Mä vietin eilen niin kivan illan tallilla, kävin ratsastelemassa ilman satulaa pimeässä metsässä otsalampun ja tähtien loisteessa ja annoin maailman murheiden kadota pois mielestäni. Nautin täysin siemauksin, lauloin ja työnsin pelot ja mielikuvituksen tuoteet tällä kertaa jonnekkin minne aurinko ei paista. Oli siis todella ihanaa! Touhuilin vielä tallilla ja rapsuttelin molempia heppoja ja lähdin hyvillä mielin kauppaan hakemaan leipää.

Kassalta poistuessani kulman takaa kävelee vastaan eräs vanha tuttava pienen tyttönsä kanssa. Olin ihan häkeltynyt hänet tavatessani ja tokihan siinä kuulumiset pitää vaihtaa. Enpä olisi koskaan uskonut kuulevani niin järkyttäviä ja surullisia uutisia niin nuorelta (siis vuoden minua vanhempi) äidiltä. Hänestä oli kesällä tullut leski. Leski tuossa iässä. Kuinka kamalaa? Mies oli kuollut liikenneonnettomuudessa oman typeryytensä takia, tai näin ainakin tuttavani kertoi. Puheistaan huomasi, kuinka hän oli katkera miehelleen eikä selvästikkään ollut käsitellyt suruaan yhtään. Pienestä tytöstä näki, että isän poismeno oli vaikuttanut häneenkin. Kovasti kiukkuili ja äiti oli ihan tyhmä kaikessa. Tuttuni mukaan näin alkoi tapahtumaan pian poismenon jälkeen eikä tyttöön saa kunnon kontaktia enää. Vielä kaiken huippu oli, että he olivat yrittäneet toista lasta jo pidemmän aikaa ja hän oli raskaana onnettomuuden sattuessa. Hän teki todella rankan päätöksen ja keskeytti raskauden. Ei kuulemma pysty synnyttämään lasta miehelle, joka on kuollut. Hänellä on varmasti niin paha olla! Mulla käy niin sääliksi, ei kenellekkään pitäisi tapahtua tällaista. Mua jäi harmittamaan asia ihan kamalan paljon ja mietinkin heitä vähän väliä. Voi kun voisin auttaa!

Kotiin tullessani oli pakko mennä halaamaan omaa rakastani ja sanomaan kuinka kiitollinen olenkaan hänestä. Kuinka se aina unohtuukaan välillä ja päästää itsensä nalkuttamaan maailman turhimmista asioista, kuin siitä että sukat on väärässä paikassa. Miksi ei vaan osaa elää hetki kerrallansa? Näin joulun alla, menkää tekin jokainen halaamaan läheisiänne ja rakkaimpianne ja kertokaa heidän tärkeydestään. Koitetaan elää jokainen päivämme kuin se olisi viimeisemme ja pidetään huolta toisistamme! Muistetaan olla kiitollisia siitä mitä meillä on ja mitä tulemme saamaan. Autetaan hädässä kärsiviä ja saamme itse apua, kun sitä tarvitsemme, sillä jokainen meistä on tärkeä!