Näitä kuvia katsellessa nousi kyllä hymy taas kasvoille, mutta samalla myös ikävä. Voisin palata ajassa heti taaksepäin ja palata tähän kyseiseen päivään, kun me oltiin serkusten kanssa ulkoilemassa. Tai tarkemmin ottaen oltiin laskettelumäessä, jossa me isommat valittiin laskuvälineeksi pulkat kun nuorimmat taas tulivat huimapäinä rinnettä alas ihan suksilla. Itse en kyllä olisi uskaltanut. Minä+sukset...ei hyvä kombinaatio. Takuu varmaa kaatuilua ja kipeitä paikkoja :D Toisaalta olisi kyllä ollut ihan kiva testata pitkästä aikaa. Olisinhan voinut jotenkin maagisesti kehittyä kyseisessä lajissa, ihan itsekseen :D Mutta antaa kuvien puhua enemmän, niistä saa paljon enemmän irti tällä hetkellä entä musta.

Mitä nää putkiruokokasvit oikein on? Oliko nää osmankäämejä? Kyselin noilta nuoremmiltakin, mut kenellekään ei tullut mitään mieleen. Pitihän näistä karvaan kääriytyneistä putkiloista ottaa muutama kymmenen kuvaa kuitenkin :D


Siinä ne pikkuset viipottaa. ♥ Nää on ihan jo ammattilaisia laskettelussa. Heistä vanhempi, Minde, meni jo ihan hyppyreistäkin :o Ja kyllä tuo, nyt jo kahdeksan wee Masu, tuli ihan mieletöntä kyytiä alas mäistä. Välillä katselin ihan sydän kurkussa, että miten ne uskaltaa. Mulle meinasi se pulkalla laskukin aiheuttaa ylimääräisiä tykytyiksiä. Ja kyllä ääntä ainakin lähti, taisin meinaan kiljua :D


Ja kukas se siinä, kunnon tyylilyyli :D Miks noi lasit näyttää ihan siltä, että ne olis photoshopattu mun päähän? :D Mut vähänkö noi oli mageet! Jouduin lainaamaan Minden laseja, kun unohdin omat laukkuun. Mulle tulee noista kyllä auttamattomasti ysikyt-luku mieleen. Mulla on tainnut olla vastaavat joskus.


Siellä mennään Meli serkun kanssa. Uskotteko, että oli hauskaa? :D Niksu sai napattua meistä aika mahtavan kuvan. Hauskaa todellakin oli. :) Me laskettiin jopa ihan onnistuneesti tuo lasku, muta meikäläinen olikin ohjaajana ;D


Serkkupoitsu Mauno laskettelikin sit ihan ilman mitään apuvälineitä. Kengät taisi luistaa mäessä yhtä hyvin kuin sukset. Mutta kyllähän nuo poitsut sit keksivät hurjemman laskutavan...


Ryhtyivät sit ihan kukkulan kuninkaiksi ja kävelivät laskettelumäen päälle asti. Harmi etten muistanut ottaa kuvaa ihan mäen alta, että olisi nähnyt kuinka paljon matkaa tuonne ylös asti olisi ollut. Ja sitä siis oli. Pojat taisivat olla ihan läkähdyksissä ylös päästessään. Alaspäin ei meinaan ihan heti lähdetty kuitenkaan tulemaan. Eikä se matka alas mennyt kuitenkaan ihan nappiin...


Niksu otti ja kaatui kesken laskun. Pelkällä pyllyllä tuli laskettua osa mäestä. Mutta Niksu ei kyllä  tainut olla ainut, kenellä ei mennyt ihan putkeen tuo alasmeno. Maunokin veti muutamat kuperkeikat ja rähmät ihan vaan kävellessäkin.


Meli ja serkkupojan tyttöystävä Iida suhauttivat ohi mäestä suoraan syvempään lumeen ja mukkelis makkelis. Nauru taisi tässäkin vaiheessa raikaa aika mahdottomasti :)


Ja Minde tarkasteli myös maata hieman lähempää. Suskikin jäi matkasta. Onneksi ketään ei kuitenkaan sattunut ja nauru sai raikaa. Voisin tosiaan karata täältä tunkkaisesta toimistosta samantien takaisin tuonne ja jatkaa iloista naurua. Kurjaa katsella toimiston ikkunasta aurinkoista keliä ja varsinkin näitä kuvia. Mutta ihania muistoja ja kuvia jäi kyllä päivästä talteen. ♥