Mä olen kuumeessa ja teen kuolemaa. Ei hätää, ei tää mitään vakavaa ole. Ihan vaan sellaista sisustuskuume-kuolemaa. Tiedättekö? Sellaista kun palaa halusta sisustaa ihan hirveästi, laittaa kotia ihan uuteen uskoon, mutta matkalla on hidasteita. Ärsyttäviä sellaisia. Raha ja aika. Mistä niitä muuten saa lisää? Onko niille olemassa joku oma kauppa? Se tässä vasta ärsyttääkin, kun jo sielunsa silmin näkee, miten koti muuttuu ja pääsee hiljaksiin oikeuksiinsa. Eihän se kovin tyylikkäältä näytä noine värikkäine seinine ja ihmeellisine kuvioine. Korea ehkä, muttei tyylikäs. Ja tää kuume on korkealla. Niin korkealla, että unissanikin maalaan ja maalaan ja maalaan aina vaan. Silti koskaan ne keltaiset seinät eivät katoa. Sininen puskee aina valkean maalin läpi ja itken Niksulle, että mikä tässä on vikana. Aamulla kun herään, siinähän ne värit taas on. Pientä painajaista ilmassa? Vissiin.

Onneksi tähän on tulossa ja on jo jopa tullutkin muutosta. Kuten Instagramissa vilautin, on meidän olkkarissa jo tapahtunut jotain muutosta. Keltaiset seinät, ne alkaa olla muisto vain.

Ette kuule uskokaan, miten syvään huokaisin helpotuksesta, kun viimeinenkin telanveto oli tehtynä ja keltaisuus poissa. Niksu ahkeroi meidän katonkin valkoiseksi. Ilme muuttui ihan järkyttävän paljon! Vielä vanhana osana on tuo parkettilattia, joka sekin kyllä joskus tulee katoamaan. Ihan vielä ei ne aika ja raha riitä tähän hommaan. Kuvasta paljastuu myös jotain muuta, siitä en höpise nyt sen enempää, sillä Niksun mielestä se ansaitsee varmasti ihan oman postauksensa.

Vaikka seinien keltaisuus on okkarista nyt kaikonnut, on hommaa edessä vielä ihan kamalasti. Hommahan on tälle sisustuskuumeesta kärsivälle oikein ihana, mutta kun ääh, milloin saa laittaa? Ajattelin teille nyt vilauttaa vähän millaisesta sisustuksesta täällä nyt haaveillaan Pinterestistä löytämieni kuvien perusteella. Värimaailma siis ainakin käy varmasti hyvin ilmi.




Valkoista, harmaata ja mustaa. Se tuntuu nyt tällä hetkellä ehdottomasti omimmalta. Ja vaaleutta, vaaleutta ehdottomasti. Mustat huonekalut, paisti sohva, saa nyt jäädä historiaan. Vaikka me niitä kovasti edellisessä kodissamme rakastimme, on maku nyt vähän muuttunut. Tässä vielä siis muistutus, millaista meillä oli alle vuosi sitten, siellä meidän pikku rivarissa.




Olihan tuokin ihana, mutta mustat huonekalut vei kyllä niin paljon valoa pois. Ja se homma, että ne pysyi pölyttöminä. Voin paljastaa, että äiti saattoi muutamia kertoa viuhua meillä pölyrätti kädessä. Ja tuo maitokahviseinä. Se oli silloin se, nyt kaipaan jotain ihan muuta. Mulla on niin palava halu päästä laittamaan esineitä paikoilleen. Me ollaan asuttu remontin keskellä nyt oikeastaan koko kesä, että jotain jo haluaisi saada valmiiksi. On meinaan todella stressaavaa koko ajan olla kaiken sen romun ja epäsiisteyden keskellä. Mutta jes, jotain on siis jo tapahtunut. Pitäisköhän mun paljastaa teille mikä tilanne nyt on? En tiedä ;)

Mutta värimaailma teille nyt ainakin paljastui. Mä varmaan kuumeilen vielä todella kovaa tässä ja saan hermoromahduksen, mutta kaippa se siitä. ;)