Ja niin sit aloitettiin liikunnat taas ykkösestä, viikko ykkösestä. Itse liikkuminen ja kunnon kohottaminen kyllä varmaan ihan nollasta, ellei jopa miinuksen puolelta. Lauantain lenkillä äiteen kanssa kokeiltiin pikkumatka taas juoksemista ja voi apua, kun kunto on huonontunut. Toivottavasti se palautuisi nopeasti takaisin, sillä mä en jaksa taas sitä kamalaa verenmakua suussa, vaikka vaikuttaa pahasti siltä, että siitä tää kaikki taas lähtee. Ei sillä, pakko aloitella muutenkin iisisti, kun toi takaraivosärky kyllä kertoo heti tukoksesta ja sit jomotus nouseekin kovemmaksi ohimoille. Hitaasta, rauhallisesti ja varmasti kohti parempaa kuntoa ja laihempaa runkoa...taas kerran. Tällä kertaa toivon, että mä todellakin onnistuisin tässä, niin laihtumisessa, kunnon kohottamisessa, vartalon muokkaamisessa eli kokonaisvaltaisessa elämäntapa remontissa. Viime vuonna se alkoi kyllä hyvin, mutta kesälomalla alkanut julmettu pääkipu lopulta tyssäytti koko homman ja kunto ja olo laski ku lehmän häntä. Tällä kertaa mulla on kyllä ihan mieletön tsemppaaja mukana ja mä saan myös tsempata. Mutta näin alkoi viikko yks. Aika varovaisesti vielä ja herkkujakin upposi vielä vähän liikaa.


Ma: - (rakettien paukuttelua)
Ti: - (kova päänsärky)
Ke: tallityöt 1h, ratsastus ilman satulaa 30min, kävelylenkki 45min
To: kävelylenkki 45min
Pe: -
La: kävelylenkki 45min
Su: kävelylenkki 45min

Niin, varmaan arvaattekin että tsemppaaja ja tsempattava on äiti, olenhan sen niin monta kertaa maininnut. Tänään kaikki kuitenkin tulee ihan konkreettiseksi, kun me mennään hankkimaan äidille jäsenyys samalle kuntosalille. Eikä siinä vielä kaikki, me otetaan samantien härkää sarvista ja mennään Anne ystäväiseni zumba-tunnille. Äiti siis tulee kokeilemaan sitä ja sit samalla katsotaan, että ottaako äiti vain kuntosalikortin vai kortin, joka oikeuttaa myös ryhmäliikkunnoilla käynnin. Mä odotan iltaa vähän kauhunsekaisin tuntein. Teenköhän mä kuolemaa siellä zumbassa? Onneksi ohjaajana on oma kaveri, niin hän tietää tilanteeni eikä ihmettele, jos välillä lopetan heilumisen kokonaan. Pakkohan tässä on alkaa jotain tekemään, kun ei tää pääkipu parane pelkällä olemisellakaan. Eilen taas oli kiusana koko päivän. Mutta joo, mä uhkaan kipua ja lähden liikkumaan. Pitäkäähän peukkuja, että selviän tämän päivän koitoksesta! :)

Ihanaa viikonalkua! ♥