Viikko 37

maanantaina, syyskuuta 19, 2016

Se olis aika lailla tasan kaks kuukautta mammaloman alkuun. Pakko myöntää, odotan sitä jo kuin kuuta nousevaa. Mulla on kamalasti suunnitelmia niille omille vapaille ennen pienokaisen tuloa. Tarkoitus olisi siivota kuin hullu koko koti kuntoon, kaappeineen päivineen ja päästä eroon kaikesta turhasta tavarasta. Toki voisi olla ihan fiksua aloittaa homma pikimmiten, mutta jotenkin tää arki vie musta oman osuutensa aika vahvasti. Väsymys painaa meinaan edelleen. Joka päivä. Olen yrittänyt nyt olla stressaamatta työjuttuja, mutta mä kun olen tällainen ylenpaattinen stressailija, niin en ole osannut täysin tätäkään jättää omilta harteiltani. Aika on mennyt kyllä kovaa vauhtia, joten kai tää kaksi kuukauttakin hurahtaa ihan huomaamatta.


Viikot tosiaan hurahtaa ohi niin nopeasti, että hyvä kun muistan mitä minäkin viikkona on käynyt. Kauheasti on tekemistä, mutta samalla ei kuitenkaan mitään. Huomaan vain iltaisin, että kello hurahti ja nukkumaan pitäisi mennä. Uni tulee äärimmäisen hyvin, mutta yöllä saa herätä useammankin kerran. Masun kanssa ei olekaan enää ihan helppoa nukkua. Selällään nukkuminen aiheuttaa kipuja. Liian pitkään yhdellä kyljellä oleminen puuduttaa ja kyljen vaihtokin alkaa olla jo vähän oma hommansa :D Herään siis öisin asennon muutoksiin. Sekä siihen, kun tiitinen aloittaa 2-3 aikaan oman jumppatuntinsa. Tätä on kestänyt jo aika pitkään. Illalla kymmenen aikaan kun menen sänkyyn on ensimmäinen riehuhetki. Maha hytkyy menemään ihan kunnolla. Seuraava onkin sitten tuo 2-3. Sitten aamu kuudestä eteenpäin pitkin päivää liikkeitä tuntuu ihan kunnolla. Eli erittäin liikkuva pikkuinen täällä ♥


En tiedä onko meidän karvalapset jo aistineet raskauden kuinka hyvin. Cata välttelee mua aika paljon ja meillä on nyt muutenkin ollut vähän napit vastakkain. Mä suutuin sille, kun se meni ja pissasi meidän makkarin matolle. Pilalle meni kallis matto. Eikä riittänyt yksi, kun toiselle matolle kävi sama kohtalo. Olin niin vihainen, että piti itkeä. Tästä on siis kyllä jo aikaa, mutta sen jälkeen me ei olla enää oltu ihan parhaita kavereita. Makkarin ovi on myös tämän jälkeen pysynyt visusti kiinni, että sinne ei ole asiaa. Mä en ota riskiä, että meillä on kohta patjatkin pissattu pilalle. Johtuukohan mun raskaudesta vai mistä lie, sitä ei voi tietää. Tare taas seuraa mua kuin hai laivaa. Ihan sama mihin kävelen, niin perässä tullaan. Ihan vessaan asti. Siinä missä ennen toinen pystyi lepäämään koko päivän, vaikka touhusin missä päin taloa tahansa, niin nyt on seurattava perässä. En tiedä mistä nämä toimet johtuu, mutta jotenkin sitä ainakin yhdistää ne tähän raskauteen. Mua on alkanut jo vähän jännittää sekin, miten nämä kaksi karvapyllyä ottaa uuden tulokkaan vastaan.


Viime viikolla oli perhevalmennusta, 3/4D ultraa ja kyläilyä. Perhevalmennus on aika pitkälti jo tiedettyjen asioiden kertaamista, mutta on kiva kohdata pariskuntia samassa tilanteessa. Kiva vaihtaa ajatuksia ja mahdollisesti tutustua uusiin ihmisiin. 3/4D ultra oli ihan mielettömän ihana! Nähtiin meidän pienokainen vähän tarkemmin ja nyt on ihan 99,99% varma, että kumpi masussa köllii. Saattoi päästä itku siellä ultrassa. Eihän se nyt ihan täysin näytä piirteitä, mutta vähän sinne päin. Miten voikin olla, että toista voi rakastaa näin paljon vielä kertaakaan näkemättä?

Käytiin myös siskon luona kylässä ja saatiin herkutella ihanilla suklaaruuduilla. Niin, olihan viime viikolla se glukoositesti. Sen tulokset kuulen tämän viikon keskiviikkona. Pelottaa jo kovasti sen tulos. Ultrassa käydessä meinaan ultraaja sanoi, että meidän tiitinen on kasvanut vauhdilla, että siihen voi vaikuttaa juurikin nuo sokeriarvot. Hän epäili, että mulla on niissä häikkää. Sitä mä just pelkään. Miten mä selviä, jos joka päivä pitää piikittää itseensä? Mä meinaan omaan pienen piikkikammon. Mutta tästä tulette siis kuulemaan vielä. Saatiin myös vieraita meille lauantaina, kun käly lapsineen tuli meille. Mä en kestä noita lapsia! ♥ Toiset silittelee masua ja ovat kovin kiinnostuneita tiitisestä. Jotenkin niin liikkistä, että noin pienet on innoissaan ♥


Sunnuntai menikin sitten taas viikosta palautuessa. Onneksi edes yhden päivän viikosta saa levätä oikein kunnolla. Nyt mä kuitenkin taidan lähteä iltahommiin tästä taas ja valmistautumaan nukkumaan. Niin nopeasti tässäkin taas vierähti aika.

You Might Also Like

1 kommenttia

  1. Kissoilla pissaongelmat ovat useimmiten tervetydellisiä. Niinpä kisu kannattaisi varmuuden vuoksi kiikuttaa pikapikaa lääkäriin ja tarkistaa, ettei sillä ole virtsatietulehdusta ja/tai virtsakiviä. Monissa kissanruoissa oleva vilja sekä kissan liian vähäinen juominen altistavat näille vaivoille. Vilja nostaa virtsan ph:ta, ja kissa on luonnostaan tottunut saamaan ruoastaan tarvittavan nesteen eikä näin ollen välttämättä juo niin paljon kuin raksukissan pitäisi. Omista jo iäkkäistä kissoistani toinen on pissannut kerran väärään paikkaan, ja silloin kisulta löytyi nimenomaan virtsatulehdus ja kiteitä.

    Toki teillä kyse voi olla myös raskauteen liittyvistä jutuista tai muusta, mutta itse pelaisin vastaavassa tilanteessa kuitenkin varman päälle ja veisin kissan tutkimuksiin. :)

    VastaaPoista