Niin, eihän se itse magneettikuvaus ollut kamala. Olisin voinut jopa nukahtaa sinne, jollei sen laitteen äänet olis olleet niin epäsäännölliset ja kovat. Säikähtelin välillä vain sitä ääntä, mutta muuten ei tuntunut missään. Tuntui välillä vaan inhottavalta kun ei saanut liikkua ja nieleskellä, välillä oli tosin pakko tai olisin tukehtunut sylkeeni. Pää oli tuettuna niin hyvin, ettei se liikkunut laisinkaan. Kuumakin siinä laitteessa tuli. Kuulemma se vilkastuttaa aineenvaihduntaa. Mun piti pitää silmät koko ajan kiinni, koska mulla kuvattiin eritoten noita silmänpohjia. Ei siis tarvinnut tehdä mitään muuta kuin maata paikoillaan noin puol tuntia ja sit homma oli ohi. Niin, sehän on kuitenkin ihan iisiä, mutta mulle kaikista kamalinta koko jutussa oli varjoaineputken laitto kyynärtaipeeseen. Siis hyi hitto! Mun piikki kammo ei auttanut asiaan yhtään, kun sitä putkea laitettiin. Ensin siis pistettiin ihan tavallisen näköinen verikokeen piikki, mutta sitä pitkin sitten laitettiin putki taipeesta verisuoneen. Tää oli se kaikista kauhein kohta. Mulle tuli jopa vähän huono-olo siitä. Verenkiertooni pistettiin pikkasen alkuun vettä ja sen jälkeen se laitettiin teipeillä kiinni, ettei liikkuisi. Sen jälkeen jouduin vielä hetkeksi odottelemaan pukuhuoneeseen edellisen potilaan valmistautumista ja sit putkeen.

Sain kuunnella ihan rauhassa NRJ:tä putkessa ollessa, vaikkei sitä kovin hyvin kuullutkaan. Kuvauksen loppuvaiheessa mulle tultiin vielä laittamaan se varjoaine ja otettiin kuvia vielä senkin kanssa. Yöh yöh yöh! Varjoaineen laitto tuntui inhotavalta. Se ei sattunut, mutta tuntui inhottavalta. Ensin siis mulle laitettiin varjoainetta ja se tuntui todella kylmältä verisuonissa. Tuntui todella ilkeältä olkapäähän asti, kun kylmää menee pitkin suonia. Mulle tulee vieläkin vilunväristyksiä kun ajattelen sitä. Se jäi vähäksi aikaa pakottamaan kättä, mutta loppui kyllä. Tai olisi loppunut varmasti nopeammin, ellei sen perään kohta olisi laitettu suolaliuosta, joka tuntui ihan samanlaiselta, kylmältä. Selvisin siitä oikein hienosti, vaikka itse sanonkin. Siihen jännitykseen ja pelkoon nähden olisin voinut melkein vaikka karata paikalta. Omaksi hyväksihän se tietenkin oli joten eipä se karkuun lähtö olisi auttanut päkän vertaa. No, nyt on koettu sitten tämäkin ja jos joskus tulevaisuudessa joudun uudestaan, niin tiedämpähän mitä odottaa.

Jäin vain pähkäilemään, että miten saisin tätä piikkikammoa lievennettyä? Onhan tietenkin ihan normaalia, että ihmiseltä löytyy kaikenlaisia pelkoja. Onhan olemassa ahtaanpaikankammoa yms. mutta pystyykö tätä mitenkään lievittämään? Ei mulla ollenksi mitään todella pahaa pelkoa ole, mutta sydän alkaa tykyttää ja kämmenet menee kylmänhielle. Se on vain inhottava tunne. Jos teiltä löytyy jotain vinkkejä, niin ottaisin mielelläni vastaan. :)

Todella ihanaa viikonlopun alkua sinnekin <3

p.s. eipä niiltä kaupoilta löytynyt itselle mitään muuta kuin yhdet leggingsit. Lahjoja taas kyllä muutama :)