Mulla on päiviä, kun ihmettelen päänsärkyä. Mistä kummasta se aina löytääkään tiensä mun luokse, kun mikään konkreettinen ei sitä aiheuta? Sitten on niitä päiviä, kun mä oikein ihmettelen, miksi ei särje, vaikka kaikki planeetat ja kuun kierrot olisivat kivulle otolliset. Kuten esimerkiksi tänään. Tietty jos viikko alkaa huonosti jo heti maanantaina, niin mitä kummaa voi odottaa tiistailtakaan. Heräsin aamulla ihan hurmuiseen vessahätään puol tuntia ennen kellon soittoa. Pakko oli nousta, kun meinasi rakko haljeta. Siinä unen pöpperössä vessaan kävellessä kolautin ensin polveni sängynkulmaan ja sen jälkeen vielä varpaan oveen. No jes! Päätin mennä vielä hetkeksi sohvalle köllimään, mutta enhän mä enää unta saanut. Nousin kasvopesulle ja valmistautumaan töihin. Kasvoja pestessä kolautin otsani hanaan. Niin, älkää kysykö miten se on mahdollista. Hetken aikaa otsajomotusta hieroen oli pakko jatkaa aamuhommia. Taren kanssa ulos, teen juonti ja autoon kohti töitä. Ihan tehokkaasti mä osaan istua sinne autoon. Kalautin pääni sit ovenkarmiin ja oikein vauhdilla vielä. Sit jomottikin oikeaa puolta kupolista. En tajua miten tää on mahdollista. Sanoin itselleni, että nyt tää itsensä telominen saa loppua ja onneksi automatka menikin ihan hyvin.

Ensitöikseni työpaikalle saapuessani kävin täyttämässä vesipulloon kylmää vettä. Multa tippui hanska lattialle ja laitoin laukun pöydälle. Nostin hanskan ja samassa kalautin takaraivoni pöytään. Ei oikeesti ole todellista! Kunnon tykytys jäi päälle ja hyvä ettei silmissä sumennut. Taidan ottaa vakiovarusteeksi itselleni kypärän tai muuten multa löytyy kohta haljennut kallo. Toistaiseksi pää on nyt saanut olla rauhassa, mutta odottelen tässä koko ajan seuraavaa iskua. Varvas ja polvi kivut ovat ärsyttäviä, mutta kyllä tää pääkipu ehkä vielä ärsyttävämpi. Siis näin itse aiheutettuna. Hyvin siis lähti meikäläisen päivä käyntiin. Oikein kauhulla odottelen mitä tänään vielä sattuu. Ja nimen omaan sattuu :D


Sellasta kivaa siis. Onko teillä koskaan näitä itsensätelomispäiviä? Toivottavasti ei! Ja nii, kuvituksena jonkun viikonlopun meikki. Unohtunut vain tuonne luonnos kansioon odottelemaan päivänvaloa. Ei mitään kummallista. Inglotin meikeillä melko perussettiä. Tykkään niistä edelleen kuin hullu puurosta. Mut joo, mun tyhjäksi telostusta päästä ei nyt taida tällä kertaa taaskaan irrota oikein mitään muuta, joten pakko kai se on tässä jatkaa päänsä suojelemista ;D