Voi luoja miten olen kikatellut omille pöljille ilmeilleni. Mä en vain ole valokuvauksellinen, en sitten yhtään :D Naama aina ihan kurtulla tai muilla omituisilla ilmeillä. Kädet näyttää vengoilta ja jalat sojottaa ties minne. Blogipippaloissa puhuttiin muutaman ihanaisen bloggaajan kanssa samasta asiasta. Se on vaan sellainen vamma, tähän päädyttiin ;D Nostan teille kuvissa aina niin upealta näyttäville hattua. Teillä on joku erikoinen taito. Ja mä kun vielä olen hirmuinen jännäkakkailija, on mun vaikea olla senkin takia kameran edessä. Äiti on paras henkilö ottamaan musta kuvia. Hänen kanssaan en ehkä jännitä ihan niin paljoa. Mikä ihme siinä edes jännittää? Jaa-a. :D Äidin kuvaustaidot eivät ehkä ole vielä ihan sieltä parhaimmasta päästä, mutta ehkä joskus ;)

Ehkä joku teistä muistaakin, kun postasin tuosta päälläni olevasta mekosta viime kesänä. Harmittelin niin kovasti, kun jäin ilman. Kaikissa Henneseissä myytiin eioota ja oikeasti, soitin kaikki pääkaupunkiseudun ja vähän kauemmatkin läpi. Kuitenkin tarinassa on onnellinen loppu ja yhdestä liikkeestä löytyi vielä mekko tai siis kaksi. Erittäin pienikokoinen mallinuken päällä ollut mekko sekä kokoa melkein jopa kahta liian iso. Siellä mä sovituskopissa tuskailin, että mitä teen. Pienempi ei istunut päälle sitten yhtään. Isompi taas hieman lörttö ja roikkuu. Ilman en kuitenkaan ajatellut jäädä, joten valitsin isomman. Niin pieneksi en kuitenkaan olisi koskaan voinut laihtua..pituutenikin vuoksi. No siinä se nyt sitten on, kokoa liian iso mekko, mutta onnellinen kantaja. Ja kuvissa mekko on ensimmäistä kertaa käytössä. Rakkaiden veljeni ja Skeitin häissä.


Onneksi mekon lörttöyttä pystyi kuromaan kasaan tuon ihanan paksun vyön avulla. Kävin vielä edellisenä päivänä Jumbosta metsästämässä sopivaa vyötä mekkoon ja tuntui olevan sekin melkoisen mahdoton tehtävä. Nyt kun muodissa on kuulemma taas ohuet vyöt ja paksut menneet melkein jäähylle. Onneksi Mangosta löytyi täydellinen yksilö. Monissa blogeissakin nähnyt moisia aitonahkaisia vöitä, mutta en vain itse ole raaskinut ostaa. Ja sit kun se hetki tulee, että raaskin, olen auttamattomasti liian myöhässä ja jään ilman. Pitäisi ehkä ottaa toisenlainen käytäntö kehiin.


Kuvat on siis otettu tilaisuuden jälkeen ja alan olla enemmänkin räjähdyksen puolella. Kurvailtiin auton ikkunat avoinna kotiin ja tuo hätäkampauksea toiminut kalanruoto otti vähän nokkiinsa. Tässä vaiheessa voisin peräänkuuluttaa kampaajaa, joka saisi tulla vaikka joka aamu viideltä tekemään mulle kampauksia. Tai no edes viikonloppuisin! Mä en osaa, en todellakaan. Mulla oli niin kamala tukkakriisi ja heitin lopulta päähän hiuskorun ja letin. Jotkut pikakikat hiusten laittoon olisi erittäin tervetulleita :)




Sellaisessa asussa tuli siis viipotettua. Mitäs sanotte? Kuoppaanko mekon vai kehtaako käyttää uudelleen?

Huomenna sitten vihdoin pääsette kuulemaan lauantaisista blogipippaloista. Meinasin nyt jo postailla, mutta mennääs päivä järjestyksessä ;)