Oli kuulkaas niin tyhjä arpa se eilinen työhaastattelu, että ihan naurattaa. Eli ei pelkoa vaikka mulle tarjoaisivatkin paikkaa niin kieltäydyn kunniasta. Ensinnäkään en meinannut koko paikkaa edes löytää, sillä oletin meneväni siistiin toimistoon. Oletin väärin, hyvin väärin. Löysin ränsistyneen pienen punaisen talon teollisuusalueelta puiden takaa ja A4 kokoiseen paperiin verkkoaidassa oli kirjoitettu "HAASTATTELUT". Päätin, etten anna ulkokuoren säikyttää vaan menen reippaasti loppuun asti. Menin taloon sisälle, heti ensimmäisenä pöllähtää kamala tupakan ja kusen haju, eipä tosiaan antanut hyvää kuvaa, huomasin alakerrassa pienen pienessä kopissa kaksi tyttöä ja taas oli lappu joka ohjasi menemään yläkertaan. Kipusin ahtaat kiviset portaat ylös, varoen koskemasta mihinkään ja portaiden yläpäässä oli ovi. koputin ja sen avasi todella nuoren näköinen poika. Hän käski odottamaan sillä puhui juuri "bisnespuhelua". Istuin odottamaan viereiseen huoneeseen (kenties heidän taukotila?) vihreälle iänikuisen vanhalle sohvalle. Katselin ympärilleni ja ihmettelin seinille kiinnitettyjä julisteita, kaikki meljo pornahtavia ja jokaisessa toistui jonkun laitteen nimi. Pian poika kuitenkin tuli pyytämään mut huoneeseen haastateltavaksi. Hän esitteli itsensä erittäin nopeasti ja puhui muutenkin kovin hermostuneesti ja vauhdikkaasti, että välillä oli jopa vaikea pysyä perässä. Hän otti minusta vain muutamat tiedot ylös paperille ja loppu ajan hän melkeimpä vain selitti. Firma oli jonkun ihmelaitteen jälleenmyyjä ja poika itsekin teki sitä pääsääntöisesti työkseen, eli ovelta ovelle esittelemään tuotetta. Tuotteen hinta on huimat 4000€ ja sen myymisestä sitten palkka koostuu. Kuulemma poika tienaa 7500€ kuukaudessa (kuinka mun on jotenkin vaan niin vaikea uskoa...) ja onkin ylentynyt jo isommalle pallille. Minun tehtävänäni olisi ollut toimia hänen ja jonkun toisen miehen omana sihteerinä, palavereissa tehdä muistiinpanot ja soitella näille tuotteen ostaneille ihmisille lisäksi jotain pientä toimistotyötä. Sitten poika ylisti kuinka vähintään kolme kertaa vuodessa tulee lähteä ulkomaille palavereihin, että eihän mulla vaan ole maastapoistumiskieltoa... Hän oli kuulemma viimeksikin ryypännyt koko reissun ajan. Miten tää kaikki vaan ei oikein vaikuta sellaselta työltä mitä mä lähdin hakemaan. Lopuksi poika vielä toivotti paljon onnea hakuun, sillä mun jälkeen oli tulossa vielä 300 hakijaa.... Niistä he valitsevat parhaimmat ja viettävät jokaisen kanssa yhden päivän syöden ja tutustuen. Mä lähdin sieltä naurua pidättäen ja ihmetellen kuinka olinkaan odottanut erilaista paikkaa. Vaikka soittaisivat perään niin tosiaan kieltäydyn kunniasta. Tulipahan tarina, mutta tässä pientä osviittaa eilisestä. Eli töiden etsintä jatkuu.

Voi noita sadekelejä. Nyt jos koskaan mulla on kammo himo saada kumpparit. Kaupoissa ei ole vielä(kään) tullut vastaan niitä ihanan suloisia saappaita, jotka olisin kiikuttanut kotiin alta aikayksikön. Netistä olen löytänyt erittäin ihania vaihtoehtoja, mutta mun on pakko päästä sovittamaan. Muutamia mitä olen kokeillut, niin ei ole mennyt joko nilkasta tai sitten pohkeesta huonon kokoiset. Eli paras olis vaan päästä sovittamaan.


H&M:n nettimyymälästä löytyi kyseinen pari ja tuon voisin kotiuttaa ihan mielelläni, ehkä jotain piristystä kaipaisin kuitenkin.

Tässäpä vasta mahtava yksilö, tällähän voi lähteä jo hienompiinkin juhliin :D Nellyn sivuilta löytyi Hunterin saapas. Tykästyin, mutta tämä olisikin jo liian hieno koiranulkoilutus lenkeille.



Löysin unelmieni parin! Tämän voisin kiikuttaa kotiin heti. Ihanat yksityiskohdat ja sievät. Brandos.fin sivuilta. Nyt kuulkaas, kertokaahan, onko niissä ollut millaisia kokoja? Nämä ovat Viking-tuotemerkkiset saapaat. Hintakaan ei ollut päätä huimaava, alle 50€. Ihanat :) Ikänä en ole Brandosilta tilannut, että onko se hyvä nettikauppa? Monet sitä ovat kyllä kehuneet ja mainoksia pyörii monilla sivuilla. Nyt pistän mietintämyssyn päähän ja koitan jatkaa töitä...