Voihan kettu! Kun tuosta ainaisesta migreenistä selvisi perjantaina niin mun rakkaani alkoi tuntea flunssan oireita tuolloin. Kurkku kipeä ja tirskuttaa, nenä tukossa ja yskittää. No, eiköhän sama olo saapunut mulle tänä aamuna. Olisiko vapaaehtoisia sairastajia ottamaan näitä mun sairauksia? Alkaa tympimään ainainen sairastelu.

Mutta viikonloppuun, minä kävin perjantaina kuitenkin talleilemassa (raitis ilma helpottaa pääkipuun). Päätin lähteä tutkailemaan sopivaa reittiä meille, koska tarkoituksenahan oli lähteä sunnuntaina sitten pulkkaratsastukselle. Noh, minä uutena tyyppinä uudessa metikössä... Eksyksissä :D Poukkoulin puskissa reilun pari tuntia, kunnes tuli tutun kuuloinen tiekyltti vastaan. Soittelin jo äidillekin välissä, että kunnossa ollaan vaikkakin eksyksissä. Hauskaa oli ja löytyihän se kunnon reittikin. Eli sunnuntaina me sitten käytiin yhdessä, mieheni pulkassa ja minä ohjastamassa. Harmitus vain, että kameraa ei viitsinyt ottaa mukaan. Se olisi siinä hommassa ollut hankala kuljetettava. Mutta voin suositella kyllä kaikille, että tämä on kivaa :) Kovassa laukassa vain mieheni naama oli aivan täynnä lunta ja kuulemma lenteli kavioista kauheita kokkareita. Oli ihan äärettömän kivaa ja toivottavasti vielä voitais päästä uudelleen. Kelit vaan näyttää menevän vaan lämpimämmäksi koko ajan ( siis mikä tietysti on hyvä juttu) niin eipä sitä pulkan vetoa enää sitten voi harrastella. Ja mä olen niin ylpeä tuota miehestä, se meni hevosen selkään kuin vanha tekijä ja ratsasti niin hienosti :)

Taitavuudesta puheenollen, nyt meillä on menossa keittiön laattojen uusiminen. Ihan ensimmäistä kertaa tämmöstä tehdään (minä kylläkin hyvä sivusta katsoja) ja tuo mies se osaa tehdä ihan mitä vaan. Hän korjaa autot ja vehkeet ihan itse, rakentaa ja remontoi, tekee vielä kaikki naisten työtkin niin hyvin (tässä sitten vain viitsimis kysymys ;) ). Remontti siis taas vähän edistyy. 

Mutta jatketaanhan taas tästä. Jos vaikka kohti terveempiä päiviä :)