Todella kivaa kun on taas perjantai ja mä saan olla jo nyt kotona. Kyllä mä töitä teen, etäpäivää siis viettelen.  Enhän mä muuten näin aikasin olis hereillä :D Tai oikeastaan mun varmaan pitäis olla ihan saikulla, mutta kun en halua ketään säätämään näihin omiin hommiini, ettei tarvitse sitten lähteä selvittelemään enempää toisten tekemisiä. Varmaan ovat töissäkin kyllä ihan tyytyväisiä, ettei mulle tartte ettiä tuuraajaa, vaikka kipeä olenkin. Tässä sohvalla on ihan hyvä tehdä töitä, vaikka todella kökkö olo mulla onkin. En kyllä tiedä mikä mua tarkalleen ottaen vaivaa, mutta olo on silti ollut ihan kamala, nyt jo toista päivää. Eniten tässä hommassa mua harmittaa se, että tällä viikolla olis saanu ihan hitsit hyvät treenikerrat ja mä sit päätin ottaa jonku pöpön. Ei yhtään kivaa. No, en mä kyllä ole energiaakaan mistään saanut, vähän jugurttia ja leipää uskalsin syödä, mutta muuten ei kyllä mikään maistuisikaan.

Heräsin toissa yönä joskus vähän ennen yhtä siihen, kun mun vatsaa alkoi ihan yks kaks kouristaa. Kipu tuli uneen asti ja sit kun havahduin siihen, oli pakko käpertyä kaksin kerroin. Mä en muista, että olisin ikinä vatsassa tuntenut sellaista kipua. Ihan kuin sisuskaluja joku olisi puristanut ja sen jälkeen repinyt niitä. Todella  kipeetä teki. Ensin mulle tuli ihan järkyttävän hiki, olisin voinut pulahtaa vaikka avantoon. Kamalan hikoilun jälkeen mua paleli niin kovin, ettei edes peitto auttanut asiaan. Tärisinkin jo. Kaikki alkoi kuin salama kirkkaalta taivaalta. Hetken aikaa koetin sängyssä vielä makoilla, mutta kivut senkun yltyivät. Mun oli pakko nousta ja meninkin varmuudeksi vessaan, josko kohta jotain tapahtuisi. No, kyllähän se toinen pää alkoi laulamaan. Onneksi sain istuskella, kun oksentaminen sellaisten kouristuksien kanssa olis voinut olla isompikin tehtävä. Hetken aikaa istukseltuani uskaltauduin hipsiä takaisin sänkyyn, mutta makoilu lisäsi kouristuskipuja entisestään. Pakko oli siis siirtyä sohvalle pystyasentoon. Välillä kovasti hikoillen ja välillä kylmästä täristen. Muutamaan otteeseen kävin yöllä vielä vessassa, mutta muuten olin kaksinkerroin sohvalla odottaen kipujen poistumista. Valvoin lähes koko yön. Aamulla soittoa töihin ja hakemaan puhelin kotiin. Ihan kiva oli niiden kipujen kanssa ajella silmät ristissä reilu sata kilsaa.

Torkuin eilen vähän väliä, kun olin niin vähän saanut unta edellisenä yönä. Päikkäreitä tuli vetästyä varmaan neljät ja yöunille oli pakko lähteä jo yhdeksältä. Lopulta mulla särki päätäkin niin julmetusti, että kylmäsäkki oli pakko hakea kaveriksi. Onneksi olin nukahtanut melko nopeasti ja aamuun asti sain nukuttua. Harvinaista mulle, kun normaalisti alan heräilemään kolmen aikaan, että joko herätyskello soi. Edelleenkin mulla on paha olo, mutta saattaisi kyllä olla jopa vähän nälkä. Ihmettelen vain suuresti, että mikäköhän kumma mua oikein vaivaa? Googlettelin silloin yöllä, kun nää oireet alkoivat, että mistä voisi olla kyse. Lääkäriin menoa suositeltiin monessakin kohdassa, mikäli kivut eivät lopu. No, mulla alkaa olla, vaikka en ole siltikään vielä sielun ja ruumiin voimissa. Ehkä tää tästä. Harmittaa vaan, kun en sinne salille nyt kykene. Pakko varmaan loppu viikkokin ottaa ihan kevyesti. Enpähän mä kyllä mitään ylimääräisiä kaloreitakaan ole pystynyt hankkimaan. Tai josko se olo tästä paranisi ja sit vois lähteä salille. Toiveajattelua? Kenties. Kai se olis vaan parempi ottaa vielä tänäänkin kevyesti.


Toivottavasti teillä oli kvia ystävänpäivä, eikä teidän tarvinnu olla kipeenä. Saitteko mitään kivaa? Meillä ei vietetty ystävänpäivää mitenkään. Tai lähettelin mä monille ystävänpäivä tekstarit, mutta siinäpä se oli. Onneks olin itse ostanut kukkia jo viime viikonloppuna, että sain niistä edes nauttia :) Niksu tais unohtaa koko päivän olemassa olon. Eipä se mitään, en mä mitään olisi kyllä edes jaksanut.

Mutta nyt mä taas koetan keskittyä töihin, vaikka jotenkin kummallisesti mua vois vieläkin väsyttää. Kai se jokin pöpö mussa vaan jyllää edelleen. Toivottavasti te saatte aloittaa viikonlopun paremmissa tunnelmissa :)