Yök, mikä olo mulla on nyt. Puoli päätä ihan puutuneena, kieli tuntuu niin tyhmältä ja puhuminen ihan sössötystä. Mutta pikku hiljaa puudutuksen haihtuessa, tunnen kipua puudute kohdassa. Mun hammaslääkäri ei ollut mikään hellin otteissaan. Mies hammaslääkäri otti ilmeisesti tehtäväkseen poistaa mun hammaslääkäripelon. "Nyt tunnustelen ja mietit koko ajan mitä sun suussa tehdään. Ei tää mikään oikeasti satu, vaan se on sun mielikuvitusta." Helppohan toisen on siinä mölistä ummet ja lammet, kun pelko on ollut vuosia. Itse poraaminen ja paikan laittaminen ei tietenkään enää puudutuksen jälkeen tuntunut miltään, mutta se puudutteen laitto. Iyh! Ikinä, koskaan aiemmin mulla ei ole laitettu noin pitkään puudutetta yhteen ja samaan kohtaan, eikä kukaan koskaan ole ollut myöskään noin kovakourainen. Vertakin kuulemma mun suusta tuli, mutta eipä ne koskaan valaisseet mua siitä yhtään enempää. Soitin Annellekin vielä, niin sain kuulemma sen kettumaisimman hammaslääkärin meidän pitäjästä. Very nice sanoisinko. Ei sillä, nyt on hampaassa väliaikainen hoitopaikka ja seuraavaksi pitäisi varata aina kunnon hoitoon. Nyt tästä ei voi enää luistaa. Ja tiedättekö, mä varasin samalla ajan ihan vain tarkastukseen, että sais tän koko kaluston kuntoon. Hullu minä, mutta en mä kestä hammaskipuakaan.


Toivottavasti tää puudute nyt vaan loppuis nopeesti, että pääsen syömään. Ihan hirmuinen nälkä, kun sängystä suoraan siirryin hampilääkärin penkkiin. Nopeasti sain ajan. Soitosta tais mennä 30min omaan vuoroon. Eikä mulla kestänyt siellä kuin 20 minuuttia, joten nopeastihan se oli ohi. Kiva kokemus se ei todellakaan ollut, mutta onpahan takanapäin. Vaikka kauhulla jo odottelen niitä uusia kertoja jo :O

Nyt mä taidan kyllä lähteä ratsastamaan ja työntää hammaslääkäri ajatukset jonnekin suolle. Huh hei vaan vielä kerran.