En olekaan ihan toivoton tapaus, vaikka niin vähän oletin. En saanut pahinta mahdollista tuomiota, mutta jotain pitää parantaa syömisissä. Tämän kyllä tiesinkin ja oikeastaan kaikki mitä PT sanoi, oli mulla itselläkin tiedossa. Pienillä korjausliikkeillä saadaan hommat paremmalle mallille ja herkkupäivistäkään ei tarvitse luopua. Yllätyin!

Tilannehan on siis se, että mä olen viimeisimmät vuodet syönyt oikeasti aivan liian vähän koko ajan! Kun vaaka näytti mulle melkoisen pahoja lukemia aikanaan, lopetin syömisen lähes kokonaan. Stressi, rakastuminen, syömättömyys...kyllähän ne vie ihmiseltä kiloja. Ja multa veikin melkoisen rivakasti. Syömättömyyttä tai erittäin vähäistä syömistä kesti kauan. Liian kauan. Aineenvaihduntani on edelleen vähän mitä sattuu ja kilojen tiputtaminen on mulle melkoisen haastavaa. Sen takia olen koko ajan hieman pelännyt syömistä. Joskus riitti, että söin yhden porkkanan ja tuntui että painoa tuli kilo heti lisää. En siis olisi mitenkään halunnut lisätä ruokailuja päivääni. En oikeastaan edes muista missä vaiheessa sitten lopulta uskaltauduin käydä syömään enemmän, mutta painohan mulla luonnollisesti nousi. Aloitin salitreenit ja enemmän liikkumisenkin, mutta paino ei silti tippunut. Edelleen söin liian vähän! Tähän ruokarytmiin, jonka PT:lle näytin, olen siirtynyt vasta muutama kuukausi sitten. Ei enää itsensä näännyttämistä, vaan säännölliset ruokailut paremmilla ruoka-aineilla.

Ennen tähän siirtymistä arkipäivän ruokailuni näyttivät tältä ja viikonloppuna vielä kummallisemmilta.

Melko vähällä sapuskalla sitä on tullut kyllä pärjättyä. Ja nesteitä en vetänyt juuri lainkaan, siis vettä lähinnä. Suoraan sanottuna elin leivällä. Leipäkin oli useimmiten vaaleaa leipää, joten pelkää hiilarimössöä on tullut mussutettua. Ja joka päivä sama setti. Tietysti tästä listauksesta puuttuu silloin tällöin vedetyt herkut, mutta niitä oli siis kuitenkin paljon enemmän mitä nykyään. Kävin alkuun salilla, kunnes en enää jaksanut eikä huvittanut. Lösähdin ja jatkoin edelleen huonolla syömisellä. Lopputuloksen voi jokainen itse päätellä. Sellua ja löllyä, sitä löytyi. Onneksi mut palautettiin maan pinnalle, olinhan tullut sokeaksi omalle löllöydelleni. Ei sitä sit vaan enää huomaan, kun asiaa ei ajattele. Kaivettiin äidin kanssa mun kesävaatteet kaapista ja testasin joskus mulle reiluna olleita housuja. EI MENNYT PÄÄLLE! Sit tuli ahdistus ja ketutus. Miten sitä onkin päästänyt itsensä moiseen kuntoon. Sit alkoi kunnon treenaaminen ja ruokavalio uusiksi.

Lisää syömisiä, terveellisempiä valintoja ja enemmän säännöllisyyttä. Pelkäsin ihan mielettömästi, että paino lähtee lipuamaan taivaisiin. Ihme kyllä, vieläkään sitä ei ole tapahtunut, vaikka syönkin tällä hetkellä enemmän kuin vuosiin. Okei, mulla on melko kovaa liikuntaakin ohella, mutta syömisethän ne vaikuttaa kuitenkin noin 80% meidän runkoon. Tutkin netistä, kuuntelin muita ja niiden avulla yritin sitten muovata itselleni sopivan syömistavan. Sitten päädyin tähän malliin.


Omaan silmään ainakin näytti miljoonasti paremmalta, mutta PT löysi silti huomautettavaa. Heräämisestä aamupalaan on aivan liian pitkä aika. Mä en oikein koskaan ole osannut syödä aamupalaa, vaan aina ole pärjännyt pitkälle päivään ennen ensimmäisen suupalan ottamista. Nyt pitäisi sitten opetella syömään aamupalaksi jotain. PT suositteli smoothieta. Ne on kevyitä, mutta ravintorikkaita aamuksi. Juotava aamupala mulla varmaan menisikin hyvin alas ja niin tämän aamun testailulla menikin. Eli nyt vaan pitää aina illalla muistaa tehdä aamusmoothie valmiiksi ja työmatkalla sitten voin lillitellä sitä huiviin. Samoiten sanomista sai mun työpäivän syömiset. Syön kuulemma liian kevyesti ja liian vähällä proteiinilla. Sitä pitäisi siis saada lisättyä ruokaan, kanaa ja kalaa vaikka. Kuitenkin menen yleisimmin suoraan töistä treenaamaan ja melko heppoisilla eväillä kuulemma lähden ahertamaan. Eli kunnon syömiset pitäisi saada ajoitettua ennemmin päivään kuin iltaan. Ja mun tekemä salaatti on melko ravintoköyhää. Kuulemma eri kaaleja ja prokkanaa saisi lisätä paljon. Ja hiilarit kans mieluummin aamusta. Suurimman nootin sain salin jälkeisestä ruokailusta. Mulla on kuulemma aivan liian pitkä aika salin jälkeen kun saan murua rinnan alle. Yleensä salin jälkeen alan vasta tekemään ruokaa, kun parasta olisi heti jo kotimatkalla saada ravintoa. Eli tähän saatan ottaa lisäksi proteiini juomaa. Siitä saa kuitenkin kropan tarvitsemia aineita. Peruna, pasta ja riisikin pitäisi vähentää mahdollisimman minimiin, yhdellä ruokailulla alle desi jos vältämättä haluaa. Tää tulee tekee tiukkaa, mä meinaan rakastan just noita kaikkia! Voisin melkempä elää pelkällä perunalla :D Eli kasviksia noiden kolmen tilalle olisi parempi vaihtoehto. Viimeinen sanominen tuli noista mun iltapaloista. Hiilarit olisi hyvä saada niistä minimiin, eli jos muroja haluan syödä, niin mieluummin aamupalaksi ennen töihin lähtöä.

Eli ei nyt ihan huonolla mallilla olla, vaikka ei nyt ihan täydelliselläkään. Mä haluan pitää kaiken mahdollisimman simppelinä. En ole koskaan pitänyt lisäaineiden kanssa läträämisestä ja perus kotiruoka on mun mielestä vaan niin hyvää. Meillä siis valmisruokia syödään todella harvoin. Väännän yleensä aina jotain sössöä itse, mutta niissäkin on edelleen parantamisen varaa.

Tästä siis lähdetään parantelemaan syömisiä ja suurin mitä mulle jäi mieleen, niin LISÄÄ PROTEIINIA. Toivottavasti tästä postauksesta sai nyt edes jotain selkoa :)