Meinasin heittää pirjot työterveyslääkärin lattialle. Teki niin pahaa, kun labrahoitaja pyöriteli paria näytetukkoa kurkussa. Kestä vielä hetki. Viimeinen pyöräytys teki oikeasti jo pahaa ja mahanpohjassa pyöräytti. Pakko kyllä kehua työterkkaria. Menin vastaanotolle, kävin labrassa ja sain tulokset. Tässä kaikessa kesti kaikenkaikkiaan 20minuuttia. Ei paha laisinkaan! Tälleen nää lääkärikäynnit sais aina mennä. Mutta ei huolta, nielussa ei ollut tulehdusta. Pahasti verestävältä kuulemma näytti, joten lääkäri uskoi olevan kipeä. Saikkua tuli loppu viikko. Tai mun tapauksessa ihan vain etäpäiviä. Lepoa ja buranaa, se on kuulemma hoito tähän tautiin. Ilmeisesti ihan vain kesäflunssaa, sitä on kuulemma liikkeellä. Ärsyttää vain, kun tuppaan aina näinä juhlapyhinä olemaan kipeä. Joulunakin oli paha lentsu. Onneksi tästä selvitään, mutta harmittaa tietty. Päikkärit on maistuneet todella hyvin ja heräsinkin tuossa jokunen hetki sitten parin tunnin unilta. Edelleen nukuttaa, joten kohta voin hyvillä mielin kömpiä takaisin peiton alle.

Mun mielestä päikkärit on ihana hetki muutenkin. Meillä Tare ja Cata nukkuu yöt erillään meistä. Tare nukkuu meidän pikkumakkarissa ja Cata kodinhoitohuoneessa. Me ollaan molemmat niin herkkäunisia, että ei vain pystytyä nukkumaan noiden meidän karvalasten kanssa. Tare kuorsaa, Cata leikkii ja kiusaa muuten vain, sekä meitä että Tarea. Pakko oli siis tehdä järjestely, että kaikki saiai nukuttua. Mutta päikkärit onkin sit eri asia. Mä en oikeastaan osaa nukkuakaan niitä, jos karvakaverit ei ole vieressä. Tare nukkuu jalkovälissä ja Cata ihan vain päällä, joko mahan tai kyljen. Molemmat nukkuu silloin niin hiljaa, ettei tiedä olevankaan. Lämmittävät vain ihanasti, meidän pienet karvavauvat. Ja tiedättekö, näistä kaveruksista on tullut ihan erottamattomat. En olisi kyllä ikinä uskonut.

Cata täyttää nyt Juhannuksena kaksi vuotta, tuo meidän pieni rääpäle. Puolitoista vuotta on siis takana yhteistä eloa ja vaikka edelleenkin kissoja hieman pelkään, ei onneksi omaa kattimusta tarvitse. Me Niksun kanssa oltiin todella epävarmoja, miten Tare ja Cata tulisi koskaan pärjäämään keskenään, on meidän epävarmuus poistettu sen tuhannen kertaa. Näähän on ihan parhaat kaverit ja niistä näkee, miten ne ikävöi toisiaa, jos ovat olleet vähän turhan kauan erossa. Cata hoivaa Tarea nuolemalla, leikkihyökkäilee päälle ja Tare tekee samaa. Sydän aina heltyy näitä kahta katsellessa. Ja nauraa on saanut kanssa paljon! Harmi, ettei näitä temellyksiä ole saanut kameralle tallennettua. Nämä meinaan aina lopettaa leikit, kun kameran kaivaa esille.

Pihallakin ne touhuilee hommia yhdessä. Ajattelinkin pistää teille kuvapläjäyksen eräältä ihanalta kesäpäivältä. Saanen muuten kysyä, mihin ne hävisi? Nytkin istun viltin alla, lämpötossut jaloissa. Ihan kuin tää vilustuminen ei olisi jo tarpeeksi...


Siellä nuo kaverukset varjossa hengaili, kun me tehtiin pihahommia. Cata tietysti on narunpäässä, se kun lähtisi lipettiin alta aikayksikön. Tare taas pyörii useimmiten ihan jaloissa, kun on vapaana pihalla. Kauas se ei ainakaan lähde, jos silmistä katoaa.













Meidän karvavauvat <3 Me toivotellaan teille kivaa tiistain jatkoa ja kömmitään takaisin viltin sisään :)