Voi ei! Niinhän siinä taas pääsi käymään. Mulla alkaa nähtävästi olla viikonloppu hiljaisuutta täällä blogissa. Koti kone on ollut torstai illasta asti kiinni ja perjantaina töissä riitti taas hulinaa, joten aikaa bloggailulle ei vaan ollut. Ja mitä, nyt on taas sunnuntai ilta ja pitäisi alkaa valmistautumaan alkavaan viikkoon. Ei jumpe. Pari kirosanaa tälle liian nopeasti kuluvalle ajalle. Tulin juuri Annen kanssa lenkiltä ja yhdessä päästiin purnaamaan tästä ajasta. Onneksi en ole ainut, kuka on ajalle vihainen. Vuodet ne vaan vierii. Mutta niin, viikonloppu on ollut tosi koti ja piha täytteinen. Leffoja tuli vahingossa katsottua oikein kolmin kappalein ja tämä päivä onkin mennyt takapihalla. Aika on siis kyllä käytetty todella ihanasti silti, vaikka se liian nopeasti kuluukin. Leffat päivittelen sitten taas omassa postauksessaan, mutta sen verran paljastan, etten pitkään aikaan ole pelännyt niin paljon kuin viime yönä!

Auringon ottaminen on oikeasti niin ihanaa ja rentouttavaa hommaa, ainakin niin kauan kunnes yksittäiset isot pilvet eivät meinaa väistyä auringon edestä. Siinä vaiheessa en enää tänää malttanut makoilla viltillä vaan päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni ja siistiä rönsyilevää pihaa. Miten olinkin päästänyt sen niin huonoon kuntoon? Nyt siellä haluaisi taas pällistellä menemään koko ajan. Tällaiselta siellä siis näytti, ennen kuin hain viidakkoveitseni apuun.

Siis oikeasti? En tiennyt asuvani viidakossa, mutta siltä tuo takapiha näytti ennen kuin kävin nyhtämään noita himskatin rikkiksiä. Jotain muutakin elämää tuolla viidakossa kyllä oli, eikä naapuritkaan välttyneet pakokauhuisilta kiljahduksilta. Hyi himputti! Mä en ole pyytänyt noita kamalia tarantelloja muuttamaan meidän takapihalle, mutta aivan järkyttävän kommuunin ne silti ovat sinne perustaneet. Kiitti vaan kaverit! Musta ei kyllä ole Spaider mäniksi, ei sitten millään. Vetelin niitä puutarhalapiolla hengiltä ja sanokaa mitä sanotte, mutta jokainen joka niistä hyppii mun silmille pääsee valitettavasti hämpyjen taivaaseen. Pahoittelen toimintaani kaikilta hämpyjen ystäviltä, mutta tällä pelolla en pysty toimimaan muuten. Ja alempaan kuvaan on nähtävästi hypännyt joku toinenkin kameran linssille haluaja :D Mutta tuon kaiken nyhdin parhaani mukaan pois ja lopputuloksesta tykkään kyllä lähtötilannetta paaaljon enemmän.


Jee, vihdoin on seinämys vapaa rikkiksistä ja takapiha alkaa näyttää taas takapihalta viidakon sijaan. Tässä tosin vielä muu ruoho, tai siis voikukkapelto on ajamatta. Sekin on jo hoidettu.


Nyt touhukkaan takapihapäivän jälkeen onkin ihana suunnata saunaan ja sen jälkeen vielä istuskelemaan tuonne siistittyyn kesähuoneeseen vielä ennen nukkumaan menoa. Pakko sanoa, että olen tänä viikonloppuna ehkä nauttinut kotona olemista pitkästä aikaa ihan hirmuisen paljon. Koti on ihana paikka <3

Mitäs teidän viikonloppuun kuuluu? Oletteko te olleet matkoilla vai nauttineet koti olemisesta yhtä paljon kuin minä?