Neurologian poliklinikalta soitettiin jo tänään. Aika on nyt varattuna. Olen tainnut jännittää vähän turhankin paljon sen kuultuani. Päätä särkee taas vaihteeksi kovempaa, mutta olen iloinen, että vihdoin tätä tutkitaan tarkemmin. Tasan kaks viikkoa ja sit magneettikuviin. Hoitaja puhelimessa kyllä vähän vinkkasi, että muhun saatetaan laittaa varjoainetta. Se pistetään käsitaipeesta, mikäli on tarve. Toivottavasti ei, piikkikammoni aiheutti jo puhelimessa kuultuani sen pienoista ahdistusta.

Jotta ei juttu olisi pelkkää lääkäripitoista mutinaa niin kuvituksena touhu Catan duunailuja. :)

Kaverin varpaat oli tosi kiva juttu, kun ne liikkui unissaan. Tare ei kyllä tosin tykännyt ihan hirmuisesti, kun joku tuli keskeyttämään unet vielä melko terävästi :D Örinää kuului peiton alta, mutta joku pikku palleroinen ei ottanut uskoakseen.


Se näyttää jo niin paljon aikuisemmalta. Kuhan vielä järkikin yltäisi samalle tasolle. Tässä koneella ollessa saattaa joku vilahtaa kamalaa vauhtia näytön edestä ja ottaa kynsillä lisävauhtia musta. Voin kertoa, että ne pienet neulat ei tunnu mitenkään todella mukavilta.


Harmi etten saanut tästä nukkumiskuvasta kovin tarkkaa. Cata siis veteli sikeitä suu auki, mutta silmät aukesivat kuvaamis hetkellä.




Tälläkin hetkellä tuo pikkuriiviö tuli mun viltin alle ja räppii mun varpaita. :D Äsken se yritti tappaa jo ihan valmiiksi kovin kuollutta leikkihiirtään. Riiviöhetki on taas pahimmillaan. Me taidetaan Taren kanssa mennä piiloon :D

Ihanaa perjantai iltaa ja mukavaa alkanutta viikonloppua <3