Pu-pu-pu pullava, pu-pu-pu pullava....

Hihii, sittenpä tässäkin blodipäässä alkoi raksuttamaan :D Olinhan käyttänyt joskus pizzapohjaa tehdessä sellaista kuin kuivahiiva ;D Tätähän nyt varmasti löytyy hyllystä tai ainakin paree olis. Ja löytyihän sitä, monen monta pakettia. Ei siis jääty ilman laskiaispullia :)

Ja erittäin hyvin taikina kuivahiivallakin nousi. Ihan yllätyin. Kuivahiivapaketissakin oli ohje, että kuinka monta pussia kannattaa pullataikinaan laittaa ja niillä ohjein sitten lähdin tuota mystistä taikinaa tekemään.

Kuivahiivan kanssa pitää vaan  muistaa, että nesteen lämpötila on n. 42 astetta, että se lähtee toimimaan. Meillä koulussa opetettiin, että kädenlämpöä lämpimämpi ja se on aika lähellä. Näillä opein mä tein tämän nytkin ja hurjan hyvin nousi taikina. Olin ihan varma, että littanaksi tuo jää. Yllätys oli todella kiva, kun saavuttiin ulkoilemasta pullan paistoon.

Mä tein tarkotuksella tuommoisia jytky pullia ja voin kertoa, että hyviä olivat :)

Sisälle vielä täytteet niin valmista :)

Maistui jopa Niksulle, joka ei noista makeista edes välitä. Niin siis, yhdenhän se vain suostui syömään. Onneksi äiti ja isäpuoli veteli kans parina päivänä näitä, ettei mene hukkaan sit montaakaan pullaa.

Pullia saatiin sulateltua ihan älyttömän hyvin, kun sain sellaisen naurukohtauksen isäpuolen lähdettyä, jonka tartutin sit vielä muillekin. Tätä on niin tyhmä kertoa näin kirjoittaman, kun se olisi pitänyt nähdä livenä, mutta tää on niin hyvä, et pakko edes yrittää. Mä ainakin sain sellaiset räkänaurut aikaseksi, et 15 minuuttia ei taida edes riittää :D Eilen salilla saatiin äidin kanssa vielä uudetkin naurut samasta asiasta aikaseksi, eikä siitäkään meinannut tulla loppua.

Maanantai illalla, kun pidettiin teehetki äidin, isäpuolen ja Niksun kanssa, lähti isäpuoli pikkasen ennen Salkkareita, kun taas äiti jäi hieromaan mun kipeetä päätä. Äiti lähti vähän ennen Salkkareiden loppua ja mä katoin ne loppuun. Anne ystävän kanssa oli sovittu pikku iltalenkki Salkkujen jälkeen ja aloinkin valmistautumaan ulos menoon. Eteisessä sitten kävin etsimään toista kenkääni. Yksi oli siinä omalla paikallansa, mutta toinen oli hävinnyt. Höh. No isäpuolen toinen kenkä nökötti siinä oven suulla ja ihmettelin, että ilman toista kenkääkö se on lähtenyt. Onneksi nää blondiaivot raksutteli sen verran, et hoksasin hänen menneen mun kengällä. Tässä vaiheessa mua alkoi jo hymyilyttämään, mutta siinä vaiheessa kun hokasin kenkien olevan saman jalan kengät, ei naurua enää pystynyt pidättelemään. Niksu ihmetteli olkkarissa mikä mulle tuli, kun nauraa räkätän maha kippurassa, enkä saa sanaa suusta. Mulla lens kyyneleet ja happi meinas loppua. Viimesellä kun sain sanottua repes Niksukin nauruun xD Ei siinä siis muuta, kun mulla on 37 jalka ja isäpuolella 44 xD Naurusta ei todellakaan tullut loppua. Mä pistin kengät jalkaan, kyllähän isäpuolen iso kenkä mulla humahti vääräänkin jalkaan niin hyvin, että ei se lyhyellä matkalla haitannut. Naurusta ei edelleenkään tullut loppua ja Anne kerkesikin siinä hetken mua jo odotella ja hän katsoo mua ihmeissään kun kyyneleet valuu ja nauran ihan hulluna. En saanut oikein sanaa suusta, mutta näytin kenkiä ja siinä vaiheessa alkoi hänenkin nauru. Kävellessä äidin luokse, sain kerrottua asiasta ja nauru senkun raikaa. Vihdoin äidin ovella. Nauru raikaa edelleen. Äiti avaa oven ja ihmettelee mikä hätänä, itkenkö vai nauranko? Mulla meinaa jo happikin loppua siitä hirmuisesta nauramisesta, mutta ei se lopu. En saa vieläkään sanaa suusta, mutta kun näytän äidille kenkiä sai hänkin niin makeat naurut aikaseksi, että siinä sit kippurassa yhdessä naurettiin xD Voi hyvää päivää, mua naurattaa taaskin. No mutta äiti pyys isäpuolen katsomaan, että mitä me nauretaan, niin toinen kovin tyynellä sävyllä ihmettelee, että no nyt selvis syy, miksi toinen kenkä oli tuntunut niin tiukalta xD xD Oli kävellyt sitten linttakenkällä kotiin. Ihmettelen vain, miten hän ei ollut katsonut jalkojaan yhtään, mun kengät on kuitenkin mustat ja hänen ruskeat xD Voi reps xD

No joo, ei tää varmaan kuullosta yhtään hauskalta näin luettuna, mutta voin kertoa, että se oli niin hauskaa livenä, et ihan harmittaa kun ei tullut otettua kuvaa tai videota todisteeksi. Tästä tullaan kyllä kuittailemaan loppu vuosi. Hih xD Voin kertoa, että mulla on vatsalihakset vieläkin kipeet nauramisesta. No, saipahan hyviä pullia vähän kulutettua ;D

Nauruntäyteistä keskiviikkoa teillekin ♥