Liikunnat vko 6
maanantaina, helmikuuta 11, 2013Kummallista, mä en olekaan tänään niin yltiö väsynyt kuin yleensä. Mistäköhän tämäkin johtuu? Sain ihan hyvin unen päästä kiinni ja nukuinkin melko hyvin. Mun jokaiseen yöhön kyllä kuuluu muutama herätys, eikä niistä viimeyönäkään päässyt eroon. Mutta että mä en tee täällä zombieväsymyskuolemaa. Hmm, ihan ihmetyttää. Mä siis olen kyllä väsynyt, mutta en väsynyt. Tiiättekö? :D Uni kyllä tulis heti, jos silmät sulkisi, mutta nyt mä sentäs jaksan pitää näitä auki ilman sen suurempia tappeluita. Ei tartte laittaa tikkuja silmille.
Mutta joo, käydääs pikaisesti läpi vaan nuo viime viikon liikunnat. Niitä kyllä taas haittasi kovasti yksi inha vaiva. Päänsärky oli meinaan kaverina melkein koko viikon :/ Välillä jopa niin kovana, että melkein pönttöä olis pitäny mennä halailee. Onneksi säästyin kuitenkin siltä. Hokasin muuten justiin, että nytkin jomottelee tuota nuppia. Mä en ala! Tänään menen siltikin rehkimään, sanoi pää mitä tahansa. Viime viikolla piti perjantaina lopettaa treeni kesken, kun pää tuntui halkeavan. Mutta kyllä mä jotain sain tehtyä...
Ma: Reipas kävelylenkki 1h 10min 6,5km
Ti: Salitreeni 1h 15min (kova päänsärky)
Ke: Salitreeni 1h 45min
To: - (katsastus, ystävän kanssa kahvittelu, PartyLite kokous)
Pe: salilla 15min (kova päänsärky)
La: tallityöt 1h, ratsastus 1h 15min, lumityöt 30min
Su: Lumityöt aamulla tyhjään vatsaan 30min
Mun piti maanantaina mennä reippaan lenkin jälkeen vielä zumbaan, mutta lopulta oli pakko luovuttaa. Nälkä yltyi niin kamalaksi, että pääkipu yltyi senkin vuoksi, joten alle tunti zumban alkuun ja syöminen ei sitten sopinut ihan yks yhteen. Oli siis pakko jäädä kotiin ja kuunella omaa kehoa. Sali treenejä piti tulla kolme tällekin viikolle, mutta tuo perjantain kova pääkipu lopulta keskeytti mun treenit. Ei vaan kyennyt jatkamaan, kun vatsassa alkoi tuntumaan todella etovalta. Niin kova kipu, että vatsakin alkoi oireilemaan, parempi siis lopettaa. Mutta lauantaina pääsin valoisaan aikaan ratsastamaan ja siitä nautinkin täysin rinnoin. Pystyi tekemään pedemmänkin lenkin, mutta harmillisesti märkälumi teki hommasta pikkasen inhemman. Vaatteet ja hevonen oli aivan litimärkiä, joten haaveeksi jäi vielä pitempi lenkki. Mutta näillä mennään ja kokeillaan tällä viikolla vetää paremmin.
2 kommenttia
No kyllä sä vaan jaksat tosta särystä huolimatta. Mä uskoakseni makaisin ja itkisin, en muuta. Pitää ihan hattua nostaa sun reippaudesta :)
VastaaPoistaVoi ei, ei musta kyllä yhtään tunnu siltä, että mulle vois hattua nostaa. Mun mielestä mä olen silti maailman pahin laiskiainen :/ Kiitos kuitenkin sulle ihanista sanoista ♥
Poista