Ensimmäinen kesäkuuta. Puolessa välissä vuotta 2015 ollaan. Ja arvatkaa vaan mitä...mä en todellakaan ole tavoitteessani. En lähellekään. Harmitaa, harmittaa vietävästi. Miks tää mun kropan timmiyttäminen ei ikinä mene niinkuin elokuvissa? Ärsyttää myös tämä oma saamattomuus. Miksi mä en onnistu siinä missä muut onnistuu. Olen jo alkanut pähkäilemään, että onko mun kropassa joku vika, kun tuloksia en ole nähnyt vaikka mitä olen tehnyt. Turhauttaa. En silti aio lopettaa tätä tähän, vaan yritän parhaani mukaan taistella sitä lopputulosta, johon itse voisin olla tyytyväinen. En sitten päässyt tavoitteeseeni siinä ajassa, mitä alkuun suunnittelin. Otetaan siis vähän aikalisää tähän ja kuulostellaan vähän mieninkiä. Mun stressilevelit ovat olleet taivaissa, vaikka en siitä tänne olekaan sen enempää kertonut. Nyt on ollut vähän turhan paljon kaikkea muuta mielen päällä, että liikkuminen ja syöminen on ollut välillä todella huonolla tolalla. Mutta tästä siis jatketaan. Olen jo suunnitellut, josko etsisin jostain kehonkoostumusmittaus paikan ja aloittaisin selvittämällä vähän pohjaa tälle kropalle. Jos siis tiedätte mitä tarkoitan. Mutta näin siis aloitetaan seuraava puoli vuodesta. Ehkä paremmin, ehkä annan armoa itselleni.

Mutta viime viikko, se alkoi jo maanantaina niin väsyneissä tunnelmissa että olisi mieli tehnyt jäädä noiden mun karvalapsien viereen. Ainut mikä maanantaissa oli hyvää, oli noiden rakkaiden karvalapsien nukkumatyyli. Siihen viereen olisi hyvinkin voinut jäädä. Ja koko viikko oli vähän mitä oli. Vetelin päiväunia, kun monta yötä meni huonoilla unilla. En muista milloin olisin kärsinyt näin huonosta unenlaadusta. Herään herkästi ja kun nukahdan, näen painajaisia. Ei siis kunnon unta ja harvase päivä meinasin torkahtaa rattiin. Päikkärit tuli viime viikolla erittäin tutuiksi. En todellakaan tykkää vetää niitä, mutta oli pakko.


Mulle tuli vahingossa melko pitkä tauko myös vitamiinien kanssa ja aloin maanantaina taas syömään niitäkin. On sinkki, magnesium, d-vitamiini ja uutena tuttavuutena kromi. Skeit suositteli sitä makeanhimon hillitsemiseen ja hisit vieköön, kyllä se taitaa siihen vähän auttaa. Siinä missä mulla tekee makeaa mieli jokaisen ruoan jälkeen, nyt en ole siitä pahasta kärsinyt. Ajatelin kuuriluontoisesti kokeilla sitä ja katsotaan onko kyseessä todella vaikutusta vai pelkkää plasebo olotila. Ainakin nyt on ollut jotenkin helpompi teetä vedellessä. Ei tee mieli saada samalla makeaa suuhun.




Viime viikolla oli muuten myös huulipunavallankumous. Kuinka moni otti osaa? Minä valitsin punaisimman punan, joka kokoelmastani löytyy. Ja kaiken lisäksi kestävä sellainen.
   Ja väsynyttä fiilistä taisi olla myös muillakin meidän perheenjäsenillä :D Nautittiin lämpimistä aurinkoisista keleistä pihalla ihan vaan oleskellen.
   Aah, tuoreet marjat. Kesän ensimmäiset mansikat ja kirsikat on nyt nautittu. Miten hyviä! Olin ehtinyt jo unohtaa. Mun aamupala lauantaina oli rahkaa, pähkinämysliä sekä mansikoita. Nams!

Mutta ne viikon liikunnat. Olen nauttinut hyvästä kelistä lenkkeillen. Se on kyllä tehnyt väsyneelle hyvää. En usko, että kunnon salirääkistä olisi tullut yhtään mitään näillä väsymysasteilla.

MA: -
TI: Kävelylenkki 1h5min 6,3km
KE: Kävelylenkki 1h5min 6,3km ; lyhyt kotivatsatreeni
TO: Kävelylenkki 1h25min 8,5km; lyhyt kotivatsatreeni
PE: - (muutto)
LA: - (muutto)
SU: ruohonleikkuu 1h30min + muita pihatöitä

Tuo meidän pururata hulluine mäkine on ollut viime viikon ihan kohtuullisessa kulutksessa. Ne mäet tappaa vaan joka kerta ja tuntuu niin ärsyttävältä, kun kunto ei tunnu kohoavan sitten laisinkaan. Mutta huikea treenipaikka se silti on.
Ja hitsi tätä meidän pihaa. Ruohonleikkuu menee ihan kunnon treenistä. Soijaa pukkaa ja voin sanoa, ettei tän pihan ajelu ole mikään nopea homma. Nytkin meitä oli kolme tyyppiä sitä vuorotellen ajamassa, eikä se ole vieläkään kokonaan ajettu. Päältäajettava ruohonleikkuri olis aika tosi kova sana. Ja pihahommat ei meiltä lopu. Et jos joku kaipaa päästä pihalle töihin, niin tevetuloa! Täältä löytyy puuhaa.


Ja tosiaan, kuten mainitsinkin, meni meillä perjantai ilta ja lauantai päivä muuttohommissa. Äiti ja isäpuoli muutti vastavalmistuneeseen rivitaloon ja siellä oltiin sitten apumiehinä. Kyllä tuo muutto on vaan oma rankka hommansa. Omanlainen treeni sekin ja jalkapohjissa tuntui kaikista eniten. Koko ajan seisten oltua.

Siinä se viikko siis oli ja humpsahti. Toivottavasti jaksan vielä viimeiset viikot työrintamalla ennen kesälomaa. Juhannuksen jälkeen otan lomalle lompsis ja viis viikkoa relausta.
Koitetaan tsempata siis sinne asti :)