Tällä hetkellä musta tuntuu, että sydän pomppaa kurkusta ulos. Jaloista on voimat pois ja vois jopa tutisuttaakin. Mä jännitän ihan kamalasti tämän iltaista ihka ensimmäistä PartyLite esittelyä. Onneksi kuitenkin asiakkaana on hyvä ystäväni ja hänen ystävät, eli eipä se haittaa vaikka änkyttäisin tai menisin ihan lukkoon. Kyllä varmasti ymmärtävät...? Kuitenkin mua jännittää. Olen varma, etten osaa sanoa yhtään mitään ja olen kuin mikäkin tuppisuu :D Hyvässä lykyssä ensimmäisen lauseen jälkeen jännitys katoaa ja homma sujuu kuin rasvattu, huonolla tuurilla mä menen ja lukittaudun vessaan, että saavat toiset itse pähkäillä tuotteita :D


Sitten kun tämän iltaisesta on selvitty ja ajatuksia jopa ehkä vähän saatu kasaan, on huomenna vielä suurempi koitos edessä ja se mulla näitä tykytyksiä vasta aiheuttaakin. Mä menen huomenna messuille esittelemään ja tekemään kontakteja uusiin emäntiin. Pitäkäähän oikeasti peukkuja, että selviän koitoksesta. Ja että saisin tosiaan niitä uusia emäntiä :) Mä pelkään että mä pyörryn sinne ihan kokonaan ja sönkötisönköti on ainut mitä saan suusta ulos. Mä voisin ottaa jonku tsempparin matkaan mukaan. Yh, tätä oloa :D

Mä olen kyllä ollut aina ihan kauhea jännittäjä, mutta kun tapahtuma on alkanut ja saanut ensimmäiset asiat suusta ulos, olen nauttinut tilanteista ihan kympillä. Toivon niin kovasti, että sama olisi edessä niin tänään kuin huomennakin. Voi kuinka jännitin aina niin kovasti musiikki tai tanssiesiintymisiänikin. Kai mä näistäkin selviän, jos olen selvinnyt pienenä tyttönä Savoy-teatterissa 1500 ihmiselle tanssiessani, laulanut koko koulun edessä kaiken lisäksi vielä moooonet kerrat. Jännittäjä mikä jännittäjä. Onko se hyvä vai huono juttu? Tällä hetkellä tuntuu, että huono :D

Pitäkäähän peukkuja, että kaikki sujuu :)
Ihanaa perjantaita ♥