Ei ihme jos särkee

tiistaina, maaliskuuta 05, 2013

Mulla on päiviä, kun ihmettelen päänsärkyä. Mistä kummasta se aina löytääkään tiensä mun luokse, kun mikään konkreettinen ei sitä aiheuta? Sitten on niitä päiviä, kun mä oikein ihmettelen, miksi ei särje, vaikka kaikki planeetat ja kuun kierrot olisivat kivulle otolliset. Kuten esimerkiksi tänään. Tietty jos viikko alkaa huonosti jo heti maanantaina, niin mitä kummaa voi odottaa tiistailtakaan. Heräsin aamulla ihan hurmuiseen vessahätään puol tuntia ennen kellon soittoa. Pakko oli nousta, kun meinasi rakko haljeta. Siinä unen pöpperössä vessaan kävellessä kolautin ensin polveni sängynkulmaan ja sen jälkeen vielä varpaan oveen. No jes! Päätin mennä vielä hetkeksi sohvalle köllimään, mutta enhän mä enää unta saanut. Nousin kasvopesulle ja valmistautumaan töihin. Kasvoja pestessä kolautin otsani hanaan. Niin, älkää kysykö miten se on mahdollista. Hetken aikaa otsajomotusta hieroen oli pakko jatkaa aamuhommia. Taren kanssa ulos, teen juonti ja autoon kohti töitä. Ihan tehokkaasti mä osaan istua sinne autoon. Kalautin pääni sit ovenkarmiin ja oikein vauhdilla vielä. Sit jomottikin oikeaa puolta kupolista. En tajua miten tää on mahdollista. Sanoin itselleni, että nyt tää itsensä telominen saa loppua ja onneksi automatka menikin ihan hyvin.


Ensitöikseni työpaikalle saapuessani kävin täyttämässä vesipulloon kylmää vettä. Multa tippui hanska lattialle ja laitoin laukun pöydälle. Nostin hanskan ja samassa kalautin takaraivoni pöytään. Ei oikeesti ole todellista! Kunnon tykytys jäi päälle ja hyvä ettei silmissä sumennut. Taidan ottaa vakiovarusteeksi itselleni kypärän tai muuten multa löytyy kohta haljennut kallo. Toistaiseksi pää on nyt saanut olla rauhassa, mutta odottelen tässä koko ajan seuraavaa iskua. Varvas ja polvi kivut ovat ärsyttäviä, mutta kyllä tää pääkipu ehkä vielä ärsyttävämpi. Siis näin itse aiheutettuna. Hyvin siis lähti meikäläisen päivä käyntiin. Oikein kauhulla odottelen mitä tänään vielä sattuu. Ja nimen omaan sattuu :D


Sellasta kivaa siis. Onko teillä koskaan näitä itsensätelomispäiviä? Toivottavasti ei! Ja nii, kuvituksena jonkun viikonlopun meikki. Unohtunut vain tuonne luonnos kansioon odottelemaan päivänvaloa. Ei mitään kummallista. Inglotin meikeillä melko perussettiä. Tykkään niistä edelleen kuin hullu puurosta. Mut joo, mun tyhjäksi telostusta päästä ei nyt taida tällä kertaa taaskaan irrota oikein mitään muuta, joten pakko kai se on tässä jatkaa päänsä suojelemista ;D

You Might Also Like

6 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. Yritys on hyvä 10 :) Toteutus ei välttämättä ihan samaa luokkaa :D

      Poista
  2. :D voi eiii ! Mulla on aika usein noita telomis päiviä ja joskus en edes muista mistä mikäkin mustelma ja naarmu tuli.

    Varovasti siellä nyt :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi telominen loppui noiden jälkeen. Mulla on meinaan tää ongelma useamminkin ja multakin löytyy mustelmia vaikka ja vallan mistä. Enkä todellakaan muista mistä niitä on tullut :D Otahan säkin varovasti, jos sullakin on tapana teloa ;D

      Poista
  3. Voi ei sua koheloa. =D <3 Aivan kuin jostain elokuvasta, näin tapahtumat niin kirkkaana mielessäni.
    Juu, kyllä noita sattuu ja mitä enemmän sitä kiroaa, sitä todennäköisemmin sitä satuttaa itsensä vielä uudelleen. Omista sääristä löytyy mustelmia ja vekkejä tuosta meidän uudesta tv-tasosta, jonka reuna leikkaa ihan kiitettävästi. Ei ole hetkeä, jolloin tästä rungosta ei löytyisi mustelmia..

    Jälleen niin kaunis meikki. Sun kissansilmiin kyllä sopii vaikka mitkä sävyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltä musta tuntuikin. Välillä piti katsoa olan yli, että kuvaako mua joku, tai näkikö kukaan :D Toi on kyllä niin totta. Mitä enemmän sitä kiroaa, niin sata varmasti käy uudelleen. Mulla on kans vähän väliä mustelmia, eikä mitään hajua mistä mikäkin on tullut. Voi suakin ♥ Varovasti myös siellä ♥

      Ja voi kiitos ihana :) ♥ *punastelee*

      Poista