Voisko joku kääntää lämmitystä vähän kovemmalle? Jumankekka kun on kylmä! Aamulla vain +2 astetta ja mä palelen kuin olisi pakkasta ainakin -30. Voisko kesä vaikka tulla takas ja tällä kertaa +30 asteisena? Toisaalta, onhan tämä ihanaa, kun iltaisin on pimeä ja viileä. Tykkään niin paljon poltella kynttilöitä, käpertyä kultani kainaloon viltin sisällä ja lämmittellä nyt kahden pienen elukkapatterin kanssa. Ja tosiaan, se toinen pikku elukka muutti meille lauantaina vähän myös itsemme yllättäen, enkä tämän vuoksi osannut asiasta yhtään tännekään informoida. Me lähdettiin perjantaina tekemään pikavisiitti Niksun äidin luokse ja siellä tämä pikkuinen karvakerä touhuili. Niksu oli kyllä nähnyt sen jo silloin viimeksi, kun mä podin kovasti ikävää yksin kotona hänen touhutessaan suloisen kissimirrin kanssa. Niksu kertoi mulle tästä suloisuudesta kotiin palattuaan ja näytti mulle siitä videoita, kuinka suloinen se oli. Ja olihan se. Harmiteltiin yhdessä sitä, kun perheen toinen kissa kiusasi pikkuista oikein urakalla, kun ei sitä oikein hyväksynyt. Mutta jotenkin kisu pääsi unohtumaan mielestämme, kunnes nyt viikonlopun pikareissulla tapahtui jotain. Meidän alkuperäinen tarkoitus oli vain hakea moottoripyörä takaisin kotiin, mutta samalla kyydillä lähti myös suloinen Cata mukaamme. Me ei vaan raaskittu jättää sitä enää sinne ja se valloitti meidän sydämet täysin (tai Niksun jo silloin aiemmin). Me ollaan Niksun kanssa puhuttu jo aiemmin, että joskus kissa hankitaan, mieluiten sitten sinne omakotitaloon, mutta näin se elämä yllättää ja kissa muuttikin jo nyt. Cata otettiin mukaan kuitenkin pienellä vaihtoehto B:llä, "koeajalla", sillä meillä on kuitenkin entuudestaan tuo Tare. Vaihtoehto B oli se, että mikäli Cata ei vaan sopeudu meille jostain kumman syystä tai ne ei Taren kanssa tulisi toimeen, voisi Cata mennä takaisin Niksun äidin luokse. Me ei missään nimessä haluta laittaa kisua kiertoon, koska mikään eläin ei sellaista ansaitse, joten halusimme olla varmoja, että toinen pääsisi varmasti turvalliseen kotiin ja ympäristöön.

Lauantaina tulimme sen verran myöhään pitkältä matkalta kotiin, että kaikilla oli kovaa matkaväsymystä, eikä tutustumista voitu kamalan kauaa harrastaa. Muutenhan matka itsessään sujui todella hyvin. Tare ja Cata nukkuivat aika pitkälti koko seitsemän tuntia ja olin todella yllättynyt, kun kissa matkusti niin upeasti ihan vaan sylissä. Kotona olikin sitten hämmästeltävää ja kummasteltavaa jokaiselle. Me Niksun kanssa huolehdittiin, että Cata saa tutustua rauhassa paikkoihin ja Tare kovasti vahti meininkiä. Eipä kauaakaan, kun Cata reipastui ja riiviövaihde pääsi käyttöön. Meidän sohva taitaa olla sen mielestä ihan mahtava, kun pystyy kiipeillä ja juoksemaan ihan hurjapäänä. Ja voitteko kuvitella, tuo pieni hurja karvapallo ei pelkää Tarea yhtään. Me ollaan välillä naurettu maha kippurassa, kun Cata juoksee sohvan toisesta päästä toiseen, mistä Tare kulkee ohi ja hyökkii päälle :D Tassut ilmassa ja sitten välillä karkuun. Tare raukka on välillä ihan hukassa kun ei ymmärrä Catan meininkiä. Mutta riiviö hetken loputtua Cata hakeutuu syliin nukkumaan ja johan ne Tarenkin kanssa nukkuivat ensin nenät vastakkain ja sen jälkeen molemmat mun kainalossa. Ainakin näin lyhyella tutustumisella kaikki näyttää menevän ihan hyvin. Siltikin vielä vähän jännittää mitä tuleman pitää. Eikös tuo pentu riehuminen vaan lisäänny vuotiaaksi lähentyessä? Näin ainakin olen ymmärtänyt. Tänään ne jäivät sitten ensi kertaa kahdestaan kotiin. Emme kuitenkaan jätä niitä samaan huoneeseen vahingoilta välttyäksemme. Koskaan ei voi kuitenkaan tietää, mitä ne kahdestaan voisivat keksiä. Ja aikaa tutustumiseenkin on ollut kunnolla vain eilinen. Toistaiseksi kaikki näyttää menevän ihan hyvin, mutta ajan kanssahan tästä vasta saa kunnon kuvan. Oli tämä kyllä aikamoinen yllätys itsellemmekin. Ja kaiken hassuuden päälle, mä kärsin pienestä kissapelosta. Tästä sitten toisella kertaa.


Niin ja nyt siihen joka maanantaiseen rutiiniin ja viikon liikuntoihin. Eipä vieläkään mennä parhaalla mahdollisella määrällä ja heppojen palatessa, menee mulla taas siellä aika paljon aikaa. Tässä vaiheessa harmittaa ihan älyttömästi, kun mulla menee rahaa joka kuukausi hukkaan salimaksuun... :( Sinnekin pitäisi jossain vaiheessa päästä. Mutta se, miten tallitöitä tehdessä huomasin paineen vain kertyvän päähän en vain mitenkään uskalla lähteä salille rehkimään. Mua pelottaa, että mun pää oikeasti räjähtää. Eihän kukaan varmaan kuitenkaan halua aivonpalasia päällensä :D


Ma: -
Ti: Tallityöt 40min, ratsastus 1h 15min
Ke: Tallityöt 40min, ratsastus 1h
To: kävely 30min
Pe: - (7h autossa, aika suoritus!)
La: - (7h autossa)
Su: -


Katsotaan siis miten tästä edetään. :)

Mukavaa viikon alkua teille ihanille ♥