Tässä kolmen blogivuoteni aikana olen oppinut itsestäni jotain uutta. Olen varmasti oppinut paljonkin, mutta yksi asia on ehdottomasti yli muiden. Jos jostakin ei tykkää alkuun tai jopa melkein voisi inhota voikin yks kaks olla yks maailman ihanimmista asioista. Kuin kävi esimerkiksi aikuisten potkupuvun kanssa? Nii-i. Se haalari on mulle paras kotiasu ikinä. Omasta mielestä siis. Niksu ei välttis tykkää niin paljon :D Alkuun se oli mun mielestä ihan järkyttävä keksintö. Miten kukaan aikuinen haluaisi pukeutua haalariin? Blogit täyttyivät haalareista ja mä vaan pyörittelin päätä. Karseen näköistä... Mutta hupskeikkaa, yks kaks se alkoikin näyttää ihan ookoolta. Ehkä mä siedätyin niille ja lopulta.. no tiedätte miten siinä kävi. Nyt mä olen itse yhden haalarin onnellinen omistaja. Voi kyllä, se on vaan niin ihana! Sama kävi peplum-toppien kanssa. Alkuun se röyhelöhelma oli ihan nounounou, kunnes sitten huvikseen kävin kokeilemassa päällä ja voi miten se olikin ihana! Sillä saa uimarenkaan älde hyvin piiloon ;P Niin siinä siis on käynyt. Alkuun ärsyttänyt tuote onkin lopulta saanut mun pään ihan pyörälle ja rakastumaan niihin totaalisesti.

Arvanette, mihin tää pohjustus liittyy... taas meinaan rakastuin juttuun, josta en alkuun tykännyt yhtään. Jeffrey Campbell, olet uusi ihastukseni <3

Muistan ensimmäisen ajatukseni, kun Jeffrey Campbellin Litat näin. Iyh! Siis minä, kenkäfriikki, en pitänyt alkuun näistä ihanista kengistä ollenkaan. Kammo monot, rumat kopukat ja mitä lie olikaan seuraavat ajatukset. Ei vaan iskeneet muhun yhtään! Sitten niitä näkyi joka puolella ja hiljalleen mun mieli siinä sitten muuttui. Vika tikki oli omaa nimeään kantavan blogin upean Julian (käykää vierailemassa, jos Julian blogi ei ole tuttu. Upea nainen ja törkeen hyvää tekstiä <3) jaloissa nähdyt pitsiset Litat. Sit se oli menoa. Rakasuin kenkiin päätäpahkaa ja ne oli saatava. Harmi vaan, kun missään niitä ei enää ollut ja jenkkilöistä kun en uskaltanut tilata. Jäin siis nuolemaan näppejäni ja kerkesin ne jo vähän niinkuin unohtaakin. Sitten MouMou-blogin ihana Iina pelasti mun kesäkintut, kun hän myi omia pitsisiä unelmia. Joku oli ehtinyt ne jo huuto.netistä häneltä ostamaan, mulla kun koko myynti oli mennyt ihan kokonaan ohi. Planeetat ja onnen keijut taisivat olla tällä kertaa mulle suotuisia, kun osasin oikeaan aikaa kysellä Iinalta kenkien perään. Hän siis oli vilauttanut niitä Instagramissa ja vihjasi myyvänsä. Sähköposti tuotti tulosta ja siinä nuo upeudet nyt ovat! Kesä, kesä, tule jo!


Näiden oston jälkeen aloin pitämään Iinan huuto.net tiliä tarkasti silmällä, josko hän laittaisi muita upeita popottimiaan myyntiin. Ja tulihan sinne! Taas Jeffreytä näytti olevan myynnissä ja kun näin myynti hinnan, multa meinasi tipahtaa silmät päästä. Kun sain vihdoin tuikattua öögat takas nuppiin, pistin tarjouksen ihanista kengistä menemään. Aivan sama, pystyykö niillä kävelemään tai käyttämään muutenkaan, mutta kyllä mä noin mageet kengät halusin saada mun kokoelmiin! STR8UP avokaat ovat ilman kantapääkorkoa ja voin kertoa, et niillä on aika...mielenkiintoista tepastella. Mutta siis, lopulta taistelin kengistä toisen ostajan kanssa viimeisen minuutit ja yliajaksihan ostaminen meni. Lopulta toinen luovutti ja mä huusin vaan täällä kotona Voitto, voitto :D Sitten odottelin ihanuuksia kotiin saapuvaksi. Tänään ne sitten saapuivat ja nopeasti saapuivatkin. Erittäin laadukkaat kengät, vaikkakin meiksin vammanilkoilla ja päkijöillä kävely tuntui...no suoraan sanottuna tuskalta. Ihan sama, noi on niiiiiiin mageet! Ymmärrän kyllä, jos ette yhdy mielipiteeseeni, enhän mäkään näistä alkuun tykännyt yhtään. Mutta onnelliseksi tulin niistä silti :D

Nyt siis kesä saisi tulla, että voisin ottaa ainakin nuo pitsiunelmat käyttöön. Mä aijon tepastella niillä tulevana kesänä paljon! Mun pitää totuttaa mun kintut korkkareihin, sillä jo tunnin jälkeen jalat huutaa hallelujaa. Ei teiltä vinkkejä löytyis, miten jalat saa totutettua korkkareihin? Onko ainut keino itku ja tuska? Miksi korkkareiden pitää olla niin kettumaisia kävellä ja miksi niiden pitää olla niin julmetun ihania? Mie romahan! Siinä tapauksessa sitten tyydyn silittelemään ja ihastelemaan mun rakkaita korkkareita