Nyt on sellainen fiilis, että voisin todellakin linnoittautua sisälle elukoiden kanssa ja poistua kotoota sitten, kun mittari on pompannut plussan puolelle. Kuin on kylmä! Aamulla mittari tipahti jo kahdenkympin alapuolelle ja jäätymiskuolema tuli Taren kanssa lenkillä. Tää ei oo kiva. Ainut mistä olen nauttinut, on pikku hiljaa lisääntynyt valon määrä sekä takkatuli. Kylmyys, se ei ole mun juttu. Ulkoilu on tosiaan jäänyt nolliin, koska kun palelen, saan jännitettyä nää jo ennestään jäykkääkin jäykemmät niskat vielä jäykemmiksi. Ei tee hyvää. Ei Tarekaan tarkene, vaikka kuinka on kaikki kämmitysvermeet päällä. Olen siis yritänyt suojata niskojani entistä tarkemmin ja tänään oli uusintakäynti hierojalla. Kuulemma jäykkyys oli hieman helpottanut, mutta edelleen ollaan ihan ihme sfääreissä. Nää kaulan lihakset ovat edelleen törkeän jumissa. Olisin mielelläni ottanut hierontaa vaikka toisen puolituntisen lisää, mutta sen aika on sitten perjantaina. Otin nyt työkseni hoitaa itseni kuntoon. Ja ihanaahan se hierojalla käynti on. Miksi ihmeessä sitäkin piti niin kauan vältellä? Nyt kylläkin taas hieman jomottaa päätä, kun sen verran rujosti pistettiin veret kiertämään.