Hurlum hei! Pääsinpäs työpaikalle asti, vaikka sänky tuntuikin pitävän mut otteessaan oikein tiiviisti aamulla. Viikonloppu sit hujahti ohi oikeasti ihan silmänräpäyksessä. Mun silmät oli meinaan kiinni lähes koko ajan. En muista milloin olisin nukkunut niin paljon kuin viime viikonloppuna. Unta riitti ja aina kun nousin hetkeksi hereille, olin valmista kauraa takaisin untenmaille. Siitä huomaa, että on oikeasti kipeä, kun vois vaan nukkua. Ja onneksi nukuin, nyt olo on jo melkein kohtuullinen. Mitä nyt tänä aamuna sain kaverikseni ällön kurkkukivun, mutta noin muuten elämä alkaa voittaa. Ehkä. Ei saa tietty nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Perjantain kuvion tiedättekin, lauantai ei siitä kovasti edes eroa. Mitä nyt uhkarohkeana lähdin käymään kaupassa. Olis pitänyt jättää väliin, tuntui että kuolen reissulla. Kyllä yksi kuume voi ihmisestä sitten viedä voimat. Sitten taas vaan nukuin ja nukuin. Illalla jaksoin sentäs hetken pitää silmiä auki ja katsoin vaakatasossa elokuvaa. Eilen onneksi jaksoinkin jo oikeasti jotain touhuta ja riemuitsin ihan tajuttoman paljon siitä, että meidän olkkari alkaa olla hissuksiin valmis. Vitsit vieköön. Pian näette tekin mitä siellä on tapahtunut :) Mutta viikonloppu, hiljaista siis oli.

Viime viikon treenitkin sitten tyssähti kuin seinään tämän taudin takia. Keskiviikon Kayla-treeneissä tuntui kroppa jo jotenkin omituiselta, mutta en osannut yhtään yhdistää sitä kipeäksi tulemiseen. Alku viikko vaikutti niin hyvältä, mutta toisin sit kävi.

MA: Kaylatreeni 25min
TI: Salitreeni 1h15min, kävelylenkki 1h 6km
KE: Kayla treeni 25min
TO: - (kipeä)
PE: - (kipeä)
LA: - (kipeä)
SU: - (kipeä)

Harmittaa niin vietävästi, että viime viikko meni suurimmaksi osaksi kipeänä. Mun treenibuusti sai kovan kolauksen tästä taudin ryökäleestä. Odotan vain koko ajan, että pääsen takaisin treenien pariin. Edelleen hämmästelen suunnattomasti sitä, miten ex-liikunnanvihaaja voikin yks kaks olla ihan koukussa siihen. Vaikka olen täällä aiemminkin listaillut treenailuja, on ne ollut listassa pakosta. Koska on ollut pakko laihduttaa, elää terveellisemmin, pakko, pakko... Nyt teen tämän oikeasti puhtaasta halusta. Ja siitä koukkuun jäämisestä. Tänään olisi taas mittailupäivä. Olen ihan satavarma, ettei kroppaan ole muutoksia tullut, ei siis ainakaan niitä miinuslukemia. Itse en edelleenkään näe peilistä mitään muutoksia, joten mittailu on oikeasti todella tärkeä juttu. Näkee konkreettisesti, mitä on tapahtunut. Yritän olla itselleni suopea ja olla välittämättä tänään tulevista tuloksista. Jatkan entistä suuremmalla buustilla kun olen tervehtynyt.


Oletteko te säästyneet vielä syksyn ihmepöpöiltä?