Nyt mua murehduttaa. Murehduttaa aikasta laillakin. Meidän läppäri taisi sanoa itsensä juuri irti. Se ei käynnisty, ei sitten mitenkään vaikka mitä on tehty. Ja Niksu on vielä melkoinen expertti koneiden kanssa, eikä meidän läppäriä saa toimimaan. Kuulemma vaatii vähän järeämpiä vehkeitä tai sitten se vain tuli tiensä päähän. Ette usko miten paljon harmittaa. Ei siinä, onhan mulla tää työläppäri, mutta ne kaikki kuvat sun muut mitä siellä läppärissä on! Yhyy, ihan itku pääsee kun edes miettii asiaa. Niksu sanoi, että kaikki kyllä saa pelastettua, mutta tässä vaiheessa tilannet tuntuu toivottomalta. Onneksi olen yleensä siirtänyt kaikki kuvat pikavauhtia meidän ulkoiselle kiintolevylle, mutta tietysti ne viimeisimmät kuvat on siellä läppärin sisällää. Ja tietysti samaan syssyyn pitää kaikki hajota. Mikä ihmeen laitelaki sekin on, että kaikki tuppaa hajoamaan samaan aikaan ja sitten rahaa pitäisi repäistä kertaheitolla reippaampi summa. On tää kumma juttu. Harmitus on siis tällä hetkellä aikasta suuri. Pystyn siis tällä työläppärillä bloggailemaan kohtuu hyvin, mutta kuvien siirto onkin jatkossa sitten oma juttunsa. Meidän kotiläppäriin kun pystyi kameran muistikortin työntämään suoraan sisää, nyt mun pitää saada joku lisäpalikka. Murr vaan, sanon minä.

Mutta mä olen tehnyt tänään jotain sellaista, mitä olen miettinyt pitkän aikaa. Olen paastonnut. Mä olen tänään ollut ihan vain juomalinjalla (vettä ja teetä) ja kokeillut, miltä tää paastoaminen tuntuukaan. Paastoamisen sanotaan puhdistavan kehoa ja antavan ruoansulatuselimistölle hetken hengähdyksen. Mä nyt alkuun ajattelin kokeilla ihan vain yhden päivän paaston. Huomenna ajattelin siirtyä taas normaalille linjalle ja syödä terveellisesti. Tää on ollut melko mielenkiintoinen kokeilu. Aamusta iltapäivään meni ihan hyvin, töissä oli sen verran kiirettä, etten oikeastaan ehtinyt huomioimaan mun nälkää. Mutta sitten kaupassa käynti ja kotiin tulo, luoja mikä nälkä :D Ja sitten vielä se läppärin hajoaminen ja olisi mieli tehnyt puputtaa edes salaattia. Tiukalla linjalla olen kuitenkin pysynyt ja pitänyt nestelinjasta kiinni. Olin aika sata varma, että mulla tulee pää kipeäksi, se kun aina muistuttaa jos asiat menee eritavalla kuin normaalisti. Kumma kyllä, ei ole särkenyt ja ihan kivuttomasti tämä paasto on mennyt. Voisin kokeilla toisenkin kerran.

Torstain pitäisi olla toivoa täynnä tai niin ainakin väitetään. Pakko sanoa, että tänään ei kyllä ole tuntunut yhtään siltä. Ehkä huomenna on jo parempi mieli. Ja onhan perjantai.

Mua kiinnostaisi kuulla, oletteko te paastonneet ja kuinka kauan pisimmillään? Mitä te tykkäsitte?