadevesiputkia. Iso kuorma-autollinen tuli tavaraa. Näiden lisäksi piti tilata vähän soraa ja meillä kun ei ollut mitään tietoa minkä verran sitä lopunkaiken tarvitaan, otettiin me määrä jota hiekanmyyjä suositteli. No, meillä on nyt soraa sitten sellainen määrä, että voidaan tehdä omat sorakaivannot :D


Ei ole tarvinnut salilla pahemmin tässä remontinkeskellä käydä. Tuon soran kärrääminen kottikärryillä ja lapioiminen menee kyllä ihan treenistä ja sitä kun on tehnyt päivässä vielä monen monta tuntia. Iltaisin sänkyyn rojahti ihan loppuunpalaneet tyypit ja aamuisin oli välillä haastavaa nousta. Välillä tuntui siltä, että tekisi mieli heittää hanskat tiskiin, mutta eipä se taida olla tällaisessa tilanteessa mikään vaihtoehto.


Patolevyn asennus ja putkien paikalleen laittoa. Se oli miesten hommaa se, me naiset mieluummin hoidettiin raskaampi homma, eli tuo soran siirtäminen paikasta toiseen. :D






Ja tässä vaiheessa me ollaan vieläkin. Onneksi putket on saatu vedettyä jo koko talon ympäri, mutta soraa tarvitaan vielä lisää ja sen jälkeen alkaa styroxien, eli routaeristeiden laitto. Sitten sen päälle vielä täyttömaata ja lopuksi vielä kaiken muun kärrääminen pois talon ympäriltä. Me tehdään sitä varmaan vielä ensi vuonnakin. Tuossa on meinaan aika paljon myllättyä maata, mitä ei kaikkea tietysti saa enää laitettua takaisin.


Sisälle pääsy on hieman haastavaa, lankkuja pitkin kiipeillään. Että tällainen kiva "pikku" remontti meillä on täällä meneillään. Hommia siis riittää vielä pitkälle syksyyn.


Remppanaiset kuittaa :D