Hiushistoriani

perjantaina, maaliskuuta 04, 2016

Ehkä on syytä aloittaa tämä postaus parinkin pahoittelupyynnön saattelemana. Ensinnä, multahan on pyydetty joku sata kertaa hiuspostausta. No tuota. Sitä ei ole kuulunut. Mä en oikeastaan ajatellut, että mulla olisi kauheasti annettavaa sillä rintamalla. Onhan mun hiukset olleet viimeisen kymmenen vuotta melkein samanlaiset. Mä en osaa hiuksiani laittaa, eli kampauksia mun nupissa ei ainakana kamalasti tulla näkemään. Omatekemänä nyt varsinkaan. Eikä mun hiustenhoitokaan ole mitenkään ihmeellistä. Shampoo, hoitoaine, joskus jotain naamioita ja muita hiuksia hoitavia öljyjä tms. Niin ja erittäin harvoin jotain muitakin hiustuotteita, kuten hiuslakkaa. Kuivashampoo on mulla ehkä "erikoisemmista" tuotteista jatkuvassa käytössä. Naamiotkin löysin vasta parisen vuotta sitten, että mä oikeasti teen hiuksille todella vähän. Kampauksetkin on oikeastaan aina samanlaiset. En enää juur koskaan pidä hiuksiani auki. Näytän omasta mielestä ihan juntilta pallonaamalta. Eikä se ole ollut kovin käytännöllistä. Hiukset on koko ajan suussa ja silmissä, parhaimmilla siellä vessanpöntössä ja persvaossa. Mulla on yleensä aina joko ponnari, letti, lettiponnari tai sitten tötterönuttura. Wuhuu, huikean monta kampausta :D En siis todella ajatellut, että mulla olisi tällä rintamalla teille mitään annettavaa. Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Onhan mullakin jonkinlainen hiushistoria. Ajattelin, että voisin aloittaa siitä ja sitten seuraavissa postauksissa oikeasti kertoa vähän mitä mä tälle reuhkalle noin muuten teen.

Toinen anteeksipyyntö on kyllä myös paikallaan. Meinaan näistä kuvista. Okei, ehkä mua itseäni enemmän hävettää julkaista tällaisia kuvia, mitkä saisi oikeasti olla syvällä piilossa, varsinkin poissa koko kansan nähtäviltä. Nää ei ole mitään kaunista katsottavaan. :D Pieni pallonaama se siellä kuvissa tönöttää, mutta mitäpä mä en olisi tän blogin eteen valmis tekemään. Häpäisen itseni sitten ihan toden teolla :D Olen nauranut maha kippurissa näille kuville, kun eilen pitkästä aikaa kaivelin ne esille. Ihan vain tätä postausta varten. Kuvien laatu on mitä on, osa on meinaan skannattu, kun ihan konkreettisesti paperisina valokuvina olivat. En myöskään (ehkä omaksi onnekseni) löytänyt ihan kaikkia kuvia itsestäni eri vuosilta, sillä suurin osa valokuvista on meinaan äidillä jemmassa. Saavat kyllä jemmassa ehkä pysyäkin. Meinaan johan nääkin on niin kamalaa katsottavaa :D Eli tästä lähtee hiushistoriani, apuva... :D Tää on sit pitkä, ihan tällee vaan varoituksen sanana.

Olin lapsena melkoinen pellavapää. Mulla oli vaaleat kutrit ja ne sai kasvaa. Äiti ilmeisesti välillä niitä lyhenteli, mutta koskaan ei olleet kovin lyhkäiset. Hiukset alkoi mulla tummumaan muistaakseni tarhaikäisenä. Ekalla luokalla muistelisin niiden olleen jo aika tummat. Ekalla luokalla mulla oli pitkä polkka. Ylettyi hieman olkapäiden alle. Kakkosella mulla olikin sitten lyhyt polkka. Harmi kun mulla ei ollut näistä kuvia tallella. Kolmosella lyhenikin sitten jo todella lyhkäiseksi ja siitä päästääkin ensimmäiseen kuvaa. Tässä minä neljännellä luokalla.


Ei, ei se ole poika vaikka siltä näyttääkin :D Olenhan teilla maininnut siitä, että olen ollut poikatyttö. VAHVASTI kuten kuvasta näkyy. Mulla oli veljeni vanhat vaatteet, hiukset lyhyet eivätkä häirinneet menoa. Meidän kerrostalossa asui vain poikia, joten poikien leikkejäkin me aina vain leikittiin. Kenties vaikuttaneet ne sitten mun olemukseen :D Mutta siis tässä kuvassa mulla on lyhyimmät hiukseni ikinä. Kunnon pottatukka. Mun ala-asteen paras kaveri oli näyttänyt meidän kaverikuvaa serkullensa ja hän oli kauhistellut miksi oli pojan kanssa kuvissa. Menin siis ihan täydestä pojasta.

Tämän jälkeen annoinkin hiusteni kasvaa. Viidennellä luokalla mulla oli hiukset kasvaneet polkan mittaan ja tässä alla sitten kuudennen luokan luokkakuva. Hiukset yltti taas tuonne olkäpäiden alle.


Apua mikä kaksari xD No joo, lapsihan mä olin. Miten musta tuntuu, että nykyajan kuudesluokkalaiset on niin paljon vanhemman näköisiä mitä mä olin kuudennella. No joo. Hiuksissa sävyeroja aiheutti aurinko, joka siis aina hieman vaalensi kutrejani.

Seisaluokalla mulla olikin melko pitkät hiukset. Mutta kuva olis ollut yhtä tyhjän kanssa, koska näytän kaljulta :D Olin vetänyt niin tiukan ponnarin päähäni ja koko letti sitten jäi näkymättömiin kuvista. Ja se Adidaksen verkkatakki saa kyllä jäädä unholaan :D Kasilla sitten taas napsastiin koko letti pois. Tää on ensimmäinen hiusteleikkuu, jonka muistan vielä ihan elävästi. Sisko kysyi multa monen monta kertaa, että ootko ihan varma että napsaistaan letti pois. Joojoo, anna mennä vaan :D Sittten me katsottiin sitä lettiä siskon kädessä ja hiuset muotoiltiin. Ja tässä vaiheessa sanottakoon, että sisko on ollut mun luottokampaaja vuosia. En tiedä uskallanko edelleenkään antaa kovinkaan monen käsitellä mun hiuksia. Sisko on aina tiennyt mitä mä olen halunnut. Kasillekin halusin pallohiukset. Miks, ei mitään hajua.


Ihan vielä vähän taas asiasta poiketen, niin kasilla mulla alkoi selkeästi puhjeta akne. Seikan kuvassa oli todella vähän, mutta sitten se lisääntyi. Ja c'moon noi mun kulmat xD Ainoastaan huulikiilto oli tuolloin käytössä, muusta en tiennyt.

Sitten hiushistoriani tummimmat hiukset. Tumma mahonki muistaakseni oli sävy mikä laitettiin. Jossain vaiheessa oli vielä sellainen lilaankin vivahtava sävy, mutta niitä kuvia mulla ei valitettavasti ollut. Hiukset olin antanut kasvaa ja tuollainen polkka siitä taas sitten tuli. Kovinkaan kauaa en viihtynyt tässä tummassaja rippikouluun piti saada vaaleat hiukset. Tota noin, tuosta tummasta vaaleaksi. Joko arvaatte mitä tapahtui?


Kyllä, kusenkeltaiset hiukset ja mä rakastin niitä silloin palavasti :D Valitettavasti tästä mulla ei ole teille kuvaa annettavana. Mutta kyllä te osaatte kuvitella. Mun rippikuvat oli niin jäätävän kamalat ja se hiusten sävy niin järkyttävä, että sietääkin jäädä unholaan. Tosin, en niitä teille löytänytkään, joten senkin vuoksi jäi pois...onneksi. Ysiluokan luokkakuva oli myös kateissa. Siinä mulla oli järkyttävä juurikasvu sen kusenkeltaisen polkan kanssa :D

Lukion ekalla mulla oli taas punertavan ruskeat hiukset, tummanvaaleat, ei siis ihan tummat. Ja hiuksia tosiaan aloin kasvattamaan tuolta rippikoulusta. Tästä siis päästääkin lukion kakkosluokalle.


Tässä olin käynyt kampaajalla jotakin viikkoja aikaisemmin. Sisko oli jo niitäkin joutunut korjailemaan. Halusin saada kylmän punaiset hiukset. Poistuin kampaajalta oranssein hiuksin. Tuolta alta se ihan vähän vielä pilkottaa. Sisko veteli mulle vaaleita raitoja, että saatiin se oranssi häivyttymään pois. Muistan kotimatkan kampaajalta. Bussissa pojat nauroivat ja huutelivat zirp zirp. Taisin olla aika näky. Itkuhan siinä pääsi silloin. Kampaaja velotti multa silloin vielä ihan järkyttävän summan rahaa siitä ja enhän mä osannut siihen mitään sanoa.
   Välihuomiona tässä vaiheessa. Olin löytänyt meikkaamisen maailamn lukion ekalla. Siinä kuvassa mulla oli rusehtava meikki ja tähän lukion kakkoseen sitten vetelinkin harmaata ihan reippaalla kädellä. Onneksi ei ole ollut kovin pigmenttisiä luomivärejä tuolloin :D Mites toi aurinkopuuteri? Ja hei, kulmat on nypitty! Tässä vaiheessa hain myöskin itselleni e-pillerit. Terkka suositteli niitä kasvojeni ihon takia ja niin ne sitten haettiin.

Ja siitä sitten siis lukion kolmallenne. Hiukset saaneet taas vaan kasvaa, sisko vedellyt raitoja hiuksiin ja sillä sit mentiikin aika pitkään. Ja kuten näkyy, mun kasvojen iho! Voi jumpe, tuon kun saisi takaisin. Siloposki se siellä. Pillerit teki todella ihmeitä, mutta teki ne paljon huonoakin. Ja jaahas, on mulla nähtävästi ollut aika ohkaiset kulmatkin...


Lukiossa tapasin ensimmäisen virallisen poikaystäväni. Se suhde oli myrkkyä ja elämä muutenkin oli silloin rankkaa. Todella rankkaa. Kaiken tämän tuloksena lihoin järkyttävästi... Olenkin tämän kuvan julkaissut täällä aiemmin, joten antaa mennä uudestaan. En todella katso tätä mitenkään mielelläni. Pahaa tekee. Mutta hiukset, ne olivat venähtäneet pituutta todella paljon. Tässä on siis pari vuotta lukion jälkeen. Ja mulle leikattiin otsahiukset. Tiedättekö, mä en kyllä tunnista itseäni tästä kuvasta.


Jos nut tuosta kuvasta oikein näkee, niin mulla on vissiin juurikasvua.. tai sitten vain kuva hämää. Mutta hiukset on siis pitkät. Ja ne oli PAKSUT! Todella paksut. Muistan kun joskus ihmiset tarttui mun hiuksiin kiinni ja halusi kokeilla miten paksut ne on. Sitten kuitenkin tapahtui muutoksia elämässä ja jätin poikaystäväni. Yksi elämäni parhaista päätöksistä! Se suhde oli todellista myrkkyä ja tuossa kropassahan se myrkky oikein näkyi. Kilot alkoi karista ja sitten tapasin Niksun. Sittenhän ne kilot vasta lähti. Rakastuminen, murheet, syömättömyys. Puol vuotta ja 40kg. Liian paljon liian lyhyessä ajassa. Ei näin! Se nyt on kuitenkin jo tapahtunut, mutta varoittavana sanana teille muille. Mulla oheni hiukset huomattavan paljon. Puolella vähintään. Enhän mä todella saanut mitään vitamiineja syömättömyyden takia ja vaikutukset nähdään herkästi hiuksissa.

Paino tippui, hiukset pysyi samana. Ainakin aika pitkälti. Pitkät ja vaalean eri sävyissä. Olipa muuten vaikea löytää kuviakin itsestä, koska mä olen vältellyt kameraa todella taidokkaasti. En ole koskaan viitynyt kameran edessä enkä viihdy edelleenkään. Musta ei saa hyviä kuvia...


Noniin, ja sittenhän mulla vasta kulmat on olleet :D Otsahiuksia mulle on leikattu aina silloin tällöin ja sitten aina kasvatin ne pois.



Tässä siis parisen vuotta. Pitkät vaaleat hiukset. Ja mitä ihmettä mä oon niille tehnyt kun noin paljon kiiltää? Tuolloin muistan pitäneeni hiuksia auki vielä, jaksoin suoristaakin jopa. Kovin samanlaisilla kutreilla on siis menty monen monta vuotta.


Nuorimman kummilapseni ristiäisissä noin 5,5 vuotta sitten. Hahahaa, toi meikki on muuten ihan jäätävä. Olin ostanut ensimmäisen 88 luomiväripalettini ja vedin sit nähtävästi ihan hyvät överit. Olin löytänyt blogimaailman tässä vaiheessa jo ja aloin imeä itseeni vaikutteita aika paljon.

Sitten tuli pitkästä aikaa hiuksiin uusi päivitys. Aina näkymätön sellainen. Meinaan alaosa hiuksista, niskaosa siis, värjättiin vähän tummemmaksi.


Kappas, olen jopa kihartanut hiukseni. Ilman lettejä siis :D Koska eihän mulla kiharat oikein pysy millään ilveellä.


Mutta tässä siis, hiusten alaosa oli tosiaan tuollainen tummepi. Muuten on menty samalla tyylillä.


Hiusten alaosaa ei koskaan virallisesti värjätty pois vaan sen ajan myötä sieltä kasvoi pois ja vaalennusten yhteydessä aina vaaleni hiisukseen. Nämä kuvat onkin jo mun blogiajoilta, eli ovat olleet täällä nähtävissä. Viiden vuoden sisään siis. Muutosta ei ole tapahtunut. Nähtävästi letin kihartamat hiukset ponnarilla, useammankin kerran. Juurikasvu on saanut kasvaa ja kasvaa. En ole jaksanut vain värjätä enää hiuksiani. Enkä ole keksinyt niille mitä tekisin. Niksu on pyytänyt jo vuosia, että kokeilisin välillä tummaa. Mua vaan on joku siinä pelottanut, enkä ole sitten rohjennut kokeilemaan. Olen aina kokenut, että vaalea on mun sävy.


Suurin muutos tapahtui viime kesänä vasta, kun leikkasin persvaossa liehuvan häntäni puoleen selkään. Pituudesta lähti paljon, mutta hiukset oli kyllä edelleen pitkät. Ja se juurikasvu olikin jo niin pitkä, että näytti melkein liukuväriltä.



Tuollakin mentiin pitkä tovi, kunnes sitten yksi ilta ennen saunaan menoa päätin testata uutta hiustuotetta. Tästä tulen kirjoittamaan teille vielä ihan erikseen, mutta siis Biozellin sävyttävä hoitoaine sävyssä Frozen Mocha lähti testaukseen. Olin aika varma, ettei mun hiuksille tapahtuisi mitään. Väärässäpä olin. Vuosien jälkeen mulle tulikin vähän tummemmat hiukset. Nyt tosin näissä kuvissa, jotka on toissapäivänä napsastu, on sekin sävy jo haalentunut kahdeksan pesun verran. Eli ei ole enää ihan niin tumma kuin oli aiemmin.



Tässä siis tämä. Mun melkein koko elämäni hiushistoria. Jaksoiko kukaan lukea loppuun asti? Tästä tuli meinaan aikamoinen romaani. Nyt mun hiukset on testausvaiheessa, koska mä haluan testata muutamia näitä sävytteitä ennen lopullista päätöstä, mitä hiuksilleni teen. Mä olen itsekin kullästynyt tuohon vaaleaan, sitä kun kesti oikeasti todella monta vuotta. Hiukset kuitenkin saa takaisin vaaleaksi, jos tahtoo. Eikö? Mä en vain ole uskaltanut tummaa kokeilla uudelleen tuon nuoruuden testauksen jälkeen. Muistan näyttäneeni koko ajan ihan aaveelta kalpeile kasvoineni. Nythän mulla on tuo oma väri kasvanut niin pitkälle, että olen välillä jopa pohtinut pitäväni vain tuon oman sävyn. Mutta se on sen verran väritön, että ei sekään varmaan ole sitten lopulta se kivoin vaihtoehto. En siis vieläkään tiedä mitä hiuksilleni tarkalleen tekisin, joten tästä nyt sitten jatketaan pähkäilyä.

Nyt haluankin sitten toivottaa ihanaa perjantaita! Ihanaa viikonloppu kun tulit taas ♥

You Might Also Like

37 kommenttia

  1. Sitä voinee lohduttautua, että melkeinpä kaikkia inhottaa katsoa omia nuoruuden kuvia vanhempana :D

    Hyvä, että pääsit eteenpäin myrkyllisen suhteen jälkeen. Itse olen kokenut myös itseään sisältäpäin pikku hiljaa syövyttävän (ensimmäisen)suhteen lukiossa, se jättää arvet.

    Kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanasta kommentistasi ♥ Arvet jää, onneksi haalistuu. Toivottavasti sielläkin :)
      Kaikkea hyvää myös sinulle!

      Poista
  2. Jaksoin lukea! Ihana postaus. Ja tosiaan en tiedä ketään joka innoissaan katselisi omia vanhoja kuviaan saati julkaisisi niitä netissä eli pisteet sulle! ;) :)

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Voi apua, kiitos ihanainen ♥ Ihan tässä punastuu :P

      Poista
  4. Luin loppuun asti, ihana postaus ja ihana sinä! Tosi hyvin sopii tuo tummahko sinulle. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla murunen ♥ Ja kiitos ♥♥ Ehkä mä nyt todella välillä kokeilen tän tumman :D

      Poista
  5. Kiva postaus, vaikkei niitä omia kuvia aina ilolla katsele. Mulla oli ylä-asteella ties mitä virityksiä päässä, mutta onneksi kuvatodisteita ei ole paljoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Maija, todella kiva kuulla :) Vaikka en tosiaan ilolla näitä kuvia katselekaan :D
      Olisi hauska nähdä, mitä kaikkea säkin olet läpikäynyt hiuksissa ;)

      Poista
  6. Todellakin jaksoin lukea! Ja kuten itse sanoit, en minäkään olisi tunnistanut sinua tuosta yhdestä kuvasta, onneksi pääsit eteenpäin ja voit nyt paremmin :) Ja aika monta vuotta annoit blondin olla - itse kyllä tykkään tästä tummemmasta ilmeestä myös! Kivaa vaihtelua - Ja tuollaisen suklaanruskean nimen omaan sulle laittaisin! Ja omia kuviani en kyllä missään nimessä julkaisisi näin kaukaa, vaikka jonkin asteisen hiushistoriapostauksen olenkin tehnyt aikoinaan :D

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Hanna :)
      Onneksi tuosta on tultu paljon eteenpäin, eikä kyllä ole enää tarkoitus vastaavaan palata koskaan!
      No todella olin kauan blondi, jopa itsekin oikeastaan hämmästyin. Nyt on kyllä oikeasti kokeiltava tummaa :)

      Poista
  7. Voi murunen <3
    Pitäis itekin tehdä joku tukkahistoriikki. Harmillisen vähän vaan kuvia musta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥♥
      Tee ihmeessä! Toivottavasti löydät kuvia sen verran, että voit tehdä postauksen :)

      Poista
  8. Kaikkien lapsuuskuvat on aina yhtä kamalan-ihanaa katsottavaa! Tulee myötähäpeä meinaan omistakin kuvista! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän ne taitaa olla. Omien julkaisu vaan tuntui ihan sika kamalalta :D

      Poista
  9. Mä en ollut tunnistaa sua suurimmasta osasta kuvia! Katoin vain, että tutun näköinen. :D
    Kyllä sulle käy sekä vaalea, että tumma!

    Itsekin pohdin vähän samaa.. Juurikasvu alkaa olla n.15cm. Joko vaaleaan takas tai sitten kasvatan oman värin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vähän sama vika, toistaalta tunnistan toisaalta en. Olenpa ollut erinäköinen :D
      Ja kiitos ihanuus ♥ Kyllä mä ajattelin välillä ehkä kokeilla tummaa ;)

      Poista
  10. Mä luin, mä luin<3 Kuule tuota hiusmuotia on ollu tässäkin kuulassa jos jonninmoista mm. pehmennystä (kova juttu sillon kasikyt luvulla;)) liian lyhyiks nyrhittyy etutukkaa (kysy mun siskolta;)) josta tuli sitten millin siili :)

    Ja ei, et oo ainoo joka ei noista nuoruuskuvista perusta:)<3
    Mäkin olin näköjään päässy sydämen muodossa mukaan :D

    Ja laalaa, mun vauva<3
    Ihanaa perjantaita muru, huomenna nähdään<3
    -Skei-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. xD Nyt sun pitää kyllä näyttää kuvat tuosta sun nyrhitystä otsiksesta :D
      Ja kyllä, sinäkin pieni siellä :D ♥ Ja kuin pien laalaa oli ♥

      Poista
  11. Oi olipa kiva postaus! Laitoin kuvan meistä Faceen, rupesin selaamaan vanhoja kuvia ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanainen, tosi kiva kuulla ♥
      Ja se on hyvä kuva meistä :)

      Poista
  12. Hei, näkisit mun otsiksen jossain neljännellä luokalla...hiukset kihartui ja otsis oli puoleen otsaan asti!! Oh lord!! Hahah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, voin kuvitella :D Muistan miten moni leikkasi itse omat otsahiukset ja ne meni vähän lyhyiksi :D

      Poista
  13. Ihana kehityskertomus tytöstä naiseksi. Nätti olet!

    VastaaPoista
  14. Voi ei miten suloinen pikku-Janet <3 Mutta ootpa sä muuttunut moneen kertaan! Monesta kuvasta en tunnistais yhtään :O
    Aivan ihana postaus muru, kivaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Saara ihana, kiitos ♥ Mut joo, olen kyllä ollut aika erinäköinen omastakin mielestäni :D
      Kiva kuulla, että oli kiva postaus :)

      Poista
  15. Kiva postaus! Melkolailla oot vuosien varrella muuttunut :) Enkä kyllä ikinä lakkaa hämmästelemästä miten jollain voi tukka kasvaa noin pitkäksi! Ja näyttäis kasvavan aika nopeestikin. Musta sulle sopii sekä tumma että vaalea :) Itselläinkin on suunnitelmissa tänään tai huomenna kokeilla tuota samaa frozen mochaa, tosin nyt alkoi jänskättää että uskallanko sittenkään kun näköjään tuleekin aika tummaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) Mua jännitti tosi paljon meinaan julkaista tätä :D
      Ja kiitos ihanainen ♥ Nyt mä sit todella taidan siirtyä siihen tummempaan monien vuosien jälkeen. Kokeile ihmeessä sitä Frozenia! Se haalistuu kyllä pois :)

      Poista
  16. Söpö olet ollut aina. Ihana katsaus elämänhistoriaan hiushistorian sivussa. You're gorgeous babe <3

    VastaaPoista
  17. Kiva oli lukea, aina jännä nähdä miten joku on vuosien varrella muuttunut. Hyvää viikkoa :)

    Terkuin Noora

    VastaaPoista