Mulle tuli hirmuinen tarve päästä vaan höpöttelemään. Ihan vain niitä näitä. Mulla on mielenpäällä vaikka mitä, mutta silti samalla mun harmaissa aivosoluissa ei kyllä liiku varmasti mitään järkevää. Melko yleinen olotila meikällä :D Jos siis yleinen höpöttely ei nappaa, suosittelen suosiolla skippaamaan. Tai jos vähänkään liian syvälliset jutut on liikaa, niin suosittelen siirtymään vaikka juutuubiin meikkivideoiden pariin ;)

On muuten tosi hassua, miten olen ollut hurjan paljon tehokkaampi nyt salille palattuani. Kun se laiskotus moodi jää päälle, laiskottaa kyllä ihan kaikki tavallisetkin asiat. Mä olen salin jälkeen tehnyt ruokaa, pessyt pyykit ja astiat. Lämmittelin täällä takan, kun himskatti mittari tipahti taas miinukselle. Kivahan se on toisaalta. Ei enää loskaista maata. Täällä kotona kuitenkin tuntuu heti ihan järkyttävän kylmältä. Mulla riittäisi energiaa vielä vaikka mihin ja ajattelinkin lähteä Taren kanssa heittämään normaalia pidemmän iltalenkin. Hyvä tässä koneella on vielä huudella energioista. Ei mee varmaan kuin tunti ja silmät luppaa taas puoliummessa. On muuten unikin ollut paljon syvempää. Miksi ihmeessä sitä aina päästääkin itsensä laiskamadoksi? Tää fiilis on niin paljon kivempi! En muistanutkaan, miten energiseksi liikunnasta voi tulla. Ja hah, sainpahan tänään salitreenillä taltutettua mun pääjomon. Se jos mikä tuo hyvän fiiliksen. Voisitteko ens kerralla oikeesti potkia mua persiille, jos meinaan taas laiskistua? Joka ikinen kerta olen muuten huomannut saman. Josko nyt vihdoin ja viimein tajuaisin sen :D

Liikunta on siis maistunut, mutta niin on kyllä ruokakin. Enpä ole kuitenkaan mässyttänyt huisin epäterveellisesti. Voisin sanoa, että melkein jopa päinvastoin. Siis melkein. Varmasti voisin tehdä vieläkin terveellisempää ruokaa, mutta mun taidot kun riittää näihin peruskotiruokiin, enkä ole vielä saanut innostusta testata kaiken maailman pakureita tai gojimarjoja. Mä vedän nyt perus salaatti ja kotiruokalinjalla. Eipä mun tarkoitus olekaan tulla botskuksi vaan vähän terveellisemmäksi. Josta tuli muuten mieleeni, että olenkohan mä herkistynyt pastalle? Siis vaalealle pastalle. Viimeksi kun kävimme ulkona syömässä, otin Antskunkin suosikin Pasta Carbonaran. Tais mennä vartti ja mun maha turposi rantapalloksi ja sattui niin maan vietävästi. Tuntui siltä kuin maha repeäisi. Olo hävisi seuraavaan aamuun mennessä ja nyt jäinkin sitten tarkkailemaan tilannetta. Jätin pastan vähäksi aikaa pois, kunnes viime viikolla meillä syötiin makaronia. Ei ihan niin paha pallo tullut, mutta turvotusta silti. Tänään sitten tein ruoaksi spagettia ja jauhelihakastiketta. Spagetti tosin ei ollut sitä tavan vaaleaa vaan täysjyvää. Ja nyt, tyytyväisenä ja en lainkaan pallomahaisena istuskelen tässä sohvalla. Voisinko olla herkistynyt vain vaalealle pastalle? Vai kuvittelenko vain? Ei kyllä muista ruoka-aineista ole vielä tullut samanlaista reaktiota.

Olen yrittänyt parantaa ruokailujani koko ajan hiljaksiin, mutta tiedättehän te mut, herkkupeppu mikä herkkupeppu. Mä oikeasti voisin elää pelkästään makealla. Pullat, namit, kakut, ihan mitkä herkut vaan. Ehdottomasti tiukinta onkin mulle tehnyt se, että olen jättänyt niitä vähemmälle. Ehei, en mä kokonaan voi lopettaa ;P Olen omasta mielestä silti tehnyt tässä parannuksen. Nykyisin syön herkkuja vain lauantaisin, enkä silloinkaan ole antanut itselleni lupaa vetää ihan överiksi. Mikä hassuinta, lauantai tuntuu paljon speciaalimmalta ja herkutkin miljoona kertaa paremmilta kuin joka päivä syöden. Olen siis herkutellut vain lauantaisin. Toistaiseksi vielä joka lauantai. Ehkä jossain vaiheessa vain joka toinen ja lopulta kerran kuussa. Mitään en sano satavarmaksi. Voihan olla, että joka lauantai on herkkulauantai. ;) Miten te muuten syötte herkkuja? Silloin kuin himottaa vai vain tiettyinä päivinä?

Mulla on varmasti osittain liikunnan ja terveellisemmän syönnin takia vähentyneet päänsäryt, mutta suurimpana tekijänä veikkaan e-pillereiden vaihtoa. Syksyisellä gynis käynnillä lääkäri oli sitä mieltä, ettei mulle todellakaan enää määrää samoja vanhoja pilsuja, koska olen migreenipotilas. Mähän en saisi syödä estrogeeniä sisältäviä e-pillereitä lisääntyneen aivoverenvuodon takia. Olikohan se just tuo syy...? Vuosia söin Yasminia, koska sen piti pistää akne kuriin. Tekihän se sen, mutta miten kaikki muut oireet sitä syödessä. Muutama vuosi sitten lääkäri vaihtoi hieman vähempi estrogeeniseen Yasminelleen, joka ei kyllä tunrunut olevan yhtään sen parempi mulle. Nyt siis pillerit vaihtuivat minipillereihin ja vaikka ihan alkukokeilussa mennään, tuntuu nää jo nyt paljon paremmilta! Päänsäryt vähentyneet huomattavasti ja sanoisin jopa, että mielialanikin ovat tasaantuneet. Finnitilannetta olen tarkkaillut myös todella tiiviisti. Nyt on vain liian monta tekijää tässä samalla, mutta musta tuntuu, että naamataulukin olisi rauhoittunut. Mutta ne muut tekijät. Olen testannut naamaputsareina Laveraa ja syön enemmän vitskuja, omega kolkkia ja kunnon Deetä. Muuton ohessa meille tuli oma kaivo ja vesi siis luonnon puhdasta. Veikkaan, että tämäkin voisi olla osatekijä. Mua silti pelottaa, että naama oikein räjähtää finnipelloksi pillereiden vaihdon myötä, mutta samalla mielenkiinnolla odotan mitä tapahtuu. Vielä siis liian vähän aikaa kulunut, mutta kuulosteellaan. Hui, avauduimpas paljon.. :D

Mulla on myös pyörinyt mielessä autot. Jep, luit oikein. Autot. Kävin tosiaan viime perjantaina katsastamassa oman kipponi ja hienosti se meni läpi, mutta kurjia uutisia sieltä silti kuuli. Samaa Niksukin on kyllä sanonut jo monta kertaa. Mun Nissan alkaa ruostumaan melko pahasti. Sehän nyt oli tiedossa, mutta se tarkoittaa myös sitä, että autonvaihto tulee jossain vaiheessa ajankohtaiseksi. Johan mä olen ajanut tuolla kohta, herranmunjee, kymmenen vuotta! Eka auto oli Toitsku ja tää Nissani toka. Muita autoja mulla ei ole ollut. Molemmat, sekä Corolla että tää Almera, ovat kolmeovisia pikkuruisia kippoja. Musta tuntuu, että olen niin kasvanut niistä yli :D Silloin kortin just saaneena piti olla pieni ja näppärä auto. Nykyisin kaipaan autolta vähän jotain muuta. Mä kun vielä joudun ajamaan työmatkoja sen reilun sata kilsaa päivässä, niin kyllä sen auton pitäisi olla miellyttävä ja mielellään vähän kuluttava. Se auto jonka haluisin, on aivan törkeen liian kallis mun lompakolle, joten nyt pitää todella pohtia sopivia vaihtoehtoja. Voi Audi kun teet niin kalliita autoja! Se nyt on ainakin selvää, että mun seuraava auto tulee olemaan farmari. Me Niksun kanssa suunniteltiin, että lähdetään joku päivä vähän kiertelemään autokaupoille ja koeajamaan sopivia vaihtoehtoja. Hih, sisäinen poikani ei malta enää odottaa ;D Eihän mun auton vaihdolla mikään kiire ole, mutta siitä alkaa vaan hiljakseen osat paukkumaan ja se ruoste on paha. Onko teille auton merkilla tai mallilla jotain väliä? Vai onko se teille vain kulkuväline paikasta A paikkaan B? Olis kiva kuulla, mä kun olen vähän enemmän autofriikki.

Tiedättekö mitä odotan ehdottomasti eniten? Tän kodin remontoimista. Tai okei, ennemminkin sitä sisustamista. Ikea ostokset odottelee vieläkin paketeissaan, että joku kasaisi ne. Meillä on ideoita jo vaikka millä mitalla, mutta samalla kaikki on vielä ihan levällään. Ei siis olla saatu kasattua ajatuksiamme sisustuksesta vielä ihan täysin, mutta suunta on kyllä tiedossa. Hommia on vain ihan kamalasti! Mä vaan mietin sisustusta, Niksu kun taas näitä vähän tärkeämpiä, kuten sen ikkunoiden ja ovien tiivistämistä. Tärkeimmät pitää ehdottomasti tehdä ensin, mutta eiks kuitenkin pikku hiljaa saa laittaa sisältäkin? Ja joo, mulla on vielä esittelemättä puolet tästä meidän huushollista. Pian tulossa lisää kotikierrosta. Josko nyt vaikka viikonloppuna saisin kuvattua kunnon valossa loput huoneet. Ei vaan oikein huvittaisi esitellä tämmöistä värioksennus kotia. Mä katselen tosi haikeena teidän kaikkien upeita kotipostauksia, kun kaikki näyttää niin paljon paremmalta kuin täällä meillä. Joo, joskus tästäkin voi tulla ihan jees, mutta kun en malta enää odottaa. Tahtoisin nyt heti oitis kiitos. Lottovoittoa siis vain odotellessa.

Mä saan ens viikolla kaks ihanaa tyttöä tänne meille vieraiksi. Mun rakkaat serkkutytöt tulee viettämään muutamaksi päiväksi hiihtolomaa meille. Toivottavasti keksisin meille jotain kivaa tekemistä. Kesän touhuja on varmasti vaikea päihittää, mutta jos edes jotain. Harmi vaan, kun mun pitää tehdä samalla töitä. Pidän pari etäpäivää ja teen vain pakolliset hommat. Haluan kuitenkin olla rakkaiden kanssa mahdollisimman paljon.

Nyt mulla alkaa hidastumaan ajatuksen juoksu melko voimakkaasti. Väsy alkaa tulla, joten nyt äkkiä vielä vatsalihashaasteen tekoon ja Taren kanssa ulos. Sit nukkumaan kuin pieni porsas <3 Ihanaa kun huomenna on perjantai :)

Toivottavasti tästä sekamelskasta saa taas selkoa ;D