Nyt on pakko harrastaa pientä yöbloggailua. Ei taida uni tulla vielä silmään ihan heti. On vieläkin ihan hölmistyneen hämmästynyt olo. En tiedä miten pahasti maailmankirjat ovat menneet sekaisin, mutta jotain omistuista on sattunut.

Ensinnäkin, meinasin torstaina ajaa ojaa. Ei, älkää huolestuko, en mä nukahtanut rattiin. Vaan meinasin ajaa ojaan, koska katsoin kotimatkalla ajaessa toisella silmällä puhelimesta Mizz Annien meikkikilpailun voittajavideota. Ja siis toisella katsoin tietä. Keskittymiseni kuitenkin herpaantui ihan totaalisesti, kun Annie ilmoitti kisassa toiseksi tulleen ja oma nimeni kajahti kaiuttimista. Saattoi jäädä yksi sydämenlyönti välistä ja kiljuin yksin autossa kuin hullu konsanaan. Siis mitä ihmettä? Mä tulin kisassa toiseksi. Olin ehkä simona intopiukeena ja soitin heti äidille. Siis vau, olen hämmästynyt.

Toinen hämmästys tuli tänään, kun käytiin naisåorukalla osallistumassa Karaoken MM-kilpailun alkukarsintoihin. Siis mähän rakastan laulamista, mutta aikasta pitkälti yksin autossa kenenkään kuulematta. Musiikkiluokalla olen kyllä ollut kuusi vuotta ja muutenkin musikaalinen koko ikäni. Esittänyt sadoille, eikä ole koskaan jännittänyt yhtään. Mutta nyt näin vanhemmala iällä musta on tullut ihan kauhea jännittäjä. Siis ihan hirveä! Mulla kädet ja jalat tärisee niin paljon, että kaikki näkee. Ääni tarttuu kurkkuun ja laulamisesta ei meinaa tulla mitään. Nyt kuitenkin rohkenin laulamaan, sillä jokainen osallistuja sai laulannasta matkan Viron risteilylle ja sitähän me naiset sieltä lähdettiin hakemaan. En muista milloin viimeksi olisin pelännyt niin paljon.. Siis mua pelotti niin paljon! Kädet tärisi ja jalat tutisi. Eka biisi, Rihannan Russian Roulette, meni jännityksen takia oikeasti niin surkeasti. Me vielä luultiin, että jokainen vetää vain yhden biisin, joten lopetin jännittämisen siihen. Kuitenkin, ilmoitettiin että toinenkin kierros vedetään, sain taas tärinät päälle. Jännittäminen on ihan syvältä. Onneksi tokan biisin, Celine Dionin My heart will go on, meni vissiin edes vähän vähemmällä tärinällä. Yleisö oli kyllä niin mahtava, messissä koko ajan. :) Sitten odotettiin jännityksellä, että ketä oikein pääsee jatkoon. Joukossa oli meinaan niin upeita laulajia ja halusimme tietää heidän kohtalon. Ja no, omankin vähäsen. Olin kyllä ihan 100% varma, etten minä ainakaan jatkoon mene. Viimeisenä juontaja kuitenkin mainitsi nimeni ja jäin vain haavi auki seisomaan niille sijoilleni. En olisi voinut kuvitella. Vieläkin pyörryttää. Mun pitää uudelleen laulaa yleisön edessä :o O-ou. :D

Mitä ihmettä on tosiaan mun maailmankirjoille tapahtunut.. No idea. Nyt mä lähden kyllä katselemaan unia, eihän tästä tule muuten mitään.