Möykkymaanantai. Ihan könde päivä. Tai ei päivässä muuten mitään vikaa, vaan olossa. Ihan könde olo. Mahassa on tosi huono olo. Yrpättää, pulputtaa ja murajaa. Ihan syvältä. Heräsin yöllä aina kylkeä kääntäessä. Maha mölysi kuin viimeistä päivää ja olo paheni aina hetkeksi. Onneksi nukahdin aina uudelleen. En ole uskaltanut kunnolla syödä. Aika linnunannoksilla on tänään menty. Mutta samalla harmittaa, olen syönyt karkkia. Karkkia! Kuusi kappaletta kovia karkkeja. Eikä oo ees lauantai tai mikää spesiaali päivä. Mä oon vaan kipeä. Saakeli, ärsyttää. Nautin niistä vain sen hetken ja sit tuli morkkis. Ei olis pitänyt, mut nyt on myöhäistä katua. Nyt kävi näin, huomenna paremmin. Tai ainakin toivon, että olo olisi parempi, tahtoo liikkumaan. Nyt jo pelkkä ajatus liikkumisesta ottaa koville. Mun maanantai ei siis alkanut kovin vahvasti. Tein sikiöasennossa töitä koko aamun, mutta nyt jo pystyy olla istumassa, ainakin hetken.

Tiedättekö, mulla on ollut vähän pientä masennusta taas liikkumisen ja syömisten suhteen. Jotenkin ei nyt huvittais yhtään tehdä mitään, siis liikkua saati syödä terveellisesti. Mun mielestä mulle ei tapahdu yhtään mitään, siis yhtään mitään. Masentavaa. Ihan sama käykö vaa'alla, mittaatko mitalla, mikään numero ei liiku alaspäin, ennemmin ylös. Tuntuu jäätävän turhauttavalta tehdä yhtään mitään, kun muutoksia ei tule. Annoskoot alkaa olla sen verran minimaalisia, ettei nälkä lähde niistä pois. Syön edelleen useita kertoja päivässä ja niitä pieniä annoksia, mutta eih. Mitään ei tapahdu. Pyllystä.

Launtaina oli Anskun blogin 5-vuotis synttärit ja kävin Helsingissä niitä juhlistamassa. Ansku oli järkännyt kivan illan ja yksi illan puhujista oli upea ja inspiroiva nainen Karita Tykkä. Itse pirskeistä kuulette toisessa postauksessa, mutta pakko sanoa, miten paljon Karitan kuuleminen muutti kuvaa hänestä. Niin maanläheinen ja upea nainen, että imin itseeni hänestä ihan mielettömän paljon hyvää energiaa. Hän onnistui inspiroimaan minua valtavasti, mutta samaan aikaan kuitenkin oma nuppi manailee tuota ylläolevaa.


Tekisi mieli kuulla Karitalta asioista enemmänkin. Oma tietotaito on ihan surkeaa verrattuna häneen. Hän on raakaruoan puolestapuhuja ja kuulisin tästä mielelläni lisääkin. Mutta pakko sanoa, lähes kaikki raakaruoka jota olen maistanut, ei ole uponnut omaan makuuni. Varmasti tottumus kysymys, mutta mitä jos mä tykkään enemmän siitä kotitekoisesta makaroonilaatikosta? Karita sanoi, että kuunnelkaa kehoa, se kertoo teille todella paljon. Mitä sen tekee mieli, tarvitseeko se lepoa vai mitä se kertoo? Kehoa kuuntelemalla pääsee kuulemma pitkälle. Mun mielestä ihan hirveän mielenkiintoista. Tekisi mieli kuunnellakin, mutta mitä jos mun keho tai ehkä ennemmin mieli sanoo; pizzaa, hampparia, karkkia, jäätelöä, suklaata. Jos mun mieli onkin väärässä. Just nyt mulla tekis ihan kamalasti mieli kunnon suolaista pizzaa, pepperonimakkaralla. Tai sitten voisin vetää onneissani kiinalaista, nuudelia tulisella kastikkeella. Okei, mulla herahtaa nyt vesi kielelle pelkästä ajattelusta. Pitäisköhän ottaa jotain suolaista, että himo helpottaa. Mutta voiko mun mieli sabotoida mun kehon ääntä enkä kuule mitä keho todella tarvitsee tai haluaa?


MA: Salitreeni rinta-hauis-ojentaja 1h15min, kävelylenkki 50min 5km
TI: - (pääkipu)
KE: Kuntopyörä 30min, vatsat 20min
TO: Salitreeni selkä-olkapää 1h15min
PE: Kävelylenkki 1h 6,3km
LA: - (korkkarikävelyä :D)
SU: - (lasten kanssa leikkimistä)


Viime viikko meni liikuntojen osalta melko huonosti. Syömiset meni kohtuu hyvin, mitä nyt lauantaina kävin ihanan Annan kanssa Memphisissä hamppareilla ja eilen vaikkei ollut lauantai, vedin keksejä ihan liian monta ja jäätelöä kans. Huono mieli tuli, mutta ne nyt on jo syöty ja varmaan tarrasi vatsamakkaroihin kiinni.

Nyt mä lähden sohvalle möllöttämään ja otan sitä suolaista. Mikähän suolainen nyt oli terveellistä... Mitä te otatte? Mä ehkä otan nyt vaan tumman leivän. Josko huomenna ei olis niin könde olo.
Toivottavasti teidän viikko alkoi paremmin :)