En muista milloin olisin hymyillyt maanantai aamua niin paljon kuin tänä maanantaina. Vaikka aamu alkoikin vähän mutrunaamana, niin ei sitä kyllä kauaa kestänyt. Eräs sähköposti sai hymyni nousemaan korviin, ei, taivaisiin. Eilis illan postaukseen tulleet kommentit saivat mut ensin ihan häkellyksiin, jonka jälkeen hymy sen kun vahvistui. Siis apua miten ihania te ootte <3 Mun maanantai ei ole koskan tainnut olla näin hymynaamainen. Teitte siis mun päivästä vaan niin paljon paremman. Kiitos :) Kiitosta kuuluu kyllä myös äidille, joka yhtyi nauruuni amatööriydessäni. Instagramissa paljastinkin mitä käytiin tekemässä :) Kiva päivä siis ollut tämä maanantai. Mites teidän maanantai meni? :)


Mä olen saanut olla sydän syrjällä tuon meidän kattimatin takia. Cata tykkää ulkoilla ihan hirmuisesti, mutta mä en halua päästää sitä vapaaksi liikkumaan luontoon, vaikka meillä täällä maalla olisikin siihen ihan hyvät puitteet. Mun mielestä on vaan niin kamalaa päästä elukka vapaaksi yksinään luontoon, vaikka se siellä pärjäisikin ja osaisi tulla kotiinkin. Silti jotenkin ihan kamalaa, kun näkee noita vapaana kulkevia kisuja tuolla pitkin tietä. Mitä jos ne jääkin auton alle ja sit murehditaan tietämättömyyttämme, kun ei kuulukaan koskaan kotiin? Ei, en mä vaan pysty siihen. Olemmekin antaneet Catan liikuskella tuossa meidän katetulla terassilla a.k.a. kesähuoneessa ihan vapaana, mutta kyllä se vaan niin nauttii tuolla takapihalla olemisesta. Kävinkin siis ostamassa Robin Hoodista narua, jonka voin kiinnittää valjaisiin. Näin tiedän, ettei tuo meidän kisumisu pääse aidatulta takapihaltakaan karkuun. Ajattelin myös, että meidän aitojen olevan tarpeeksi korkeat, ettei yritä hyppyä naapurin puolelle tai pahimmassa tapauksessa kokonaan pois pihamaalta. Niin, siis luulin. Eilen me illalla istuskeltiin Niksun kanssa kesähuoneessa, kun Cata ja Tare ihmetteli maailman menoa takapihalla. Yks kaks kuuluu ihmeellinen puun rapina ääni ja kumahdus. Nousin salamana ylös tuolista ja siellä se kissa nuokkui aidan tolpan päällä. Äkkiä hakemaan katti pois sieltä ja kiellot päälle, ettei noin saa tehdä. Miten musta tuntuu, ettei niistä ollut mitään hyötyä. Miten mä nyt voin sen laskea enää sinne hengailemaan? Pitäisi itse olla ihan koko ajan katsomassa, mitä sen päähän juolahtaa. Liian lyhyt narukin on ihan tyhmä juttu, kun ei se sitten enää pääse kulkemaan kunnolla. Mikä siis neuvoksi?

Ehkä meidän pitää vaan sitten rajoittaa tuota ulkoilua siihen, että ollaan itse samaan aikaan pihalla. Tai sitten vaan ei ulkoilla. Sekin on kyllä sääki, kun toinen niin kovin tykkää. Mutta pitää siis katsoa mitä tehdään.

Ja sitten taas tapani mukaan asiasta viidenteen tuhanteen ja niihin viime viikon urheiluihin. Liikkumiset olivatkin taas vähän mitä olivat ja kaverina mulla oli taas kamala ihana migreeni. Siitäkin tietty selvittiin, mutta kyllä se aina koville ottaa kun se tulee. Ulkoilua on tullut harrastettua, kun kelit ovat olleet niin ihania. Mitenkään en malta lähteä salin pimeyteen treenaamaan, vaikka tiedänkin sen tekevän vain hyvää. Yksi tai kaksi sateista iltapäivää saisi mun puolesta olla iltapäivisin arkena. Mutta vain sen kaksi tuntia maksimissaan. Sit sais taas paistaa aurinko täydeltä taivaalta. Salitreeniä on jo vähän ikäväkin. Eli kyllä sinne pitäisi taas vaan mennä.


Ma: Pyöräily 30min (tallimatkat), tallityöt 1h, ratsastus 1h, kävely 40min
Ti: Kävelylenkki 1h 10min n.6,5km
Ke: Kävely/hölkkälenkki 1h n. n.5,5km
To: - (migreeni)
Pe: Tallityöt 1h, ratsastus 2h
La: -
Su: - (autonpesua 4h)


Nyt jää sit ratsastuksetkin varmasti aika vähälle. Pollen kesälaidun paikka on kyllä todella ihana, joten pitäähän toisen antaa lomaillakin. Syksyllä sillä on sit taas ihana masu :D Mutta joo. Mitäpä näistä enää sen kummempaa pölisemään. Listauksesta näette. Mutta nyt oliskin taas aika rahoittua nukkumatin kaveriksi. Väsymys tässä jo alkaakin vaivaamaan. Hyviä unia sinnekin <3