Enää kaksi viikko tätä vuotta jäljellä! Vähänkö outoa... Voisko joku kertoa, mihin tää vuosi oikein hävisi? Aika on mennyt oikeasti niin luvattoman kovaa. Tässä vaiheessa voin vain iloita, että onneksi kirjoitan melko ahkerasti kalenteriin päiväkirjamaisesti kaiken, mitä on tullut tehtyä ja samoin täältä blogista voi käydä kurkkimassa vuoden jutut. Voi kun olisin kirjoittanut päiväkirjaa myös nuorempana. Oikeesti mua kauhistuttaa tää aika paljonkin. Huomaan vaan, kuinka koko ajan vanhenen ja aika lentää oikein siivillä eteenpäin. Sisarusten lapset senkun kasvaa, eihän siitä ole kuin hetki, kun oltiin nuorimmaisen ristiäisissä ja tämä pieni neitokainen sylikummin sylissä kastettavana. Siis ihan luonnollistahan tää on, mutta oikein päätä huimaa tää kamala vauhti. Muistan kun 15-kesäisenä toivoin, että olisin jo 18-vuotias. Saisin mennä ja tehdä niinkuin itse haluan ja saisin muuttaa pois kotoota. Hassua, että näin kymmenen vuotta jälkeen päin tavallaan toivoisin voivani palata ajassa taaksepäin, takaisin nuoruuteen tai ihan lapsuuteen, siihen aikaan, milloin ei osannut murehtia kaiken maailman asioista. Muistelen välillä kaihoten, kuinka olen ollut niin pieni, että olen mahtunut nukahtamaan enoni rinnanpäälle, no okei oli mulla jalat pitkällä, mutta pää enon rinnalla. Kuinka taistelin veljeni kanssa, itku tuli lähes aina pitkästä ilosta, mutta voi itku nyt, kun mulla on sitä aikaa ikävä. Veljen kanssa aina popitettiin ihan täysiä musiikkia, kun äiti oli töissä. Hän ei tykännyt yhtään, että möykättiin ja syy oli varmasti se, kun naapurit eivät tainneet tykätä. Siskon luona kaikki viikonloppu vierailut. Hän on mua 11 vuotta vanhempi ja oli niin siistiä aina päästä hänen luokseen viikonlopuksi. Saan kyllä syyttää kiittää siskoa aika paljon tästä mun kosmetiikka hulluudesta. Hän meikkaili mua paljon ja olin aina niin intoa täynnä siitä, joten eipä ihme että into jatkuu edelleen. Voi että, tästä mun muistelosta tulis tänään varmaan kunnon romaani, joten parempi, että palataan tähän aikaan ja hetkeen.

Liikunta kolkuttelee tuolla takaraivossa aika kovaa. Lenkillä tekisi ihan hirmuisesti mieli juosta ja aina välillä Taren kanssa muutamia juoksu askelia otankin, kunnes se hitsin pään paine keskeyttää homman. Tätä on todellakin outoa edes ajatella, mutta mulla on ikävä juoksemista. Taidan sanoa tämän jo toistamiseen, mutta hämmästyn tästä edelleen. Viime viikko ei tosin vieläkään mennyt kovin hyvällä menestyksellä. Mulla on ollut kummallista vatsakipua, sellaista kivistämisen ja pistelyn tunnetta, eikä se ole oikeastaan vieläkään mennyt kokonaan pois, mutta olen koettanut olla miettimättä sitä. Pää myös temppuillut inhottavasti. Perjantaina täräytti mut kanveesiin ja oli pakko vetää päiväunet töiden jälkeen, vaikkei nekään auttaneet. Sit lauantai iltana alkanut ei mennyt edes yön aikana pois, joten sunnuntai menikin kipuillessa. Onneksi iltaa kohden helpotti. Mutta listaus taasen.


Ma: tallityöt 40min, ratsastus 30min, kävely 40min
Ti: - (vasta kipeä)
Ke: tallityöt 40min, ratsastus 45min
To: kävely 40min
Pe: - (kova päänsärky)
La: - (shoppailua 5h)
Su: - Lumitöitä 20min (kova päänsärky)

Onhan tuossa nyt jotain, ettei onneksi ihan tyhjä lista ole, mutta itse en ole todellakaan tyytyväinen. Huomenna sit lopulta neurologilta tulokset magneetista. Katsotaan sit, mihin suuntaan tän treenaamisen kanssa lähdetään. Ainakin mua innostaa ihan huisin paljon se, että äiti suunnittelee liittyvänsä samalle salille kuin minä, joten voipi olla, että mä saan treenikaverin itselleni :) Katsotaan nyt mitä tuleman pitää. :)

Hurjan ihanaa viikon alkua! Enää viikko aikaa aattoon ♥