Tää viikko on ollut mulle ihan tajuttoman raskas. Olen ollut joka päivä niin väsynyt, ettei silmät vain ole pysyneet auki. Alan jo epäillä jotain unitautia, sillä olen torkahtanut tämän viikon aikana työpisteelleni, kotikoneen ääreen sekä pahin, auton rattiin. Vaikka yöunet ovat olleet samanlaiset kuin aina ennenkin, on tämä viikko tuntunut olevan ihan taistelujen viikko. Eilen lopulta migreeni selätti mut ja sen rattiin nukahtamisen jälkeen köllähdin suoraan kotiin tullessani sohvalle ja vetäisin kevyet kolmen tunnin tirsat. Jatkoin sitten muutaman tunnin päästä yöunille, eihän se pääkipu hellittänyt. En todella tiedä mikä mulla on ollut, mutta tää viikonloppu tulee nut todellakin tarpeeseen ja voitte kuvitella, kuinka kovasti mä odotan loman alkua. Vielä kaksi viikkoa pitäisi kestää, sit heitä työpaikalla hetkeksi hyvästit. Siis joko sanoin, että odotan tätä todella kovasti!

Nämä usvakuvat ovat viime viikon perjantailta, kun valvottiin ystäväni kanssa puoli kolmeen saakka jutellen. Olisinkohan mä aloittanut tämän vasymyskierteen jo silloin? Kävin saattamassa hänet Taren kanssa autolle ja huomasin meidän pellon olevan upean usvan peitossa. Eikun kamera käteen ja kuvaamaan. On muuten haastavaa hommaa. Ihan kivoja kuvia silti sain.

Mutta joo, ei tästä kirjoittamisesta nyt oikein tule mitään. Päätäkin jomottaa vielä. Taidan tehdä fiksun liikkeen ja lähteä nukkumaan nyt hyvissä ajoin, niin pääsee huomenna ajoissa ja toivon mukaan myös pirteänä ylös sängystä. Ihanaa alkanutta viikonloppua murut <3