Päätä särki niin kovaa taas vaihteeksi, että henkinen vointi loppui. Olen ollut ihan kamalan kiukkuinenkin koko ajan. Tuntuu, että olen toivoton tapaus... Eipä se itku hyvää tehnyt, kun kivut lisääntyi, mutta olo tuntui niin toivottomalta enkä enää pystynyt pidättämään. Ja niin tuntui vissiin Niksustakin, kun kaappasi mut hellään syleilyyn. Ei varmaan ole helppoa katsoa vierestä, kun toinen voi koko ajan huonosti. Useasti hän kysyykin, voiko auttaa jotenkin, mutta valitettavasti ei voi, tai ei muuta kuin olla vieressä. Mä olen ainakin sellainen sympatiasairastaja, että rakkaiden voidessa huonosti voin minäkin. Kerkesin mä eilen onneksi muutakin kuin sairastaa. Me siis kyläiltiin koko päivä. Käytiin siskon luona lasten yhteissynttäreillä ja kotimatkalla poikettiin vielä veljen perheen luona. Aamusta asti mulla tietty särki päätä, niinkuin on nyt viimeisen 14 viikkoa tehnyt, mutta huomasin kivun vain pahenevan hetki hetkeltä. Harmittaa, kun en leikkinyt lasten kanssa kunnolla, mutta parhaani mukaan kuitenkin menin. Veljen luona kipu sitten yltyi nopeammin sellaisiin sfääreihin, että äiti antoi mulle oman migreenilääkkeensä (Maxalt, joka ei kyllä mulle ole koskaan tuonut helpotusta) ja hieroi. Ei auttanut kumpikaan ja olo meni huonommaksi koko ajan. Kotona en kyennyt enää muuhun, kuin tekemään tämän päivän eväät valmiiksi ja sit nukkumaan. Tosi kiva :/ Onneksi päivä oli muuten ihana ja näki rakkaita ♥ Toivottavasti Skeitin manikyyri on pysynyt vielä kunnossa ;) ♥

Ai niin liikunta, mitä se on? Taitaa olla melkoisen utopinen käsite jo täällä mun blogissa, kun en ole mitään tehnyt. Viimeksi tallillakaan en pystynyt enää menemään hevosenkaan selkään, kun kivut oli niin kovat. Sehän olis menny sit ihan nappiin, kun olisin tullu sieltä selästä vielä pää edellä alas, niinkin on kuitenkin käynyt. Kävelykin tekee välillä niin pahaa, että onneksi Niksu ja äiti on käyttänyt Tarea lenkilla. Äiti vetelee välillä himolenkkejä, että saa tuo karvapyllykin välillä kunnon liikuntaa. Eipä se kyllä tällä ilmalla mitenkään mieluusti edes ulkoile, joten eipä se näytä tyytymättömältä kun saa pötkötellä sohvalla tyynyjen päällä Catan nuoleskellessa sitä. No mutta ne olemattomat liikunnat. Vai pitäiskö mun mieluummin alkaa pitää möllötyskirjaa ja julkaista sit niitä? :D



Ma: tallityöt 45min, ratsastus 40min
Ti: -
Ke: -
To: - (neurologi, shopailua 3h)
Pe: tallityöt 1h
La: - (PartyLite esittely)
Su: - (kyläilyä)


Tätä ei kyllä edes pitäis pästää päivänvaloon, tai ei oikeastaan olis pitänyt päästää monia muitakaan viikkoja. Periaatteessa kahtena päivänä olevinaan liikuin. Muutoin ihan vaan möllöttänyt. Ei hyvältä näytä :( Mä olen välillä miettinyt, et kaikki varmaan ajattelee mun olevan ihan vaan laiska enkä siksi liiku, että pitäiskö tuota listaa vähän "muokata". Laskea yhteen kaikki ne pikku lenkit Taren kanssa päivän aikana ja pistää yhteisminuuttimäärä esille, mutta mun mielestä se on huijaamista. Mä haluan kertoa kuitenkin rehellisesti miten olen liikkunut ja sitten voin itsekin täältä löytää edistymisen tai huonontumisen. Näillä mennään ja toivotaan, että magneettikuvista selviäisi jotain.

En mä kuitenkaan ihan maani myynyt ole, vaikka välillä siltä tuntuukin. Olen niin iloinen tulevasta joulusta, vaikka myönnettäköön, että stressaan niin maan eniten tällä hetkellä myös siitä. Onneksi muutamia lahjoja on jo tiedossa, vaikkakin ne on vielä ostamatta. Ja hihii, lauantaina olis tarkoitus laittaa myös joulua kotiin :):):):) Olen nyt jo monta päivää odottanut joulufiiliksen tuloa ja nyt se onneksi huutelee tossa olalla :) Nyt äkkiä pitää saada jouluvalot ja liinat sun muut härpäkkeet esille. Ja onneksi tälle viikolle on luvattu lunta. Se kuitenkin tuo sitä jouluista tunnelmaa niin paljon lisää. Olettehan tekin yhtä innoissanne kuin minä? :) Jokos te olette lahjoja ostelleet?


Lopetetaan tänään iloisempiin tunnelmiin ja revitään sitä positiivisuutta vaikka väkisin, kun ei auta itku. Hurjan ihanaa viikonalkua ♥