Mä tein aamulenkillä Taren kanssa jäätymiskuolemaa. Tutisin pahemmin kuin haavanlehti ja onnistuin jumittamaan leukalihakset täristessäni. Tare kipitti sellaista vauhtia lenkillä, että ihan kuin olisi ollut tuli pyllyn alla. Oli muuten pienoinen shokki tuo -8 asteinen aamuilma. Teki niin paljon mieli kömpiä takaisin lämpimän peiton alle, mutta ei voinut muuta kuin käynnistää kohmeessa olevan auto työmatkaa varten. Nyt taitaa muuten olla pakko kaivaa jo talvinuttukin esille. Oli meinaan hippasen kylmä tässä syysrotsissa, vaikka villapaitakin oli päällä. Yh, kylmyys ei kyllä ole mun juttu.

Mutta palataas aikaan, jolloin oli ihanan lämmintä. Toukokuun puolessa välissä saatiin Niksun kanssa idea, että käytäisi tutkimassa vähän meidän lähistöllä olevien omakotilojen tarjontaa. Meillä oli selvät sävelet jo tätä rivitaloasuntoa ostaessa, että omakotitaloon tullaan muuttamaan vielä joskus. Ja se joskus oli ajatustasolla vielä kaukana. Mutta jotain kuitenkin tapahtui tuona sunnuntaina, kun kierrettiin neljässä omakotitalonäytössä pällistelemässä tarjontaa. Ajettiin moottoripyörällä kolmannen talon pihaan ja meistä molemmista tuntui siltä, kuin olisimme tulleet kotiin. Outoa!

Näytöllä oli useampikin katsoja paikalla, mutta välittäjä taisi huomata meidän tunteemme, sillä opasti meitä todella paljon. Ensimmäinen rakastuminen tuli pihaan. Pari ensimmäistä taloa oli alle tuhannen neliön tonteilla ja tämä puoli hehtaaria iso piha tuntui jättimäiseltä niihin verrattuna. Niksu alkoi heti saada mielettömiä ideoita, mitä pihalle voisi tehdä. Niksulle suurin juttu oli iso autotalli ja hän oli jo valmis tuomaan meidän vehkeet sinne. Toppuuttelin vähän, sillä mehän oltiin vain katsomassa tarjontaa, ei talokaupoilla. Kierreltiin pihalla tovi, kunnes sitten pääsimme vihdoin sisätiloihin.

Talo on tismalleen samanikäinen kuin me, mutta todella hyvässä kunnossa siihen nähden. Asukas on kuulemma taiteellinen persoona ja sen kyllä näki huoneiden väreistä. Löytyy niin sinistä, keltaista, oranssia kuin vihreääkin seinää. Muut näytöllä olleet katselivat tiloja kauhuissaan. Kuulimme kun toinen nuoripari kauhisteli, miten kukaan voisi asua tällaisessa. Me taas näimme talossa potentiaali muuten. Aina voi rempata. Niinhän me olimme tehneet nykyisen rivarimmekin kanssa. Se oli alkuun melkoinen, mutta nyt remontoituna tosi ihana. Mikäli talo itsessään olisi hyvässä kunnossa ja pohja miellyttää, niin pinnat on aina uusittavissa. Hämmästeltiin Niksun kanssa muiden reaktioita. Me olimme ihastuneet.

Vielä viimeisen talonäytön jälkeen ajelimme kotiin melko mietteliäissä tunnelmissa. Miten ihmeessä molemmille oli tullut niin vahva tunne, että olimme saapuneet kotiin? Talo ei ollut ehkä ihan sellainen, mitä olimme joskus suunnitelleet haluavamme, mutta se kuitenkin vei sydämemme heti. Niksulle autotalli on yksi isoimmista haaveista ja tässä talossa oli todella iso ja hyvä sellainen. Olimme etsineet vähintään kolme makuuhuoneista taloa ja tässä on niitä vain kaksi. Joskin olohuoneen perällä on oikein oiva tila kolmannelle makuuhuoneelle, joten kyllähän sieltä siis tarpeen vaatiessa löytyy selainenkin. Höpistiin koko ilta talosta, sen todella hyvästä sijainnista ja kuitenkin yritettiin unohtaa se. Eihän meillä ollut todellakaan vielä tarkoitus ostaa taloa.

Yön yli nukuttuamme tulimme siihen tulokseen, että haluaisimme päästä vielä yksityisnäytölle tutkimaan taloa tarkemmin ja kuulostelemaan tarkemmin meidän fiilistä. Jokin talossa veti meitä kovasti puoleensa, emmekä saaneet sitä pois mielestä. Tunne vaan vahvistui kun tulimme pihaan uudelleen. Tämä tuntui todella niin kodilta. Kaikki ne mahdollisuudet ja ideat jotka pulppusivat mieleemme eivät antaneet enää rauhaa. Kuljimme pihaa ristiin rastiin ja Niksu osoitteli sormella kertoen samalla mitä sinne, tänne ja tuonne voisi rakentaa. Olo oli ihan kuin puulla päähän lyöty. Meidän ei todellakaan pitäisi ostaa mitään taloa, omakin oli vielä puolitiessä remontin osalta. "Koti"tunne oli kuitenkin niin vahva, että päätimme ottaa pankkiin yhteyttä.

Laina myönnettiinkin tuosta noin vaan ja pistimme tarjouksen talosta menemään. Samalla välittäjä tuli arvioimaan meidän rivaria ja pohdittiin vähän miten tässä nyt edetään. Välitäjä kertoi heti, että vanhalla kylpyhuoneella myyntihinta tulee olemaan roimasti alempi. Meillä kun on kuitenkin tuo remonttimies omasta takaa, niin hän suositteli todella kylpyhuoneen remontoimista, että asunto menisi paremmin kaupaksi. Ei siis muuta kuin kylpyhuoneremontti ajatuksentasolta toimintaan ja nopeasti asunto myyntiin. Hommat eivät kuitenkaan meidän osalta menneet vieläkään kuin elokuvissa. Vastoinkäymisiä alkoi seurata toinen toistaan.

Ensin taistelimme omakotitalon hinnasta. Tietysti jokainen myyjä haluaa omasta rakkaasta kodistaan sen parhaan mahdollisen hinnan, mutta tässä talossa hinta oli laitettu meidän mielestä vähän turhakin yläkanttiin. Me siis tarjosimme omaa summaamme ja siitä sitten väännettiin ihan liian kauan. Lopulta kun tarjouksemme hyväksyttiin ja soitin pankkiin, tuli seuraava kompastuskivi. Pankissamme oli uudistunut lainakäytäntö, eikä meille enää myönnetykään lainaa. Tarjouksemme hyväksyttiin kuukausi liian myöhään lainauudistukseen nähden. Me emme kuitenkaan suostuneet luovuttamaan. Seuraavana oli vuorossa muiden pankkien kiertely. Lainatarjous saatiinkin lopulta kaikista pankeista joissa kävin, omassamme oli tapahtunut jotain muuta. Vaihdoimme mielellämme pankkia muutenkin, sillä palvelun taso ja hinnasto muuttuivat koko ajan huonompaan. Viimeinen koitos olikin sitten kylppäri ja te tiedätte mitä siinä sitten kävi. Löytyi kosteus ja home. Mulla oli välillä niin voimat loppu, että olin valmis heittämään hanskat tiskiin. Kuitenkin jos jotain kovasti tahtoo, niin sen eteenhän on sitten taisteltava. Ja niin me ollaan kyllä tehty!


Viimeinen etappi oli lopulta meidän kodin myyminen ja kovasti hiljentyneiden asuntokauppojen vuoksi pelkäsimme meidänkin asunnon myymisen kestävän vähintään pari kuukautta. Ja tässä vaiheessa kerron vielä sen, jos joku ei tiedä, että vaikka omakotitalokaupoissa tarjous ollaan hyväksytty, ei se vielä takaa mitään. Vasta sitten kun talo on virallisesti maksettu, on sen omistaminen silloin varmaa. Pelkäsimme siis, että joku ostaisi talon meidän nenän edestä. Venähtäneen kylppäriremontin takia viivästyi koko ajan myyntiin laittokin, joten aloimme olla todella huolissamme. Lopulta kuitenkin saimme kaiken valmiiksi ja asunnon myyntiin, kuten arvata saattaa. Meidän koti laitettiin myyntiin lauantai aamuna ja katsojia oli netissä samaisen päivän aikana kuulemma käynyt reippaasti yli sata. Mitään toiveita emme kuitenkaan uskaltaneet sanoa ääneen vaan nyt oli vain odotettava mitä tapahtuu. Ensinäyttö oli sovittuna vasta seuraavan viikon sunnuntaille, joka olisi ollut isänpäivä. Vähän huono päivä valikoitui lopulta. Pelottikin ihan hirmuisesti, että väkeä ei tulisi sen vuoksi ollenkaan. Kuitenkin maanantaina välittäjä soitti, että joku oli varannut yksityisnäytön keskiviikolle. Pienet toiveenkipinät välähtivät päässä, kunnes jouduimme palaamaan maanpinnalle. Katsoja piti asunnosta kovasti, mutta oli kuitenkin liian kaukana pääkaupunkiseudusta. Lupasi kuitenkin olla yhteydessä, kun oli käynyt katsomassa seuraavalla viikolla toista asuntoa.

Välittäjä soitti minulle heti seuraavana päivänä uudelleen. Nyt olikin pyydetty yksityisnäyttöä jo perjantaille. Joku nuori poika oli kuulemma ollut ihan huolissaan siitä, että ehtiihän hän päästä ennen ensinäyttöä varmasti katsomaan asuntoa. Hän kävi perjantaina kuudelta ja välittäjä soitti heti seitsemältä, että olisi menossa seuraavana päivänä tämän pojan kanssa kirjoittamaan tarjousta. Siinä vaiheessa vatsaan muutti sen kokoiset perhoset, ettei varmasti ikinä aiemmin ole moisia ollut. Tuli lauantai ja kello puoli yksi. Tarjous oli tehty. Olimme ihan haavi auki. Näin nopeasti? Hinta oli neljä tonnia alle pyynnin ja olimme valmiita myymään jo siihenkin hintaan, mutta välittäjällä oli tunne, että kannattaa laittaa vastatarjous kun ei ole ollut vielä ensimmäistä näyttöäkään. Mietimme Niksun kanssa muutaman tunnin mitä tekisimme. Päätimme lopulta laittaa vastatarjouksen tonnin alle hintapyynnön. Jäimme odottamaan vastatarjousta ostajalta, sillä kova pyynti meidän kodistamme kyllä oli! Tunti meidän tarjouksen jätön jälkeen välittäjä soitti ja onnitteli. Mä menin niin shokkiin! Olimme Niksun kanssa vaihtamassa autoihimme renkaita ja mä en voinut muuta kuin kiljua ilosta ja onnesta. Juoksin äkkiä äidin luokse ja sitten me hihkuttiin yhdessä. Vedettiin sellaista itkunaurua, ettei varmasti kukaan meitä kuunnellut tiennyt, mitä tapahtui :D Lopulta vastoinkäymiset siis kääntyivät voitoksemme, sillä poika oli juuri puolisen vuotta etsinyt sopivaa asuntoa ja nyt hän ei enää malttanut riskeerata yhtään ja maksoi mitä pyydettiin. Pitäisi aina jaksaa uskoa ja luottaa, että asiat menee niinkuin niillä on tarkoitus.

Nyt sit vihdoin ja viimein puoli vuotta myöhemmin viime maanantaina teimme talokaupat. Haikein mielin myimme meidän rakkaan pikkupesän uudelle omistajalle ja heti sen perään iloa puhkuen ostimme talon. Vieläkään emme oikein osaa käsittää, että olemme talon omistajia. Eihän tämän pitänyt muutenkaan tapahtua vielä muutamaan vuoteen. Niin niillä asioilla on vaan tapana tapahtua. Nyt sitten odottelemme muuttoa sormet syyhyten ja viimeistään 15.12. talon pitää olla meitä varten tyhjänä. Mitenkään ei enää jaksaisi odottaa. Tässä vaiheessa kun meillä ei vielä kuvia uudesta kodistamme ole, niin saatte edes pohjakuvan nähtäville :)




Talo on noin sataneliöinen. Sitä ei olla tarkistusmitattu, joten tarkkaa kokoa ei kukaan osannut sanoa. Rakennuspapereissa ilmenee 99,5m2 sekä 111m2. Autotalli on n. 47m2 ja sen yhteydessä on vielä erillinen askarteluhuone. Siitä ei ole pohjapiirrosta, mutta autotalli on tuossa talon oikealla puolella, jossa toinen ulko-ovi. Tontti tosiaan sen reilu 5000m2. Talo on siis melko alkuperäisessä kunnossa ja me aiotaankin remontoida se lattiasta kattoon ajan kanssa. Tästä me kuitenkin suunnittelimme loppuelämän kotia. Remonteilla ei siis ole kiirettä, mutta meidät tuntien alkaa hippulat varmasti vinkumaan aina tilaisuuden tullen.

Nyt siis tekin tiedätte mitä tässä ollaan syvässä hiljausuudessa tehty. Arvatkaa vaan olinko monta kertaa paljastamassa, mitä on meneillään? Tuntui niin tyhmältä, kun ei voinut purkaa ajatuksiaan täysin, mutta en halunnut elätellä itsessänikään liikaa toiveita omasta talosta kirjoittamalla siitä. Nyt kun kaikki on vihdoin selvää, uskalsin teillekin tämän hyvillä mielin kertoa. Näin yllättäen tapahtui siis meidän talokaupat. Kamala ikävä jää nykyistä pesäämme, mutta toivottavasti seuraava omistaja rakastaa sitä yhtä kovasti kuin mekin. Tiedän jo sen, että kun oven viimeisen kerran suljen, pääsee itku. Ilo kuitenkin palaa varmasti uuden oven avatessa :)