Mä en tiedä mikä ihme joulukirous mulle on langennut jo joskus vuonna nakki ja muussi. Ei mikään järkkypaha, mutta ärsyttävä paha kuitenkin. Mä olen ollut lähes joka ikinen jouluaatto kipeänä ja tänä vuonna melkein ehdin jo tuuletella, että josko nyt selvisin ilman lentsuja sun muita vaivoja. Onneksi en tuuletellut. Migreenihän se aattoaamuna iski ja piti mut sängyssä melkein kahteen asti. Buranaa upposi huiviin muutamassa tunnissa vähän turhankin suuri määrä, mutta kivusta nyt vain halusin päästä eroon. Koko illan päätä jöyrysi, mutta pääsinpähän kuitenkin liikkeelle. Eli edelleen, joulukipeys pitää mussa pintansa. Onneksi Niksu teki meillä mun lepäillessä ja oksennusta pidätellessä kinkun valmiiksi ja paketoi viimeisetkin lahjat.

Aattoaamuna meillä on ollut tapana ottaa kinkku ulos uunista, se kun on siellä yön yli saanut valmistua. Tänä vuonna me tehtiinkin homma toisin. Kello soitti ennen viittä ja kinkku iskettiin silloin uuniin, että se olisi päivällä sitten valmiina syötäväksi. Silloin jo huomasin, että pääkipu oli yllättävän kova. Uskoin unen kuitenkin auttavan, mutta väärässähän mä olin. Edellisenä iltana olin pakertanut pipareiden ja torttujen parissa ja luulen siinä sitten jumiuttaneen niskani ja sen seurauksena sitten olot. Kinkku oli yhden aikaan valmis ja Niksu huuteli mua jo sängynpohjalta maistelemaan. Kahdelta viimein uskaltauduin. Kylmäsäkki päässä oli hieman olotilaa helpottanut. Kinkku oli hurjan hyvää ja sitten tajusinkin, että mulla oli jo kiire laittautumaan ja auttamaan Niksua. Niksu toimi meillä tänä vuonna pukkina ja mun oli tarkoitus toimia Petteri Punakuonona eli kuskina näin meidän kesken. Nopeasti vain meikki naamaan ja Niksulle pukinvermeet niskaan. Toista vähän jännitti ja sitten hurruteltiinkin tunnin verran huonossa, joskin ihanan lumisessa säässä veljeni luokse. Harmi vaan, etten mä itse nähnyt pukkia tositoimissa, olisihan lapset kuitenkin hokanneet pukin todellisen henkilöllisyyden siinä vaiheessa. Mä vain tyydyin jännittämään autossa.


Sen jälkeen hurruteltiin toinen tunti takaisin päin ja äidin luokse, jonne sisko lapsineen oli mennyt. Kuulemma niin Skeit, sisko kuin äitikin oli joutunut pariin kertaan katsomaan, että onhan siellä pukinvermeiden alla juuri se henkilö, kenen pitäisikin :D Oli siis vissiin onnistuttu tekemään hyvä pukki. Lapset sekä aikuiset kyllä jälkikäteen sanoi, että oli niin hauska pukki tänä vuonna, kun kaiveli säkkejäkin väärästä päästä :D Vitsit että mua harmittaa. No, mä sentäs sain kuulla muiden ilosta.


Sitten me kiiruhdettiin kotiin syömään ja availemaan lahjat. Niksu oli toivonut jo pitkän aikaa autotalliin kunnollista säilytystelinettä työkaluilleen. Hän oli bongannut hienon työkaluvaunun Clas Ohlsonilta ja minähän sitten reippaana kävin sen ostamassa toiselle joululahjaksi. En kuitenkaan voinut pakettia tuoda kotiin, sillä hän olisi heti sen koosta jo arvannut saavansa sen. Piilotin tuon järkälemäisen paketin äidin tykö ja pakko sanoa, että Niksu oli vähän harmissaan kun paketeista ei paljastunut eniten toivottua juttua. Loput ruoat jääkappiin ja sitten lähdettiin käymään hautuumaalla.


Käytiin viemässä muistohaudalle kynttilät molempien mummoille sekä mun enolle. Ikävä nostaa aina kovasti päätään näin jouluna ja toivottelinkin itku silmäkulmassa hyvää joulua pilven reunalle. Sitten äidin luokse jatkamaan lahjojen avaamista. Olihan pukki jättänyt lahjoja meille sinnekin ;) Hetkinen äidin luona, pikku lautaselliset joulupuuroa ja pysähdyttiin vielä Sirja ystäväni luokse hetkeksi. Sitten unille, olihan mun olo edelleen vähän kurja.


Joulupäivänä herättiinkin pirteänä uuteen päivään ja mä vielä pistin kotia kuntoon vieraita varten. Meillä kun on ollut tapana viettää kakkosaatto joulupäivänä meillä. Tai no vasta toista vuotta putkeen, eihän me tässä omakotitalossa olla oltu kauempaa. En mitenkään malttanut odottaa, että kaikki rakkaat saapuisivat. Ensin tuli äiti, isäpuoleni, sisko sekä hänen lapset. Hetken aikaa leikittiin pihalla kunnes saatiin kurja soitto. Skeit ilmoitti, että heidän autonsa törttöilee, eikä ole varmaa pääsevätkö he tulemaan meille yökuntiin. Mä kerkesin jo harmistua kovasti, mutta onneksi kohta tuli ilmoitus, että ovat päässeet matkaan. Sitten kakkosaatto saattoi alkaa. Ensin syötiin oltiin vissiin nälkäisiä kun kuvaa en muistanut ja sitten avattiin lahjat. Voi miten reippaasti nuo mun muruset jaksoivat odottaa, että jokainen avaa paketin omalla vuorollaan. Näin kaikki näki mitä jokainen sai. Mahtavia lahjoja, vaikka tänä vuonna sovittiin, ettei kamalia osteta.



Lapset saivat toimia lahjojen jakajina. Niin hienosti jokainen heistä jo lukee, jopa mun neljä vee kummityttö. Huolestuttaa miten nopeasti nämä kasvavat! Kun paketit oli jaettu, oli ihana availu edessä päin. Lahjat näette kyllä sitten toisessa postauksessa.