Viides kuva viidennestä

torstaina, helmikuuta 26, 2015

Ihanainen Noora laittoi jokunen aika sitten pienen haasteen eteenpäin. Mun mielestä tää haaste oli ihana hetki palata hetkeksti ajassa taaksepäin.

Avaa tietokoneesi kuvatiedostot. Valitse kansioista järjestyksessään viides. Avaa se. Valitse kansion viides kuva ja kerro tarina sen takaa.

Mulla ei ollut mitään hajua mitä vastaan voisi tulla ja tämä #tbt osui suoraan sydämeen. Tuli oikein murhe.


Ensimmäinen tunne kuvaa katsoessa oli suru ja murhe. Sitten tuli ikävä. Ja sitten hymy. Miten paljon veljen ja Skeitin Jade-koira toi rakkautta meille kaikille.  Tuo ihanan hellä ja rakastava koira oli niin upea, ettei sanat riitä kuvaamaan sitä. Se suojeli rakkaitaan täysillä ja oli aina valmis mihin vain. Muistan vieläkin, kun Jade oli pentu ja sain käyttää sitä koulun jälkeen ulkona. Olin toivonut omaa koiraa vaikka kuinka ja kauan, joten Jade oli mulle tavallaan sitä, olihan se mun veljen ja Skeitin hauva. Hih, sekin kun Niksun kanssa alettiin seurustelemaan ja Jade katsoi Niksua kulmien alta, että kukas sä oikein olet. Ei Niksulle ollut noin vain oikeutta silittää ja Jade piti omaa etäisyyttä häneen. Mutta sitten ajan kanssa Niksustakin tuli tuttu ja silityksiä pyydettiin. Niksukin on muistellut monta kertaa Jaden lähdön jälkeen tätä, miten se sitten hyväksyi Niksun porukkaan. Ja miten Niksu onkaan kehunut Jadea. Miksikäs ei, se oli niin upea koira. Okei, en oikein pysty jaksamaan, itkettää.

Siitä on kohta kolme vuotta, kun Jaden oli aika lähteä sateenkaarisillalle. Tein silloin runon niin tuolle rakkaalle karvaturrille, kuin koko heidän perheelle.

Oli sun aika lähteä kohti sateenkaarisillan päätä,
kohti iäisyyttä ja kauniimpaa säätä.
Meille tänne niin suunnattoman kovan ikävän jätit,
silti samalla muistot todella nätit.
Saat siellä varmasti tuhansia luita purra,
etkä tahtoisi antaa meidän niin paljoa surra.
Hengitystä rauhaisaa kaipaa talo,
olithan perheelle tosi ihana valo.
Haukuntaa hellää, kun kuulit ovikellon soivan,
olit meille korvaamaton upea koira.
Tahtoisimme saada sut kotiin takas,
olithan meille kaikille niin kovin rakas.
Siltikin oli sun aikasi jo mennä,
kevyesti siellä pilvien päällä lennät.

Ikävä on edelleen kova, mutta oli silti ihana tämän kuvan myötä palata hetkeksi niihin aikoihin, kun Jade oli läsnä. Rapsutukset sinne sateenkaarisillalle. Olet edelleen meidän mielessä Jade <3

You Might Also Like

6 kommenttia

  1. Voi toista! <3 Mäkin tein tämän tänään, hauska sattuma.

    VastaaPoista
  2. Kiitos ihana kauniista sanoista <3 Tuo huippu tyyppi oli ja on edelleen niin tärkeä, siellä sateenkaarisillalla on pala mun sydäntä. Tää kevät on mulle aika raskasta aikaa, muistuu mieleen viimeiset lenkit ja hännän heilutukset <3<3<3<3<3
    Ei unohda ei, eikä haluakkaan♡♡♡♡♡
    Itkuhan se joo tuli...
    -Skeit-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥♥♥♥♥ Halirutistukset sinne ♥♥♥

      Poista