Tänään olis tehnyt todella kovasti mieli vain jäädä peiton alle ja jatkaa unia. Näin kamalia painajaisia koko yön ja nukuin todella levottomasti. Unessa oli koko ajan läsnä kuolema ja menetys. Kamalan ahdistavia unia. Heräsin ehkä joku sata kertaa ja sen kyllä huomasi aamulla, kun kello soitti - väsymys oli sen mukainen. Olin niin väsynyt, että nukahdin työpisteellenikin. Sit pitikin lähteä happihyppelylle ja onneksi loppu päivä oli niin kiireinen, ettei väsymystä edes ehtinyt ajatella. Reippaana kuitenkin kävin tekemässä salitreenin ja pakko sanoa, että se teki kyllä ihan hyvää. Sai purkaa paineita niihin laitteisiin ja kidutinkin itseäni oikein urakalla. Voi olla, että simahdan ihan piakkoin ja hyvä vaan. Josko ensi yönä painajaisetkin tajuaisi pysyä poissa.

Liikunnat ovat sujuneet ihan kivasti. Mun tavoitteet kasvaa ja vaikka en kamalasti vieläkään tuloksia näe, sanoi PT näkevänsä. Onneksi edes joku. Mä en ole ikinä ollut näin päättäväinen minkään asian suhteen ja tää on mulle outoa. Mä olen päättänyt, että saan sulatettua tämän uimarenkaan pois. Saisin kiinteytettyä koko kropan ja aijon taistella tämän eteen niin paljon kuin tarve vaatii. Ainakin siis vielä mulla on taistelutahtoa ja musta tuntuu, että se koko ajan vielä lisääntyykin. Mä aijon päästä mun tavoitteeseeni ja sen yli! Oli ne tulokset nähtävissä sitten vasta ensi kesänä, mutta mä saan ne tulokset kuitenkin aikaiseksi. Mä olen päättänyt.

Syömisetkin on menneet tosi jees. Lauantai on edelleen mun herkkupäivä ja silloin olen antanut itselleni vapauksia herkkujen suhteen. Ei ole mitään todella pahaa tapahtunut, vaikka voisin kyllä harkita  herkkupäivien vähentämistä kahden viikon väleihin. Juhlissakin olen tehnyt poikkeuksia. Ei se herkuttelu kuitenkaan maailmaa kaada. Mä en todellakaan ole liian nipo, sillä mä haluan pystyä silti koko ajan nauttimaan siitä mitä teen. Okei, tulokset tulee sata varmasti hitaammin kun pidän löysäilyjä, mutta muuten tästä hommasta menee kokonaan into. Mä kun olen edelleen ihan kamala herkkupepa, olisi kaikesta totaalikieltäytyminen mulle ihan liian vaikeaa ja sitten pelkään sössiväni koko homman.

Syömiset ovat olleet paljon proteiinipitoisempia kuin ennen. Peruna, pasta, riisi ja leivät ovat mulla tällä hetkellä niin minimissä kuin olla ja voi. Pottua olen syönyt viikonloppuisin, pastaa ja riisiä en ollenkaan ja leipää tai patonkia salaatin kanssa. Olen oikeasti niin ylpeä itsestäni, että jaksan kiinnittää niin paljon huomiota syömisiini. Syömisten lisäksi mä käytän siis lisäproteiinia salin jälkeen ja aamuisin vedän huiviin magnesiumia, sinkkiä, D-vitamiinia, Möllerin tuplaa sekä uutena tulokkaana vihreätee kapseleita ja CLAta.


PT suositteli mulla tätä komboa, koska mä olen niin huono syömään pähkinöitä ja avokadoa, että CLAsta saa hyviä rasvoja ja vihreä tee kapselit taas auttaa kiinteytymään. Mulla on nyt jo jonkin aikaa näiden testausta takana ja pakko sanoa, että mun mielestä nämä on tehnyt muutoksia mun kropalle. Ihan kuin rasva olisi lähtenyt helpommin palamaan. Ei nää ainakaan pahaa ole tehneet, joten jatkossakin nämä taitaa pysyä mun aamun napeissa.


Robin Hoodista sai tällaisen tuplateho paketin 27,90€, kun normaalist kaupassa maksaa yksittäin sellaisen 18€. Säästöä siis teki. Mukana tuli tuollainen kirjanen sekä rasvaprosenttimittari, joka on mun mielestä ihan yhtä tyhjän kanssa. On testattu, mutta kaappiin jäi. Mutta jos joku siis mielii, niin ainakin Robbarista tällaisen setin saa :)


MA: Salitreeni 1h25min
TI: Salitreeni 1h30min
KE: Pyöräily 50min 14km, kävelylenkki 40min 4km
TO: Salitreeni 1h
PE: - (shoppailua 3h)
LA: Kävely/hölkkälenkki (ehkä noin 3km 50min, Skeit avita vähän ;D)
SU: Salitreeni 1h20min


Lauantain lenkki tehtiin veljen perheen kanssa, kun käytiin uittamassa heidän vasikankokoista koiraa. Lapset pyöräili reippaasti ja täti sai sitten juosta heidän perässä ;) Hyvää hyötyliikuntaa. Nautin pyöräilystä myös kovasti ja nyt odottelenkin, että aurinkoiset kelit palaisivat, että pääsen taas sutkuttelemaan.

Mutta joo, nyt ei enää kestä silmät auki, joten siirryn punkan puolelle. Ihanaa alkanutta viikkoa! Enää kolme viikkoa lomaan!!!

Mä en oikein ole ollut postailu tuulella viikonloppuna. Mä olen ollut melko murheellinen eikä sen vuoksi oikein ole ollut jaksamista kirjoitellakaan. Olen itkenyt aikalailla, mutta onneksi on ollut ihania ihmisiä ympärillä piristämässäkin. Mä olen todella huolissani eräästä läheisestäni, mutta en viitsi puida asiaa silti täällä sen tarkemmin. Hän on kovin kipeä ja mä murehdin siitä ihan hirmuisesti. Nähtiin perjantaina tunnin verran ja se auttamattomuuden tunne mikä mut valtasi, oli ihan kamala. Voi jos voisin, ottaisin hänen kivut ja sairauden itselleni, vaikka tiedän ettei hän niitä minulle tahtoisi antaa. Tavallaan toivon, että voisin purkaa asiaa tarkemminkin, purkaa omaa mieltä, mutta pitää kunnioittaa toista ja hänen toiveitaan. Mutta tiedätte siis, että täällä on murhetta.

Okei, taidan olla vähän väsynyt. xD Sain tässä äsken niin makoista naurut, kun olin kirjoittanut tuon ostikon valmiiksi ja kävin muokkaamaan kuvia. Sitten näin mitä olinkaan kirjoittanut... Kukkasia, kakkasia xD Joo, muta todella väsyttää. Rankka viikko takana, mutta huomenna vietän taas etäpäivää ja alkaa onneksi viikonloppu. Sekin kyllä alkaa olla jo ihan täyteen buukattu. Kurvailtiin tänään Anne-ystäväni kanssa Järvepään Puisto Blueseihin kasomaan meininkiä ja huomenna olisi tarkoitus körötellä sinne myös Sirja-ystävän kanssa. Me oltiin viime vuonna kolmistaan, mutta tänä vuonna aikatauluongelmien takia mä käyn kahdesti molempien kanssa. Ja sitten parannetaankin maailmaa teekupposten äärellä illalla :) Ja maailman parantimasta jatketaankin sitten lauantaina veljen ja Skeitin tykönä. Ehkä sunnuntai meneekin sitten lorvaillessa. Tai salilla :) Ihanaa kun on taas kivaa tekemistä tiedossa <3

Mutta onkos täällä ketään kukkatietäjiä paikalla? Me ollaan nyt porukalla hämmästelty meidän pihamaalle nousseita kukkasia ja äiti on tainnut tunnistaa niitä parhaiten. Tai siis ainakin hän heittää niille tosi uskottavia nimiä, jos ei oikeasti tiedä ;) Mä taidan tunnistaa pari hassua ja muuten mä ihan vain ihailen. Eihän niillä nimillä nyt niin väliä ole, silmäniloahan noista on :)


Meidän etupihalla on puolikuun muotoinen kukkapenkki ja sieltä on keväästä saakka noussut jos jonkinmoista kukkasta. Narsissit ja tulppaanit ovat tietenkin jo nuukahtaneet, mutta nyt kukkapenkki vasta näyttääkin upealta. Se rönsyilee vaikka millaisia ihanuuksia.




Näitä puna-oranssisia upeuksia mä sanon liljoiksi. Niiltä ne ainakin näyttää. Todelisuudessa ei pienintäkään käryä, mikä tuo kukkapenkin korkein kukka oikein on.


Samalla nimellä kulkee tämä ylempää pienempi ja erilaisella varrella oleva keltainen kukka. Se on liljan näköinen. Joo, tunnistan kukat huikeen hyvin.


Tätä mä ehkä uskaltaisin väittää pelargoniaksi, nuppussa olevaksi tosin vielä. Olen nähnyt muissa blogeissa ja kovin samalta näyttää :D Kovasti odotan noiden aukeamista.
EDIT: Ja siis niin, pionihan tämä on ja tiesin sen. Aivopieru väsyneeltä :D


Sit on tällainen rönsyilevä pieni valkea kukkakasa. Olkoot vaikka valkolaisia :D


Sit on joku tällainen ufokukka. Tosi omituinen. Ei mitään tietoa.


Äiti sanoi näiden pitkän heinänomaisten kukkasten olevan iiriksiä. Kuulostaa kivalle, sopii mulle ;D Näitä meidän pihalta löytyy vaikka mistä kulmista.


Viimeisenä sitten vielä puska, joka on ehkä mielestäni pihamme kaunein. Alppiruusu, tän mäkin tiedän :)

Onko yhtään tuttuja kukkia teille? Saa valottaa, jos tietää :)

Mä katson aina vähän kateellisena muiden upeasti koristeltuja kynsiä. Miten ihmeessä te osaatte? Mulle kun välillä tuottaa ihan vain kynnen lakkauskin ongelmia. Lakka on kynsinauhoilla ja parhaassa tapauksessa ihan koko sormella. Ehkä mä vähän olen tässä harjaantunut, mutta se koristelu. Koetan keksiä aina mahdollisimman helppoja koristuksia, eli glitterlakkaa kärkiin tai yhteen-kahteen sormeen. Siinä se. En vaan hallitse. Onhan mulla nuo leimausvehkeetkin, mutta sekin tuntuu niin suurelta vuorelta ylittää. Jostain sain päähäni kuitenkin pinttymän pilkuista ja niitä oli testattava. Kuulakärkikynän pää oli apuna ja tällaisen lakkauksen sain aikaiseksi.



Oli alkuun kovasti hakemista, miten noista pilkuista saisi sopivia. Pikkuhiljaa kynnestä toiseen edetessä homma helpottui ja aloin löytää sopivan taktiikan lakkapilkun teolle.

Vinkki 1 - älä pyörittele kynällä pilkkua isommaksi. Siitä ei tule pyöreää vaikka kuinka yrität. Ja kuulakärkikynän kanssa saat vielä piirroksenkin aikaiseksi.

Vinkki 2 - ota lakkaa tarpeeksi siihen kuulakärkikynän päähän. Muuten saat taas sinisiä piirroksia aikaiseksi.

Vinkki 3 - mitä hennommin lasket pisaran kynnelle, sitä pienempi siitä tulee.

Vinkki 4 - testaile ja testaile :D



Lakkaukseen käytin Essien Lovie Dovieta sekä L'oréalin 819 hopeaa lakkaa. Mielestäni kiva kombo. Päällä tietysti vielä pikakuivattajaa. Kynnet viilasin pitkästä aikaa pehmeämpään muotoon. Mulla oli niin monesta kynnestä haljennut sivut ja näin sain kaikista vähän edes samantyyliset. Eipä nääkään pahat ole, vaikka tykkäänkin enemmän kantikkaista kynsistä.


Mutta mitäs raati sanoo amatöörin pallukkakoristuksista? Jätänkö leikin suosiolla sikseen ja jatkan koristelua niillä glitterlakoilla? :D

Olen ikävöinyt jo vaikka kuinka pitkään kunnon meikkauspaikkaa ja kunnon säilytystä rakkaille kosmetiikoilleni. Ainakin vielä toistaiseksi on tyydyttävä tuohon hassusti vihreäksi maalattuun vessaan ja säilytettävä mun aarteet siellä miten sinne mahtuvat. Ei ole kovin ihanteellinen paikka säilytykselle tällä hetkellä saati yhtään ihanteellinen valaistus meikkaamiselle. Mä olen kovasti pähkäillyt jo sitäkin vaihtoehtoa, että tekisin itselleni meikkauspisteen meidän pikkumakkariin, mutta vielä toistaiseksi olemme molemmat sitä mieltä, että se tulee pysymään vierashuoneena. Mutta oih ja voih, miten näen jo sieluni silmin sellaisen ihanan meikkauspisteen siellä. Tai ei siis vessassa ole mitään vikaa sinänsä, olihan meidän edellinenkin vessa ihan mahtava paikka, mutta kun tämä nykyinen... Kyllähän te jo tiedätte tai jos ette, niin kurkatkaa täältä "uusi ja täältä näette vielä meidän vanhan kodin remontoidun vessan. Jotain kuitenkin on pakko pikkuhiljaa tehdä ja ennen remontointia voi kuitenkin hommata jotain nättejä säilytysjuttuja.

Me täällä vietetään ihanaa Juhannusta kera veljeni perheen. Ollaan käyty kasaamassa kokkoa ja odotellaan iltaa, jotta nähdään sen sytytys ja roihuaminen. Täällä blogissa saattaa olla nyt hetken hiljaista, keskityn meinaan täysillä lasten kanssa touhuiluun. Halusin vain tulla toivottamaan teilel murmeleille ihan mahtavaa Juhannusta! Viettäkäähän kiva jussi ja nauttikaa <3

Mä oon rättipoikki. Vaikka olenkin tehnyt hommia tänään etänä kotosalla, on mulla ollut ehkä vuoden kiireisin päivä. Jouduin painamaan vielä kolme tuntia överiä. Tää oli todella harvinaista, sillä mun harvemmin tarvii ylitöitä edes tehdä. Tää Juhannus vaan toi kamalat kiireet mukanaan. Ja mitä muuta, no 10 kuvaa kesään haasteen viimeisen kuvan. Hassua, nyt on kymmenen kuukautta kestäneen haasteen loppumetrit menossa. Eli mennään suoraan asiaan, ennen kuin simahdan tähän näppikselle.


Vihreetä, vihreetä ja vihreetä <3 Ihanaa! Huomatkaa heti ikkunan alle ilmestynyt puska. Sitä ei ennen ole ollut. Kesä tuo mukanaan kaikkea ihanaa ja huomenna teille ajattelin muutamia juttuja näyttää. Mutta ihan vielä näin asiasta kukkaruukkuun. Tietääkö kukaan, mitä noille pienille havupuille pitää tehdä, kun latvat on ihan kuolleet. Saako ne leikata pois vai herääkö ne tuosta vielä henkiin?

Tässä vielä vertailut.


Näihin kuviin ja tunnelmiin lopetetaan siis haaste. Oli kyllä kiva seurata, miten luonto muuttuu kymmenen kuukauden aikana. Mutta tää vika kuva on ehdottomasti paras :)

Meinasin heittää pirjot työterveyslääkärin lattialle. Teki niin pahaa, kun labrahoitaja pyöriteli paria näytetukkoa kurkussa. Kestä vielä hetki. Viimeinen pyöräytys teki oikeasti jo pahaa ja mahanpohjassa pyöräytti. Pakko kyllä kehua työterkkaria. Menin vastaanotolle, kävin labrassa ja sain tulokset. Tässä kaikessa kesti kaikenkaikkiaan 20minuuttia. Ei paha laisinkaan! Tälleen nää lääkärikäynnit sais aina mennä. Mutta ei huolta, nielussa ei ollut tulehdusta. Pahasti verestävältä kuulemma näytti, joten lääkäri uskoi olevan kipeä. Saikkua tuli loppu viikko. Tai mun tapauksessa ihan vain etäpäiviä. Lepoa ja buranaa, se on kuulemma hoito tähän tautiin. Ilmeisesti ihan vain kesäflunssaa, sitä on kuulemma liikkeellä. Ärsyttää vain, kun tuppaan aina näinä juhlapyhinä olemaan kipeä. Joulunakin oli paha lentsu. Onneksi tästä selvitään, mutta harmittaa tietty. Päikkärit on maistuneet todella hyvin ja heräsinkin tuossa jokunen hetki sitten parin tunnin unilta. Edelleen nukuttaa, joten kohta voin hyvillä mielin kömpiä takaisin peiton alle.

Mun mielestä päikkärit on ihana hetki muutenkin. Meillä Tare ja Cata nukkuu yöt erillään meistä. Tare nukkuu meidän pikkumakkarissa ja Cata kodinhoitohuoneessa. Me ollaan molemmat niin herkkäunisia, että ei vain pystytyä nukkumaan noiden meidän karvalasten kanssa. Tare kuorsaa, Cata leikkii ja kiusaa muuten vain, sekä meitä että Tarea. Pakko oli siis tehdä järjestely, että kaikki saiai nukuttua. Mutta päikkärit onkin sit eri asia. Mä en oikeastaan osaa nukkuakaan niitä, jos karvakaverit ei ole vieressä. Tare nukkuu jalkovälissä ja Cata ihan vain päällä, joko mahan tai kyljen. Molemmat nukkuu silloin niin hiljaa, ettei tiedä olevankaan. Lämmittävät vain ihanasti, meidän pienet karvavauvat. Ja tiedättekö, näistä kaveruksista on tullut ihan erottamattomat. En olisi kyllä ikinä uskonut.

Cata täyttää nyt Juhannuksena kaksi vuotta, tuo meidän pieni rääpäle. Puolitoista vuotta on siis takana yhteistä eloa ja vaikka edelleenkin kissoja hieman pelkään, ei onneksi omaa kattimusta tarvitse. Me Niksun kanssa oltiin todella epävarmoja, miten Tare ja Cata tulisi koskaan pärjäämään keskenään, on meidän epävarmuus poistettu sen tuhannen kertaa. Näähän on ihan parhaat kaverit ja niistä näkee, miten ne ikävöi toisiaa, jos ovat olleet vähän turhan kauan erossa. Cata hoivaa Tarea nuolemalla, leikkihyökkäilee päälle ja Tare tekee samaa. Sydän aina heltyy näitä kahta katsellessa. Ja nauraa on saanut kanssa paljon! Harmi, ettei näitä temellyksiä ole saanut kameralle tallennettua. Nämä meinaan aina lopettaa leikit, kun kameran kaivaa esille.


Pihallakin ne touhuilee hommia yhdessä. Ajattelinkin pistää teille kuvapläjäyksen eräältä ihanalta kesäpäivältä. Saanen muuten kysyä, mihin ne hävisi? Nytkin istun viltin alla, lämpötossut jaloissa. Ihan kuin tää vilustuminen ei olisi jo tarpeeksi...


Siellä nuo kaverukset varjossa hengaili, kun me tehtiin pihahommia. Cata tietysti on narunpäässä, se kun lähtisi lipettiin alta aikayksikön. Tare taas pyörii useimmiten ihan jaloissa, kun on vapaana pihalla. Kauas se ei ainakaan lähde, jos silmistä katoaa.













Meidän karvavauvat <3 Me toivotellaan teille kivaa tiistain jatkoa ja kömmitään takaisin viltin sisään :)

Enpä nyt oikein tiedä mitä sanoa. Tällä hetkellä harmittaa, murehduttaa ja oikeastaan ketuttaa aika vietävästi. Tulin sit vissiin kipeäksi. Tai olo on ainakin kuin jyrän alle jääneellä. Hassu muuten tuo sanonta. Eihän jyrän alle jäämätön osaa sanoa miltä se tuntuu. Mun olo on kuitenkin ihan pyllystä; niin voimaton, nuutunut ja huimaileekin välillä. Miten ihmeessä ihminen tulee kesälläkin kipeäksi? Eikö tästä voitaisi tehdä yleinen äänestys, että kesän ajaksi kaikki taudit voisi jättää iskemättä? Mä ainakin äänestäisin puolesta. Kurkkuun on muuttanut taas vaihteeksi kaktus ja lihakset tuntuu loppuun kulutetuilta. Nyt on pakko siis hengähtää ja paino sanalla pakko. Mä en meinaan malttaisi edelleenkään pysähtyä saati jättää salitreenejä väliin. Mutta nyt on pakko, kipeenä ei ole hyvä treenata. Lepäilyä on siis harrastettava, mutta tämän tekee hankalaksi se, että mun on töissä koulutettava itselleni kesätuuraaja. Töissä on jaksettava painaa täysillä ja tänään tuntui, että se tekee musta lopun. Tää on niin mälsää, niin mälsää. Paree olis tervehtyä juhannukseen mennessä!

Mä nyt kovasti lähtisin veikkaamaan, että tää vois olla joko vilustuminen tai pahassa tapuksessa joku nielutulehdus. Olenhan vissiin kertonut, että multa on poistettu nielurisat sellainen viitisen vuotta sitten? Ne siis poistettiin jatkuvien nielutulehdusten takia ja leikkaus oli yksi elämäni kamalimpia kokemusia tai tarkemminkin se parantuminen siitä. Ihan kamala kipu! Kurkkukipu kertaa tuhat, voitte siis vain kuvitella. Kaikki kurkkukivut on mulle siis ihan tuskaa ja nyt toivonkin, että tää menisi vain nopeasti ohi. Kannattaisikohan jo ottaa buranaa? Missä sitten olisin vilustunut? Veikkaan kovasti lauantain kylpyläreissua. Me saunottiin ja lilluteltiin Anne-ystäväni kanssa sellaiset kuusi tuntia. Kauhea hiki oli vielä päällä, kun kylpylästä poistuttiin ja pihalla olikin vastassa melkoisen kylmä ja märkä keli. Olotila voi siis olla tulosta siitä. Mutta en vaihtaisi hetkeäkään kylpyläreissusta pois. Oli niin ihanaa ja rentouttavaa! Tämä oli siis kolmas kerta kun Flamingo Spassa olen käynyt ja joka kerta olo siellä on niin mahtava! Suosittelen siis edelleen ihan satasella, että menkää kokeilemaan. Ei sitä usko, ennen kuin on nähnyt omin silmin. Pakko myös hehkuttaa Span yhteydessä olevaa hoitolaa ja sen henkilökuntaa. Niin ammattitaitoista ja ihanaa porukkaa, että siellä tuntee olonsa ihan kuninkaalliseksi :)

Eilen, eli sunnuntai aamua, kaktus sitten ilmoitti muutostaan ja mä olen eilen jo ollut ihan raato. Silti ahkerasti menin Niksu auttamaan tuonne meidän välikattoon. Olemme möyhänneet villoja talon reunoille, tarkastaneet ilmastointiputkia läpi ja tehneet huoltotoimenpiteitä. Villaeristettä tarvitaan monen monta senttiä vielä lisää, josko ensi talvena ei sitten tarttis palella. Meillä on ihan selkeästi lämpö karannut katon kautta pihalle, ei siitä noin 20 sentin villaeristeestä ole mihinkään. Oma hommansa ehdottomasti, mutta nyt tulee ainakin turvallinen mieli, kun putket on käyty läpi ja tiedetään missä kunnossa höyrysulku ja katto muutenkin on. Kosteutta ei ainakaan katonrajassa näy mikä on sis ihan huippu juttu. Puhallusvillaa ajateltiin välikattoon hommata tässä kesän aikana, eli remontti aloitetaan vähän tärkeämmästä jutusta kuin maalaaminen. Pakko sanoa, että mun mielestä ihan tylsää, koska en mä näe sitä muustosta konkreettisesti. Mutta pakko tehdä nämä kriittiset rempat ensin.

Tuli muuten tässä kirjoitellessa sellainenkin juttu mieleen, että olisinkohan ollut tulossa kipeäksi jo viime viikolla? Treeni kulki, mutta väsytti joka päivä niin vietävästi, että oli pakko jo nukkua päikkäreitäkin. Jotain mätää oli kyllä jo viime viikolla. Mä kun olen lopettanyt päikkäreitten nukkumisen kokonaan. Viime viikolla en vain pystynyt olla ilman. Treenit jäi siis vähän vähemmälle, mutta ei vain yksinkertaisesti enempää olisi jaksanut. Ehkä tää kunnon tauko tekeekin hyvää, mutta kun ei vain malttaisi.



MA: Salitreeni 1h25min
TI: -
KE: Salitreeni 1h
TO: Salitreeni 1h
PE: -
LA: - (kylpyläpäivä)
SU: - (kurkkukipu)


Nyt mä kyllä otan tän teekupin hyppysiini ja lähden lillittämään sitä oikein urakalla. Ehkä mä sorrun sihen buranaankin. Sehän ehkä vois jopa auttaa..
Mites teidän murmeleiden viikko lähti käyntiin? <3

Huh, onneksi on perjantai! Mun piti aloittaa tää viikonloppu kunnon päikkäreillä. Mua on väsyttänyt niin julmetusti koko viikon. Töissä on ollut vähän eri meiningit ja tulee olemaankin varmaan mun lomaan asti, joten energiat on kuluneet ihan eri tavalla. Olen toisinsanoen kuluttanut itseni ihan loppuun. Mun täytyy kouluttaa kesälomatuuraajani. On muuten kuluttavaa hommaa, kun pitää miettiä asiat niin selkeästi toista varten, itse kun hommat osaa tehdä vaikka unissaan. Vaikka olen nukkunut saman verran kuin aina, olen ollut kuin en olisi nukkunut viikolla lainkaan. Siis niin tööt olo! Onneksi tästä voi hilpasta sänkyyn ihan mikä hetki hyvänsä ja niin varmasti aionkin ihan kohta tehdä. Mun mielestä perjantaissa on ehdottomasti parasta se, kun voi lähteä nukkumaan milloin huvittaa eikä seuraavana aamuna ole pakko nousta ennen kukonlaulua. Sinne välllyjen väliin kömpii ihan erilaisella asenteella ja unikin tuntuu ihan paljon syvemmältä.


Me ajateltiin huomenna mennä Anne ystäväni kanssa taas hemmoteltavaksi. Meillä olisi ostettuna liput Flamingo Spahan ja huomisen suunnitelmissa olisi pelkkää altaissa lillumista, eri saunoissa löylyttelemässä sekä hyvää ruokaa syömällä. Tämän viikon jälkeen se tuntuu ihan huipulta suunnitelmalta. Pitäkää peukkuja, että saataisi vielä varattua jotain hoitojakin. Päätettiin meinaan vähän viime tingassa milloin mennään, eikä nyt olla varattu aikaa mihinkään. No, onneksi sekin on jo hemmottelua, kun sinne pääsee. Huominen päivä on siis varattu pelkälle nauttimiselle.


Pitää kerätä hurjat energiatasot huomenna koko ensi viikolle. Pitää jaksaa kouluttaa sekä Juhannus on jo ensi viikolla! Silloinhan pitää jaksaa valvoa koko yö, onhan se yötön sellainen. En malta odottaa, että saamme veljen perheen tänne meille yökuntiin. Ostoslistat on suunniteltu jo ja nyt me enää toivotaan huippuja kelejä koko Juhannus viikonlopulle! Suunnitelmissa oli mennä heittämään talvitukkikin pois, mutta ainakin toistaiseksi sääennusteet näyttää melko kurjiltä. Pidetään siis peukkuja, että tuulet kääntää suuntaa ja saadaan huimat helteet :)


Kuvista mun on sen verran mainittava, että tästä meidän etupihalta näkee useasti todella kaunita auringonlaskuja. Aurinko maalaa keittiön välillä ihan punaiseksi ja huvimajassa on kiva istuskella ja katsoa tuon möllykän painumista puiden taakse. Olen rakastunut meidän pihan maisemiin. Vaikka näkymä onkin oikeastaan pelkkää peltoa, on siinä oma taikansa. Välillä se on upean usvan peitossa ja välillä sillä käyskentelee eilaiset elukat. Tästä meidän talosta ja pihasta on tullut mulle niin rakas paikka.

Näiden ajatusten ja höpöttelyjen myötä haluan toivottaa teille ihanaa viikonloppua! Muistakaa nauttia ja levätä <3

Mä pidän ruoanlaitosta melko paljon. Varsinkin tykkäisin leipoa, mutta kun ne kaikki leipomukset joutuisi syömään ihan yksi. Niin, Niksu kun ei kamalasti tuosta makeasta välitä ja mä en voi ahdata itseeni sitä määrää herkkuja, en vaan voi. Ja arkiruoanlaitossa olen tällä hetkellä niiiin jumahtanut ja tylsiintynyt samoihin ruokiin, että ei edes huvita tehdä ruokaa. Enkä enää edes keksi mitä tehdä! Mutta kun sille päälle satun, että oikeasti teen jotain monipuolisempaa ruokaa, paneudun siihen ihan kympillä. Kuitenkin mulla on ollut yksi tavallinen, kovasti pitämäni ruoka, jota en ole kovinkaan montaa kertaa tehnyt. Nimittäin mannapuuro. Oi, niin hyvää! Sen maku vie lapsuuden muistoihin ja on muutenkin niin herkkua puuroa. Hitsit, kun sen tekeminen on ollut mulle aina melkoinen haaste. Oikeasti, tätä on niin noloa myöntää. En vain ole hallinnut koko puuron tekoa. Viimeisin yritys päättyi niin surkeasti, että ihan hävetti. Tästä teille taisinkin silloin jo kertoa. Onnistuin kiehauttamaan maidot yli ja pikaisen pelastusyrityksen vuoksi poltin oikean käteni melko pahastikin. Onneksi koko illan ja yön ajan kylmässä hauteessa ollut käsi säästyi pahemmilta vammoilta.


Tänään päätin haastaa itseni uudelleen manniksen tekoon ja tällä kertaa päätin onnistua. Olinhan saanut äidiltä parhaat vinkit puuron tekoon ja tiedättekö, mä onnistuin! En polttanut itseäni enkä puuroakaan pohjaan. Pakko oli vähän taputtaa itseä olkapäälle ;p


Kiitos äidin huippujen vinkkien, mä osaan tästä lähin tehdä mannapuuroa. Mannispaketin ohjeessa lukee, että lisää hiutaleet vasta kun maito kiehuu. Äiti vinkkasi, että hiutaleet voi laittaa jo aiemminkin, sitten kun maito on jo jonkin verran lämmennyt. Jes, kiitti äiti! Nyt voin syödä mannista milloin huvittaa :)

Onko teillä jotain ruokia, mitkä ei ikinä onnistu? ;p

Mä olen aika vähän pelännyt kaiken maailman öttiäisiä. Ampiaisia mä juoksen edelleen karkuun, jos on turhan lähellä. Kun muutimme rivitaloomme, alkoi mun siedätyshoito. Eihän kerrostalossa asussa joutunut oikeastaan näkemään muita kuin niitä viemäri öttiäisiä, mikä ikinä niiden nimi nyt olikaan. Nekin sai aikaan vilunväristyksiä ja nistin yleensä jokaiselta niiltä hengen. Rivari kun oli maan tasalla alkoi meillä näkyä paljon muitakin elukoita. Lapsena huomasin yleensä ne kaikkein isoimmat, mutta näin vanhemmiten olen nähnyt vaikka miten ihmeellisiä örkkejä. Ensin piti siedättyä hämähäkkeihin. Muistaako kukaan nähneensä Araknofobia-leffaa? Leffa, joka kertoi hämähäkkien yrityksestä vallata joku maatila tai jotain. En muista leffasta oikeasti juuri mitään, mutta se aiheutti mulle kaamean kammon noihin kahdeksanjalkaisiin. Rivarissa niitä sitten oli sisällä useampikin. Oikeasti, hyvä etten välillä hyppinyt seinille kun niitä vilisteli pitkin lattiaa. Vaikka on taru, että jos hämähäkin tappaa kuolee joku läheinen, olen mä alkuun niitäkin listinyt. Enpä enää usko siihen. Onneksi siedätyshoito on tehonnut enkä saa enää kamalaa slaagia hämähäkin nähdessä. En mä edelleenkään tykkää, että niitä on sisällä täällä kotona, joten joko siirrän pihalle tai muussa tapauksessa jotain vähän rankempaa.

Hämähäkit eivät ole kyllä enää pahimpia, vaikka tiedän että nekin puree. Niksua meinaan puri sellainen pari kesää sitten. Se oli melko iso spaideri, hanskan sisällä, ja kun Niksu laittoi hanskan käteen, puri hämppis. Se oli sen viimeinen teko. Mutta samalla tiedän, että nuo viheliäät tyypit pitävät ruodussa vähän noita muita öttiäisiä, on niiden hyvä antaa elää. Näkisitte vain, millaisia koppiksia, pitkähäntäisiä lentoörkkejä, tuhanjalkaisia yms. ötököitä täällä nykyisessä kodissa tai siis pihalla on. HYI! Viimeisin hämmästys oli melkoisen isokin örkki.


Vaikka olenkin ollut aina kovin kiinnostunut eläimistä, on näiden ötököiden tutkiminen jäänyt vähän vähemmälle. Lähtisin kuitenkin veikkaamaan, että kyseessä on ehkä yöperhonen? Vai? Tietäisittekö te?


Tämä sai kyllä vaihteeksi melkoiset vilunväreet aikaseksi. Niksu yritti tehdä lähempää tuttavuutta, mutta mä juoksin karkuun. Varmaan tyyppi on ihan vaaraton, mutta mä pelkään melkein kuollakseni. Muita örkkis kammoisia? :D