Mukavaa viikonalkua kaikille. Niin se viikonloppu taas hurahti ihan kauhean nopeasti ja kerkesinhän mä jotain tekemäänkin. Nyt on virallisesti meilläkin prätkäkausi avattu. Oli muuten ihan huisin kivaa taas talven jälkeen. Sai taas upottaa päänsä kypärään ja mennä "hurjaa" kyytiä. Minähän en siis aja vaan pysyn visusti rakkaani kyydissä. Ja kuinka keväinen ilma olikaan, aurinko paistoi ja linnut lauloi. Lumi sulaa nopeasti ja mun syksyllä istuttamat kukat alkavat nousta maasta :) Jee! Ja vielä yksi ilon aihe oli huomata kahvakuula tunnilla, että mä pystyin vaihtamaan 2 kg painavampaan kuulaan (eli nyt on 8 kg) ja tehdä sillä kaikki liikkeet. Oli niin kiva huomata tälläinen ja nyt tekee taas ihan erilaisella fiiliksellä harjoituksia. Jenkkakahvat ovat myös alkaneet hieman pienentyä.

Nyt oli siis tarkoitus osata nauttia arjen pienistä iloista tän kaiken kauheuden keskellä ja mielestäni onnistuin siinä hyvin. Perjantainahan mulle tuli niin paha mieli näistä, että mun oli ihan pakko mennä kullan kainaloon itkemään. Onneksi on lähellä toinen joka tukee vaikeina hetkinä. Elämä ja vaikeudet tuntuu helpommin voitettavilta toisen rinnalla.

Mun ihana mies alkoi rakentamaan mulle pyörää. Ostettiin syksyllä tosi halvalla suht hyväkuntoiset pyörät ja kulta kerkesi omansa rakentamaan jo syksyllä (mun oli hieman paremmassa kunnossa ja pystyin sillä syksyn viimeiset päivät ajamaan) ja nyt sit alkoi mun pyörän laitto. Siitä tulee varmasti hieno! En malta odottaa.

Tänään zumbailemaan :) Katsellaan taas.