Muksaa maanantaita ihanuudet!

Onkos Juhannuksesta selvitty? ;) Mä en oikein tiedä olenko ihan vielä. Univelkaa tuli napattua aika kiitettävä määrä. En huomannut sitä vielä juhliessa, mutta eilen illalla kun viimein ahterini sohvalle parkkeerasin, alkoi kamala pilkkiminen samantien. Ja tänäänkin on väsyttänyt, vaikka menin vielä ihan ajoissa nukkumaan. Vaikka sitä univelkaa kerrytinkin, loppui aika valitettavasti ihan kesken. Harmittaa ihan hirmuna! Veljen perhe oli meillä torstaista sunnuntaihin ja vaikka siinäkin oli melko monta päivää, jäi meillä vaikka mitä suunniteltuja juttuja toteuttamatta. Ei vain ehtinyt! Aina illalla huomattiin, että jopas aika sujahti ja lopulta sunnuntai tuli ihan varkain. Tyhmää, jos nyt näin suoraan saa sanoa. Meillä oli niin ihanaa, että tätä juhannusta tullaan kyllä muistelemaan kaiholla. Sanoisin tämän olleen yksi parhaimmista juhannuksista ikinä. Mutta tuo aika, kettu sen kanssa. Miten ihmeessä se aina sujahtaa niin kamalaa vauhtia? Mistä myös tietää, että on ollut liian kivaa ja ajan sujahtaneen? Omalla osallani siitä, että kuvia tuli napattua jopa huimat pari kappaletta! Kamera, puhelin ja kaikki muutkin vempaimet ovat olleet jossain unohduksissa ja ne pari hassua kuvaa tuli napattua keskellä yötä, kun nähtiin meidän pellolla olevan juhannuskokko.

Me nähtiin tänä vuonna kaksi kokkoa. Toisen sytyttäminen käytiin katsomassa ja tuo toinen bongattiin sitten keskellä yötä. Nyt on taas kerran pakko kehua tätä meidän talon sijaintia. Kyllä täällä näkee kaikenlaista :) Lapset taisivat myös nauttia kovasti meillä olosta. Pihalla olisi riittänyt tekemistä vaikka millä mitalla, mutta sää. Toinen iso miinus menee siis sille. Kylmin juhannus miesmuistiin. Vettä satoi vähän päästä ja juuri kun saatiin grillattavat vietyä pihalle, kannettiin ne salamana takaisin sisälle. Onneksi se ei tunnelmaa haitannut juuri yhtään. Seura oli parasta ja nyt me täällä Niksun kanssa ikävöidään. Kiitos Skeit ja veikka vielä kaikesta <3 Voisin höpöttää teille vaikka miten paljon meidän juhannuksesta, mutta kurjaa kun ei ole näyttää teille yhtään kuvia. Sanoin Skeitillekin, että nyt pitää muistaa kuvata mansikka-vaahtokarkkivartaat, niin sekin sitten unohtui. Ihanaa siis oli ja se oli ehkä se tärkein pointti :)

Liikunnat, sitähän mä en viime viikolla harrastanut sitten yhtään. Tai siis hyötyliikuntoja ei lasketa. Kurkkukipu alkaa olla selätetty, mutta ihan täysin terve en tunne vieläkään olevani. Tänään oli kuitenkin pakko jo mennä salille ja hämmästyin miten hyvää pieni lepotauko teki! Jaksoin tehdä ihan uudella voimalla ja painotkin tuntuivat nousevan kuin höyhenet konsanaan. Juhannuksena siitä kaikesta ruoan mättämisestä taisin kerryttää parisen kiloa, mutta nyt uudella energialla lähden niitäkin sulattamaan. 

MA-SU: lepoa

Mutta nyt kun taas mun univelat painaa, lähden tästä tekemään huomiset eväät valmiiksi ja taidan painua pehkuihin. Ainakin yritys on hyvä. Eikä mun aivot taida enää tuottaa mitään ymmärrettävää tekstiäkään, joten säästän teidän mun epämääräisilät höpinöiltä. :D

p.s. Tasan neljä viikkoa mun viiden viikon kesäloman alkuun :):):)