Mä olen ihan hirmuisen eläinrakas ihminen. Olisin valmis ottamaan kotiinkin vaikka millaista karvakaveria, mutta Niksu pistää asiassa hieman hanttiin. Miks ihmeessä? :D Mutta mä pitäisin niin mielelläni maatilaa, josta löytyisi kaikkia ihania karvapalleroita. Onneksi tätä eläinhuumaa helpottaa aina, kun rapsuttelee näitä omia karvahanureita tai sitten lähtee viettämään aikaa kotieläinpuistoon. Olen käynyt melko monessa jo, mutta varmasti monta on vielä näkemättä. Serkkutyttöjen ollessa meillä kesälomalla, vietettiin me yksi iltapäivä Orimattilan Kotieläinpuistossa. Siellä me rapsuteltiin jokaista elukkaa, joka vähänkään tuli lähelle ja nautiskeltiin päivästä :) Oletteko valmiita kuvapläjäykseen? ;D

Hevosia Orimattilasta löytyy vaikka miten paljon ja siis samoiten tuolta kotieläinpuistosta. Kuvissa ei ole kaikkia hirnujia, mutta jokaisen luona viivyteltiin varmaan kymmenen minuuttia ellei pidempäänkin. Tämä alimmaisessa kuvassa oleva ruunikko oli ihan mun lemppari. Tykästyin siihen kamalan kovasti ja se taisi tykästyä muhun. Kulki perässäni aidan viertä ja nuoli mun käsiä :D Lapussa muistaakseni luki, että on kolme vuotias polle, mutta en enää muista. Olisin niin mielelläni ottanut kaverin meille asumaan :)


Minipossu, Tuksu nimeltään, oli kanssa niin ihana kamu. Siellä se röhisi ja otti rapsuttelut oikein mielellään vastaan. Sen nenu oli niin söpö <3





Kissoja, koiria ja pupuja ei ollut mahdollista silittää. Ne olivat kunnon kanaverkkojen takana. Harmi, oltaisiin me niitäkin ilolla rapsuteltu, mutta ymmärtäähän sen, että niillä pitää olla oma rauha. Eikä eläimiä tietenkään saa häiritä, jos ne eivät itse tule rapsuteltavaksi. Nämäkin kaikki olisin kyllä niin mielelläni kotiin ottanut mukaan :D




Sain niin hyvät naurut noista Riikinkukoista, Ridge ja Brooke, tännekö te karkasitte :D Yritin tytöille selittää ketä he ovat, mutta tämä taitaa iskeä vähän eri ikäluokkaan ;) Hanhia, kanoja ja kukkoja oli myös paljon. Me nimettiin Minttu kanakuiskaajaksi, ne meinaan vastasi Mintulle aina, kun hän potpotti niille :D





Masu puolestaan taas oli vuohikuiskaaja. Tuo valkoinen vuohi oli ihan kuin koira. Se vaati rapsutteluja ja oli meidän kanssa kamalan kauan. Ihana! Ja niin söpö, katsokaa nyt tuota pientä turpaa <3



Minä taas sain nimekseni possukuiskaaja. Tuo ihana pallukka vastasi aina röhinääni <3 Röhistiin juteltiin possun kanssa pitkät tovit ja rapsuttelin sitä joka puolelta. Ihana tämäkin! <3 Tämä se vasta voisikin muuttaa tuonne meidän takapihalle tonkimaan maata :)




Katsokaa tätä ehkä maailman suloisinta vasikkaa <3 Se oli niin pikkanen, ihan liian lutuinen ja ylisöpö pitkine silmäripsine <3 Tän mä tahdon kotiin. Se oli vielä niin ressukka, ujo ja vähän pelokas, mutta tuli silti silitettäväksi. Mun sydän suli tuolla pörröpikkaraiselle <3