Viikko 45

maanantaina, marraskuuta 14, 2016

Turvonneet ja väsyneet terveiset täältä pallomahalta! Mä jo niin toivoin, että mä säästyin raskausajan turvotukselta. No, toiveeksi jäi. Viime viikon maanantaina turvotus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja siitä lähtien se on vaivannut vaihtelevin mittasuhtein. Välillä on turvottanut niin paljon, että ihan niveliin sattuu ja välillä sellainen melko huomaamaton turvotus, mutta sormukset ei silti mahdu sormiin. Tää on inhottava vaiva, mutta kyllä tämän kestää. Eihän raskautta ole jäljellä enää nimeksikään. Tänään lähti meinaan viimeinen viikko töitä ja sitten se kauan odotettu mammaloma alkaa. Onneksi mun ei ole tarvinnut olla tosiaan työmaalla enää paikalla, vaan etätöinä hoitanut hommia. Voin meinaan sanoa, ettei tuo autolla ajaminen ja pitkään yhdessä kohtaa istuminen enää oikein tule puheeksikaan. Eikä tietysti se seisominenkaan, kun jalat ottaa siitä heti itseensä. Mutta enää muutama hassu päivä, nehän menee ihan liitäen.




Kuten kuvista näkee, meillä alkaa kodin ilme muuttumaan pikkusen. No aika kovasti jos saan sanoa. Lattian vaihto tekee kodin kokonaisilmeelle ihan mielettömän paljon! Olen ihan totaalisen in lööv tähän meidän uuteen lattiaan. Ja tiedän, te odotatte jo kovasti kunnon kuvia uudistuneesta kodista. Ja lupaan kautta kiven ja kannon, että niitä tulee, kun jään mammalomalle. Sitten mulla on päivisin aikaa paremmassa valossa kuvata huoneita. Ja saada ensinnäkin kodin yleisilme siistimmäksi. Meillä kun on tää remontti täällä tosiaan ihan kesken niin kaikki tavarat ovat ihan levällään. Ja kun sanon ihan levällään, niin oikeasti TOTAALISEN levällään. Kunhan saadaan kotia vähän vielä enemmän kuntoon, niin kuvia tulee paljon. Ihan kyllästymiseen asti ;)

 
Viime viikolla satoi lunta. Satoi niin paljon, että luonto muuttui niin kauniiksi ja talviseksi. Nautin tuosta näkymästä niin paljon! Pakkanen ehti tipahtaa -11 ja se oli ainut, mikä ei tuntunut miellyttävältä. Mutta mieluumin pitäisin tuon pakkasen kuin loppuviikoksi luvatun plussakelin ja sen mukana tulevan loskan. Mua harmittaa jo nyt, että tuo kaunis näkymä muuttuu kohta ihan kökkökeliksi. Luonto on ollut niin paljon valoisampi lumen myötä ja kohta sitten taas kaikki on ihan harmaata ja ankeaa. Tästä en voi tykätä. Nyt olisin iloinen, jos sää ennusteet olisivat menneet mönkään ja saataisi pitää tämä ihana keli koko talven ajan. Varsinkin jouluksi tahdon kunnon lumen <3


Masu kasvaa ja viime viikolla tuli täyteen 33 viikkoa raskautta. Pakko sanoa, että olo ei ole tällä hetkellä mitenkään kovin hehkeä, kun on niin turvonnut ja pullukka. Maha on toisaalta niin ihana ja paijailen sitä tyhmä onnelinen ilme kasvoillani, varsinkin silloin kun poika liikkuu. Mutta sitten muut olot tämän mahan kanssa on vähän niin ja näin. Öisin ei enää pystykään kääntämään kylkeä tuosta noin vain. Herään vähän väliä lonkkakipuihin tai siihen että on niin puutunut olo, ettei kääntymiseestäkään meinaa tulla mitään :D Ja se kääntyminen on joka kerta ihan oma maratooni. Tää tuo ihan uusia haasteita tämä painon nousu ja iso maha. Rakas se silti on <3



Mun on pakko myöntää, että päivä päivältä mua alkaa enemmän jännittää. Ihihii, mein pojalla on taas hikka. Tää tuntuu tosi jännältä. Synnytys alkaa pyörimään vahvasti mielessä päivittäin ja mietin sitä, miten se menee. Kestänkö kivut? Saanko synnyttää alateitse, vai meneekö sektioon? Kuinka kauan synnytys kestää? Ehditäänkö sairaalaan ajoissa? Mun mielessä pyörii todellakin vaikka mitä. Miten nää meidän karvahanurit tulee ottamaan vauvan vastaan? Onko nää mustasukkaisia vai ottavatko vauvan rakkaudella vastaan? Ja miten me Niksun kanssa pärjätään? Hurjasti kaikkea mielen päällä. Ja liikaa aikaa ajatellakin näitä kaikkia asioita, kun yöllä herää kääntämään kylkeä. :P


Eilen oli isänpäivä ja me onniteltiin karvalapsien ja pallon kanssa meidän rakasta isukkia <3 Ensi isänpäivä taitaakin mennä vähän eri merkeissä, mutta sitä innolla ja onnella odottaen.

Nyt siis viimeinen uurastusviikko töissä ja sitten kutsuu uudet haasteet. Ihanaa alkanutta viikkoa!

You Might Also Like

8 kommenttia

  1. Ihania kuvia ja varmasti kaikki menee hyvin :). Se on varmasti kyllä jännittävää nähdä kuinka lemmikit ottavat vastaan uuden tulokkaan. Mitä itse olen kuullut niin yleensä ottaen on mennyt hyvin, mutta parilla tutulla lemmikit eivät tottuneet lapseen ollenkaan. Toivotaan, että teidän lemmikit eivät olisi moksiskaan muksusta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura :)
      Mä toivon todella, että meidän elukat ottaa vauvan hyvin vastaan. Mutta onneksi näille karvapyllyille on paikka mun äidin luona, jos jotain menee pieleen. Toiveet on silti korkealla, tutustuttamista sit vaan :) <3

      Poista
  2. Olen pitkään seuraillut blogiasi ja tykännyt kovasti, mutta olen ikäväkseni huomannut miten
    päivityksesi ovat muuttuneet raskautesi myötä
    negatiivisemmiksi. Tarkoitan, miten joka toisessa postauksessa valitat oloasi, väsymystä,
    jomotusta, turvotusta ja mitä näitä nyt on. Normaaleja raskauden tuomia juttuja, jotka
    tuntuvat koville ottavan. Toivottavasti löydät sisäiset voimavarasi ja jakselet vielä
    muutaman viikon. Lapsen syntymän jälkeen kun ei yksinkertaisesti
    ehdi tuijottamaan omia "oireita", vaan pieni tulokas vie kaikki paukut ja huomion. En kirjoita tätä loukatakseni enkä
    pahuuttani, enkä myöskään aliarvioidakseni, vaan olen jo
    pidemmän aikaa sitten huomannut
    tuon mainitsemani ilmiön kirjoituksissasi. Blogisi innokkaana seuraajana ei ole
    mukavaa lukea toistuvia valituksia. Lapsi on suuri lahja ja moni ottaisi vaikka mitkä
    raskauden vaivat ilomielin kontolleen korostamatta niiden kauheutta jos vain voisivat
    lapsen saada.
    Voimia loppuodotukseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanan rehellisestä kommentista! <3 En todellakaan ota tätä huonolla, vaan täysin kitollisena vastaan. Nyt kun sanoit, niin todella olen kirjoittanut sen hetkisellä fiiliksellä vähän turhankin vahvasti, eli antanut näiden inhottavien vaivojen tulla liiaksikin näkyviin. Koska tilannehan ei todellakaan ole pelkästään sitä. Me ollaan todella onnellisia ja onnekkaita saadessamme pienokaisen. Me ei todellakaan olla koskaan ajateltu niin, että lapsia tehdään, niitä saadaan jos niin on suotu. Onnellisuus on päälimmäisenä ehdottomasti mielessä, mutta harmillisesti olen todellakin antanut liikaa sijaa näille tyhmille vaivoille. Mulla on vaan ollut tapana kirjoittaa todella rehellisesti kaikista mun tunteista tänne, mä en oikein osaa olla muuta kun minä :D Lapsi on todellakin suuri lahja ja äärimmäisen kiitollisina ja onnekkaina odotetaan pientä saapuvaksi. Sitähän me tässä eniten jo odotetaan <3
      Kiitos todella avaavasta kommentista. Koetan vähän miettiä mitä kirjoitan näissä väsymyksissä, ettei ole pelkkää negistelyä, koska sitähän tää ei todellakaan ole. Ja ihana kuulla, että olet ollut mukana jo pitkään. Rakentava kritiikki on siis todellakin aina tervetullutta :)
      Ihanaa viikkoa sinullekin <3

      Poista
  3. Täytyy sanoa, että minä taas tykkään siitä että kirjoitat rehellisesti omista tuntemuksistasti. Ehkä osittain sen takia, että samassa veneessä ollaan, mutta myös sen takia, että blogi tuntuu "kotoisammalta ja läheisemmältä" kun kirjoitat rehellisesti. Mä en nyt vaan millään malttaisi odottaa nähdä, miltä teidän remontin lopputulos näyttää!! Suorastaan ärsyttävää, kun kiusaat tuommoisilla kuvilla, joissa näkyy vähän jotain, mutta sitten ei kuitenkaan enempää!! :D Hei, mutta ihanaa vikaa työviikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana Emmi <3 Kiitos kommentistasi :)
      Missäs vaiheessa sinun raskaus nyt menee? Mikä viikot siis menossa? Ja joo, vertaistuki on ihanaa tässä vaiheessa, joten jos tarvii, pistä vaikka sähköpostia jos haluat jutella enemmänkin :)
      Mä oon tämmöinen, pakko kirjoittaa avoimesti, kun muuten ei osaa :D Mutta jotenkin nyt on ollut niin uupunut, että on unohtunut mainita siitä onnellisuudesta yms. iloisista asioista.
      Lupaan, oikeasti lupaan, että kunnon kuvia tulee pian :) Nyt kun tää vika viikko on tosiaan taputeltu, jää enemmän aikaa kotihommillekin :)

      Poista