Mä pidän ruoanlaitosta melko paljon. Varsinkin tykkäisin leipoa, mutta kun ne kaikki leipomukset joutuisi syömään ihan yksi. Niin, Niksu kun ei kamalasti tuosta makeasta välitä ja mä en voi ahdata itseeni sitä määrää herkkuja, en vaan voi. Ja arkiruoanlaitossa olen tällä hetkellä niiiin jumahtanut ja tylsiintynyt samoihin ruokiin, että ei edes huvita tehdä ruokaa. Enkä enää edes keksi mitä tehdä! Mutta kun sille päälle satun, että oikeasti teen jotain monipuolisempaa ruokaa, paneudun siihen ihan kympillä. Kuitenkin mulla on ollut yksi tavallinen, kovasti pitämäni ruoka, jota en ole kovinkaan montaa kertaa tehnyt. Nimittäin mannapuuro. Oi, niin hyvää! Sen maku vie lapsuuden muistoihin ja on muutenkin niin herkkua puuroa. Hitsit, kun sen tekeminen on ollut mulle aina melkoinen haaste. Oikeasti, tätä on niin noloa myöntää. En vain ole hallinnut koko puuron tekoa. Viimeisin yritys päättyi niin surkeasti, että ihan hävetti. Tästä teille taisinkin silloin jo kertoa. Onnistuin kiehauttamaan maidot yli ja pikaisen pelastusyrityksen vuoksi poltin oikean käteni melko pahastikin. Onneksi koko illan ja yön ajan kylmässä hauteessa ollut käsi säästyi pahemmilta vammoilta.

Tänään päätin haastaa itseni uudelleen manniksen tekoon ja tällä kertaa päätin onnistua. Olinhan saanut äidiltä parhaat vinkit puuron tekoon ja tiedättekö, mä onnistuin! En polttanut itseäni enkä puuroakaan pohjaan. Pakko oli vähän taputtaa itseä olkapäälle ;p


Kiitos äidin huippujen vinkkien, mä osaan tästä lähin tehdä mannapuuroa. Mannispaketin ohjeessa lukee, että lisää hiutaleet vasta kun maito kiehuu. Äiti vinkkasi, että hiutaleet voi laittaa jo aiemminkin, sitten kun maito on jo jonkin verran lämmennyt. Jes, kiitti äiti! Nyt voin syödä mannista milloin huvittaa :)

Onko teillä jotain ruokia, mitkä ei ikinä onnistu? ;p