Niin sitä sit ollaan menty lomassa jo yli puolen välin, mutta hyvällä fiiliksellä ollaan... ainakin vielä. :) Voi miten mulla onkaan ollut ihanaa ja tää lähes totaalinen netittömyys on tehnyt mulle hyvää. Mitä nyt välillä sähköposteja käynyt kurkkimassa ja täälläkin piipahdellut ihan vaan pikaisesti, mutta muuten oikeastaan netti on ollut pannassa. Tätä pitäisi varmasti tehdä joskus muulloinkin, sillä nyt mulla on sellainen postausinto päällä, että oksat pois. Ongelmaksi tulikin, että mistä sitä oikein aloittaisikaan? :D Liikaa juttua ja mut tuntien yritän tunkea kaiken tuutista ulos yhdellä kertaa. :D Mut jos otettais tää paluu vähän rauhallisemmin ja kertoisin vaan pääpiirteittäin, että mitä sitä onkaan tässä tullut tehtyä.


Ensimmäinen lomaviikko meni tosiaan ihan täällä kotosalla, mutta meille tuli rakkaat serkkutyttöni (joista toinen on siis myös kummilapseni) itä-Suomesta viettämään omaa lomaansa meille. Viikko meni siis tyttöjen kanssa touhutessa. Mentiin tukka putkella paikasta toiseen ja aika hurahti ihan kiitävällä vauhdilla. Enpä muista, milloin mulla olisi viimeksi ollut noin touhuntäyteistä :D Lintsillä ja Korkeasaaressa tuli käveltyä jalat ja kengät hajalle :D Rannalla sai yhtenä päivänä hengähtää, mutta ratsastuskerroilla sai taas talsia omat jalat rakoille tyttöjä talutellessa. Mutta siis niin mahtava viikko tyttöjen kanssa ja ensi kesälle sovittu samanlainen viikko. Minttu, vanhempi tytöistä, olisi tullut vielä täksikin viikoksi meille, mutta takaisin menoa ei saatu järkättyä sopivasti. Mä lähdin sitten sunnuntaina viemään yksin tyttöjä takaisin kotiinsa, kun Niksu oli reissun päällä.



Palasin sitten viime sunnuntaina sukuloimasta viikon jälkeen itä-Suomesta ja sain ihan järkyttävän kaipuun sinne takaisin jo seuraavana aamuna. Ikävä jäi kaikkia rakkaita sukulaisia, eikä tuo viikko riitä mitenkään kaikkien näkemiseen. Aika on ihan pyllystä, mut jätän sen purnaamisen jo heti alkuunsa. Kun toisesta ikävästä selvittiin, niin toinen saatiin. Ikävöin siis Niksua ihan hirmuisesti, hän kun oli poikien kanssa Norjassa autotapahtumassa. Me emme nähneet yli viikkoon ja ikävä oli ihan suunnaton. Jälleennäkeminen oli ehkä maailman ihanin. Sukuloidessa sitten tuli otettuakin ihan hirmuisen iisisti. Liikunnat oli ihan huippuluokkaansa! Kävelin sängystä ruokapöytään ja takaisin sänkyyn ja tämä joku sata kertaa päivässä. No ei nyt ihan, mutta siltä tuntuu :D Ja jokaisella kylässä käydessä oli niin herkulliset pöydänantimet, että johan siinä lihoi pelkästä katsomisesta. Miten sitä voi jättää maistamatta, kun toiselle tulee muuten paha mieli? Yritin kyllä ja heti sai kuulla, että onko tarjottavissa jotain vikaa :D Viikossa on tullut painoa lisää ihan järkyttävästi ja sain siitä kiitokseksi ihan jäätävän kokoisen kesämasun. Jep. Liikunnat on siis viime viikolta ihan miinuksen puolella ja syönnit ihan katossaan, joten eipä tuo ihme, että jotain muutosta on kehossakin tapahtunut. Turhaa siis laittaa pelkkää viiva taulukkoa, mutta näin siis pääsi käymään.

Ma - Su: -------

Nyt onkin sitten seuraavana tekolistalla tän kesämahan hävittäminen. Mutta miten se onkin niin vaikeaa taas aloittaa sitä liikkumista? Aamulenkille kun pitäisi lähteä, kutsuu peti niin houkuttelevasti, etten ole jaksanut nousta ajoissa ylöskään. En muista milloin olisin nukkunut näin paljon! Joka yö varmaan kymmenisen tuntia. Ihme ettei mulla ole ollut järkyttäviä päänsärkyjäkään, mutta siis onneksi ei! Mutta nyt siis kaivattais ehdottomasti sellaisia tsemppipuheita, että pääsen takaisin raiteille ja tän kesämahan sulatteluun. Oikein oksettaa katsoa itseään. Peiliäkin olen karttanut ihan kiitettävästi.



Ja rahaa on palanut. Jos ei johonkin touhuamiseen, niin sitten shoppailuun. Sain tänään kuvattua melko pitkälti kaikki ostokseni, mutta niiden julkaisussa meneekin sitten toinen tovi. Onneksi olen tehnyt hyviä löytöjä alennuksista, etten ole kuluttanut omaisuuttani uusiin kalliisiin vaatteisiin. Ja pitihän sitä täytettä taas vaatehuoneeseen saada, kun vanhoja vaatteita sain lahjoitettua Mintulle. Lisääkin sitä saisi tyhjentää kyllä vielä, että nuo kaikki uudet mahtuisi sinne kunnolla. Hups! Vai pitäisikö saada vaan tilavampi vaatehuone, sekin kyllä auttaisi asiaan. Ja ainiin, se makkariremontti tosiaan valmistui ja olen niiiiiiin rakastunut tuohon meidän makkariin. Takaisin kotiin palauttuani olen vähän väliä käynyt ihailemassa sitä ja nykyisin siellä tulee vietettyä aikaa enemmänkin. Se taitaakin olla nyt meidän viihtyisin huone kaikin tavoin. Ihan muutamaa pikkusilausta vaille valmis esittelyyn teillekin. Jonkun pitäisi vaan järjestellä tavarat paikoilleen ;)


Mutta kyllä tää lomailu vaan on ihanaa. Lomaa pitäisi olla oikeasti enemmänkin, sillä musta on tuntunut oikeasti pitkästä aikaa siltä, että mä olisin onnellinen. Sillein niinkun tosi tosi onnellinen. En muista, milloin mulla olisi ollut tällaista tunnetta viimeksi. Vanhat lapsuuden maisemat sai hymyn nousemaan korviin, vaikka samalla tuli kovin haikeakin fiilis. Mummoa tuli ihan hirmuinen ikävä ja haudalla käydessä pääsi itkukin. Ikävä on edelleen ihan suunnaton. Vaikka haikeita fiiliksiä tuli koettua, niin samalla tajusin sen, kuinka onnekas olenkaan saadessani syntyä tällaiseen sukuun. Harmittaa vaan se, että meillä on niin iso suku, ettei kaikkien kanssa vaan tule pidettyä niin paljon yhteyksiä. Mitä viimeksi äidin kanssa yritettiin käydä kaikki sukulaiset läpi, niin muistaakseni lähemmäs sataa päästiin. Pitäisikin tehdä laskennat uusiksi, sillä lisäähän näitä rakkaita on sen jälkeen päässyt syntymään. Mutta ne kaikki ihanat lapsuuden paikat. Lempi uimapaikat, leikkimökit, maisemat ja ihmiset. Se onnellisuus minkä löysin, on ollut niin ihanaa. Ei näitä asioita jaksa miettiä silloin, kun on töistään väsynyt ja muuten vain äreä. Olen kyllä ihan sitä mieltä, että ihmisen pitäisi saada lomailla enemmänkin. Tämä tekee sielulle hyvää :)



No jopas meni syvälliseksi. Mutta tämmöistä siis täällä viimeiset pari viikkoa. Nyt yritän oikeasti palailla tänne blogimaailmaan vähän tiiviimmin takaisin, sillä pitäähän mun nyt saada tietää, että mitä teillekin kuuluu. Parissa viikossa kun on varmasti ehtinyt tapahtua vaikka mitä! Pakko päästä siis lukemaan teidänkin ihanuuksien kuulumisia ja teillä joilla ei ole blogia, olisi kiva kuulla, että mitä teillekin kuuluu? Miten kesä on teillä sujunut? :) Mutta siis täällä taas ollaan ja koetetaan palailla maan pinnalle! :)