Viikko 36

maanantaina, syyskuuta 12, 2016

Nyt ei ole kauhean hyvä hetki stressata, mutta niin siinä vaan taas kävi. Työstressi pukkasi päälle pahimman kerran. Niin pahasti, että hyökkää pirulainen uniin saakka. Mun äitiyslomatuuraaja on vieläkin ihan avoinna. Eihän tässä oikeastaan ole kuin kaksi kuukautta aikaa saada siihen tehtävään uusi ihminen koulutettua täysin. Kyseessä kun ei ole pelkästään mikään kesälomatuuraus vaan mahdollisesti jopa vähän pidempi. Kaiken piti olla melko selvää, mutta sitten kaikki menikin ihan päälaelleen. Katsotaan nyt kuka siihen hommaan lopulta valitaan. Jotenkin tosi tyhmää, että mä edes stressaan asiasta, sillä isompien herrojen päänvaivahan sen pitäisi olla. Mä olen vain meidän firmasta ainut henkilö, kuka tätä hommaa tekee ja ainut kuka homman edes täysin osaa. Kaksi kuukautta aikaa opettaa henkilölle se kaikki, mitä itse on oppinut reilussa kymmenessä vuodessa. Ei ole mikään ihan helppo juttu. Ei siis ihme, että asia stressaa mua. Viime yön tosiaan näin painajaisia tuuraajista sekä zombeista. Lopulta nämäm unet yhdistyivät toisiinsa. Mun tuuraajan oli lopulta se zombi, joka yritti syödä meidän tulokkaan, etten lähtisi töistä pois. Pitäisköhän vähän relata?


Vaikka nuo työjutut stressaa mua, niin odotan silti mammaloman alkua ihan kamalan paljon. Mulla on jo kovasti suunnitelmia sinne ja toivon todella, että mun kroppa on hyvässä voinnissa sinne asti. Mun olisi tarkoitus saada siivottua koti lattiasta kattoon, jokaista laatikostoa ja nurkkaa myöden. Heittää turhat tavarat pois ja tehdä kodista sopiva meidän tulokkaalle. Ja tätä innostusta lisää tämän hetkinen kirja ihan mielettömän paljon. Toinenkin kirjasuositus tulossa siis piakkoin. Tehtävää, ostettavaa ja hoidettavaa on vielä ihan tajuton määrä ennen tiitisen tuloa. Siitä en onneksi stressaa. 



Vauvajuttuja on alkanut kertyä ihan kohtalaisesti. Tai lähinnä vaatteita, muutamia leluja ja vaippojakin jo löytyy. Sain tuttavalta, kun heidän pienokainen kasvoi niistä jo yli. Mammapakkaus tuli viime viikolla ja voi sitä ilon määrää kun Niksun kanssa yhdessä käytiin jokainen tuote läpi. Mä olen niin kiitollinen siitä, miten kiinnostunut ja innostunut tuo rakas ukko on tästä kaikesta. Hän jaksaa pyöritellä bodyja ja haalareita ihmetellen miten pieniä ja suloisia ne ovat. Mammapakkaus oli ihana ja tulette ehdottomasti saamaan kuvia siitä kokonaisuudessaan, kunhan saan sopivan hetken kuvata sen. Tuosta ylläolevasta jo vähän paljastuukin, mitä ihanaa siellä oli :)


Tällä viikolla on tiedossa perhevalmennus, glukoositesti ja 3/4D ultra. Kaksi niistä on kivoja juttuja ja yhden jättäisin erittäin mielelläni väliin. Glukoositesti eli sokerirasitustesti tehdään tätä nykyä kuulemma kaikille yli 25-vuotiaille odottajille ja varmistetaan ettei ole raskausdiabetesta. Ensin pitää paastota 14 tuntia, jonka jälkeen lähdetkin pariksi tunniksi lääkäriin. Ensin otetaan verikoe, miltä veriarvot näyttää ja sitten juodaan ilmeisesti litra jotain sokerilitkua. Sen jälkeen kaksi tuntia ja kaksi verikoetta vielä, josta nähdään, miten sokeriarvot liikkuu. Kuulemma rajoitukset ovat tulleet niin tiukiksi, että todella monelle diagnosoidaan raskausdiabetes. Pelkään pahoin, että sama kohtalo osuu omalle kohdallekin. Kaiken huippu tässä on vielä se, että mulla on lievä piikkikammo ja vaikka tuon lääkärissä tehtävän piikittelyn kestän, en välttämättä kotona suostukaan pistelemään itseäni helpolla. Pitäkää siis peukkuja, että mä säästyisin tältä. Mua oikeasti pelottaa jo kamalasti. Torstai, en todellakaan odota sua innolla.


Perjantaita taas odotetaan saapuvaksi ihan kamalan kuumeisesti. Me varattiin aika 3/4D ultraan, koska kaikki ultrat on jo meidän osalta hoidettu. Enää ei pienokaista sitten näekään ennen syntymää. Me oltiin todellakin valmiita maksamaan yksityiselle rahaa, että voidaan käydä katsomassa tulokastamme. Miten muuten jotakuta voi tässä vaiheessa jo rakastaa niin kovaa, vaikkei ole koskaan edes nähnyt? Mutta mun mielestä on tylsää, että perus raskauteen kuuluu virallisesti vain kaksi ultraa ja siinä se. Okei, ei varmasti ole antaa aikoja niin paljon, että ultrissa voi ravata vähän väliä, mutta kyllä se ainakin meille odottajille on aina sellainen onnen hetki, kun pienokaisen näkee ja tietää kaiken olevan kunnossa. Perjantaina myös saadaan se lopullinen varmistus sukupuolesta, joka tällä hetkellä on 99% varma asia jo :D Nyt mä vaan pähkäilen, että kerronko teille sitä :D Olen kuullut, että osalla teistä on jo omia veikkauksia, että kumpi on tulossa. :)


Nyt tää stressierkki yrittää kuitenkin rauhoittaa mielensä. Menee juomaan kuumaa kaakaota, koska vielä toistaiseksi se on sallittua. Sitten istahdan nauttimaan Emmerdalesta sekä siitä kirjasta, josta kuulette pian :)

Ihanaa alkanutta viikkoa! ♥ Mitä kivaa teillä on tiedossa tälle viikolle?

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Elä stressaa! <3 Ja sokerirasituksessa kolme kertaa käyneenä sanon että se on helppoa, ei kolme verikoetta kiva ole, mutta nopeasti ohi. Toka koe on tunti litkun jälkeen (jota muuten ei ole kuin 0,5 litraa) ja kolmas kahden tunnin jälkeen. Kun makasin viikon sairaalassa ennenaikaisuuden pelossa olin kuin neulatyyny, 8 päivää tuli piikkejä käsiin ja jalkoihin ja ties mihin. Raskaudessa "ihaninta" on kyllä se, että koko ajan joku tökkii ja kaivelee (okei, oma tilanne oli poikkeuksellinen vielä lopussa), mutta sitten eräänä päivänä mitataan ja tökitäänkin vain vauvaa. :) Mä veikkaan poikaa tuon harmaan Ainu-pupun perusteella, mahan perusteella tosin veikkaisin tyttö. :)

    VastaaPoista
  2. Nykyään ensisynnyttäjien keski-ikä on sen verran kohonnut, että joutuvat melkeinpä kaikille raskaana oleville sokerirasitustestin tekemään.. Hyvähän se on, että seulotaan, mutta en kyllä itsekään moista innolla odottaisi :D

    Jos veikkaamaan lähdetään niin heittäisin veikkaukseksi, että tyttö on tulossa!? :D Mutta kyllä me jaksetaan loppuunkin asti lopputulosta odotella jos haluatte sen pitää omana tietonanne siihen saakka :)

    VastaaPoista
  3. Kaksi kertaa täälläkin ollaan litkuja litkitty. Kannattaa varata syötävää mukaan, koska siellä tulee nälkä ja ennen kuin lähden kokeiden jälkeen liikenteeseen, on hyvä syödä vähän jotain. Mulla taisi olla molemmilla kerroilla mukana pasteija ja banaani ja vesipullo.
    Ihanaa ja stressitöntä viikkoa!

    VastaaPoista
  4. Onnea raskaudesta. Toivottavasti sokerirasitustesti meni hyvin. Kaikkea hyvää loppuraskauteen. :)
    t. Tete

    VastaaPoista